Paola Suhonen rakastaa voileipiä ja kaipaa Suomeen talkoohenkeä

5.12.2017
0 arviota
Paola Suhonen

Kotona ruoanlaiton perussääntö on "sitä mitä kaapista löytyy". Niin syntyvät esimerkiksi keitot, joissa Paola käyttää usein kookosmaitoa. 

Kansainvälisen uran tehnyt vaatesuunnittelija Paola Suhonen rakastaa voileipien lisäksi metsäläisyyttä ja hitaita hetkiä. Satavuotias Suomi tarvitsee hänen mielestään lisää talkoohenkeä.

Ne kaivettiin esiin repusta partioretkellä tai matkalla mummolaan. Hiihtoretken ne kruunasivat yhdessä termospullossa lämmittävän kaakaon kanssa. Illalla äiti työnsi ne uuniin ja ihana juuston tuoksu levisi keittiöön.

Voileivät. Niissä on jotain perisuomalaista, sanoo vaatesuunnittelija, taiteilija ja elokuvantekijä Paola Suhonen.

"Vaikka aina ajatellaan, että Tanska on voileipämaa, Suomi on myös vahvasti sellainen. Voileivät kuuluvat sekä arkeen että juhlaan."

Paola on pohtinut suomalaisuutta tavallista enemmän viime vuosina, sillä hän kuuluu itsenäisen Suomen juhlavuotta valmistelleen Suomi 100 -hankkeen hallitukseen. Suomalaisuus näkyy vahvasti myös Paolan suunnittelussa. Ivana Helsinki -tuotemerkki juhlii ensi vuonna 20 vuoden ikää.

Voileivät. Niissä on jotain perisuomalaista.


Mutta ne leivät. Lapsuudesta Paolan mieleen ovat jääneet etenkin vanhempien tekemät lämpimät voileivät, joissa yhdistyivät suolainen ja makea. 1970-luvun voileivissä maistuivat tomaattipyree, luumut, emmentaljuusto ja majoneesi.

Voileivät ovat Paolalle yhä rakas ruoka. Nykyään hän panee niihin esimerkiksi avokadoa. "Ruisleivässä, jonka päälle laitan Aura-juustoa ja punajuuriviipaleita, on myös vahvaa suomalaisuutta."

Leivällä on tärkeä rooli, kun Paola valmistelee menun isänsä 80-vuotissyntymäpäiville. "Voileipäkakut olivat lapsuudessani aina juhlatarjottavaa. Perinne on vähän kadonnut, joten aion tehdä syntymäpäiville monta voileipäkakkua."

Kokkaaminen on Paolalle luksusta, koska siihen tarvitaan aikaa. Yrittäjällä sitä ei ole rajattomasti. Useimmiten hän syö ravintoloissa.

"Aiemmin jouduin valitsemaan ravintoloita sen mukaan, missä oli saatavilla kasvisruokaa. Nykyään sitä onneksi löytyy jokaisesta ravintolasta."

Luolamiesten maailmassa

Miksi ihmeessä et syö lihaa? Siihen kysymykseen Paola tottui vastaamaan 12-vuotiaasta lähtien. Nykyään sitä ei onneksi enää juuri kysytä.

"Ennen ajauduin yhtenään väittelyihin valinnoistani. Nyt kasvissyönnistä on tullut yksi normi", hän sanoo.

"Marketit panostavat kasvisruokaan, ja nyhtökaura ja härkis ovat innovaatioita ja vientituotteita. Se on hyvä asia, sillä ruokakulttuuri heijastelee aina vahvasti aikaa ja trendejä. Toivon, että eläinten oikeudet näkyvät vielä vahvemmin tulevaisuudessa. "

Paolalle eläinten oikeudet ovat olleet itsestään selviä jo kymmeniä vuosia. Hänen mielestään elävien olentojen syöminen on yksinkertaisesti väärin.

"Ihminen on kehittynyt muuten pitkälle, mutta siinä olemme luolamiehen tasolla, että kasvatamme toista lajia itsellemme ravinnoksi. Toivon, että tulevaisuudessa liha olisi harvinaista ja kallista."

Ruoka määrittää elämäntyyliä siinä missä pukeutuminen.

Kasvissyönti on luonteva osa Paolan identiteettiä. Sitä ruoasta on nykyihmiselle tullut: pala identiteettiä. Paolasta olisi outoa, jos näin ei olisi.

"Ruoka on elinehtomme, joten totta kai siinä on hajontaa. Ruoka määrittää elämäntyyliä siinä missä pukeutuminen tai sisustusmakukin. Valinnoilla rajaamme sitä, mitä kannatamme ja mitä olemme."

Yksi Paolan tärkeistä valinnoista on ruoan puhtaus. Hän tekisi mielellään enemmän ruokaa itse. Siten hän voisi hallita paremmin raaka-aineiden puhtautta.

"Yritän valita luomutuotteen aina kun mahdollista. Haluan tukea pienviljelijöitä ja lähiruokaa myös siksi, että yrittäjyys on minulle tärkeää."

Juttu jatkuu kuvan alla.

Paola Suhonen

Porkkana, joka maistuu oikealta

Huvittavaa. Niin Paola ajatteli aiemmin ulkomailla asuvista suomalaisista, jotka pyysivät vieraitaan tuomaan tuliaisiksi ruisleipää tai salmiakkia. Suhtautuminen muuttui, kun hän muutti Yhdysvaltoihin.

"Viidessä vuodessa huomasin, että kunnon jälki-uunileipää ei saa mistään. Todellakin tilailin sitä ja lakuja ystäviltäni."

Pientä helpotusta toi se, että New Yorkissa toimi suomalaisten nuorten miesten perustama Suomi-leipomo. Ja onhan sekä New Yorkissa että Los Angelesissa saatavilla "kaikkea".

Meitä haukutaan siitä, ettemme osaa small talk -kulttuuria, mutta sehän on ihana asia.

"New York ja Los Angeles ovat puhtaan ruoan, terveysruoan ja raakaruoan aallonharjalla. Silti esimerkiksi porkkana maistuu erilaiselta siellä kuin Suomessa. Siinä on vivahde-ero, ja olen tottunut suomalaisen porkkanan makuun."

Suomalaisuuden ja jenkkiläisyyden erot näkyivät vielä enemmän muissa asioissa kuin ruoassa. Paolalle suomalaisuudesta tuli työelämässä valtti.

"Minulle sanottiin usein, että ihanaa, kun sinuun voi luottaa. Teet sen minkä lupaat etkä vain puhu."

Suoraviivaisuus on piirre, jota Paola itsekin arvostaa eniten suomalaisuudessa. Rehtiys ja rohkeus. Se, että puhutaan vähän mutta asiaa.

"Liputan mieluummin puhumattomuuden kuin turhan puheen puolesta. Meitä haukutaan siitä, ettemme osaa small talk -kulttuuria, mutta sehän on ihana asia."

Raakaluksusta ja aitoja metsiä

Toisenkin asian Paola haluaisi kääntää vahvuudeksi: metsäläisyyden.

"Metsäläisyys on maailman kaunein sana. Metsä asuu meissä suomalaisissa. Se on koskematon ja ikiaikainen, hyvällä tavalla jopa pelottava. Metsässä on jotain, mikä ei ole meidän hallinnassamme. Siksi ihminen voi hyvin metsässä ja pystyy rentoutumaan siellä täysin."

Paolassa metsäläisyys saa näkyä. Hänen taiteessaan se näyttäytyy esimerkiksi käsityön jälkenä Ivanan printeissä sekä "Twin Peaks -tunnelmana", jota Paola vaalii perustamassaan Superwood-festivaalissa.

Muutkaan työt eivät saa olla liian sliipattuja. Kun Paola suunnitteli Sokos Hotel Presidentin huoneita, hän halusi jättää näkyviin raakapuuta. Myös paksujen ryijyjen materiaali saa tuntua.

"Uskon, että raakaluksus tulee yhä enemmän suomalaiseen suunnitteluun. Rouhean mäntylaudan puunsyyt saavat näkyä, ja siihen voi yhdistää kontrastiksi kiiltävää kultaa."

Uskon, että raakaluksus tulee yhä enemmän suomalaiseen suunnitteluun.

Suomessa isoissakin kaupungeissa on metsiä toisin kuin monessa muussa maassa. Paola uskoo, että se on yksi Suomen tulevaisuuden vahvuuksista.

"Monessa suurkaupungissa on vain puistoalueita. Ne ovat aivan eri asia kuin metsät", hän sanoo.

"Kaupunkimetsiämme pitäisi hyödyntää, ja sitä että kaupungin sykkeestä pääsee metrolla kaupunkimetsään. Sitä voisi markkinoida myös turisteille."

Monelle ulkomaalaiselle tosin riittää elämykseksi jo se, että kaupungin kaduilla pystyy liikkumaan.

"Kun meillä käy japanilaisia asiakkaita, he eivät voi lopettaa fiilistelyä siitä, että täällä on tilaa ja hiljaisuutta. Voi kävellä kaduilla eikä tarvitse kulkea ruuhkassa. Se on heille suurta luksusta."

Juttu jatkuu kuvan alla.

Paola Suhonen

Pala kauneinta suomalaisuutta

Jotain Paola toivoisi Suomessa kuitenkin muuttuvan. Mielensä pahoittamisen kulttuuria hänen ei tulisi ikävä.

"On jo melkein komediaa, että joku pahoittaa aina mielensä. Joku erehtyy vääräleukailemaan, ja sitten vellotaan somekohusta toiseen. Se ei vie yhteiskuntaa tai ihmisyyttä mihinkään."

Tekeminen veisi. Olisipa meissä enemmän tekijöitä kuin puhujia, Paola toivoo.

"Puhumisen kulttuuri on vääristynyt, kun jokaisesta asiasta voi löytää kohun. Jos jokainen keskittyisi vähän enemmän konkreettiseen tekemiseen eikä vellomiseen, silloin kommentoisi omilla jaloillaan."

Paolasta on sääli, että tietty rivakkuus on väistynyt ylianalysoinnin tieltä. Sotien jälkeen suomalaiset käärivät hihat ja rakensivat Suomen. Mihin yhdessä tekeminen hävisi?

"Talkoohenki on on kaunista suomalaisuutta. Siinä on hyvää puhumattomuutta ja sisukkuutta."

Talkoohenki on on kaunista suomalaisuutta. Siinä on hyvää puhumattomuutta ja sisukkuutta.

Paolan yrityksessä on valittamiseen selkeä linja: valittaa saa, mutta se ei riitä.

"Jos olet sitä mieltä, että jokin on väärin, sinun pitää ehdottaa jotain konkreettista tilalle."

Vellomisen ongelma on Paolan mielestä vallalla etenkin sosiaalisessa mediassa.

"Taloyhtiön Whatsappissa väännetään puoli vuotta siitä, ostetaanko kerhotiloihin valkoinen vai sininen sohva, jotta jokainen varmasti saa sanoa mielipiteensä. Konkreettiseen tekemiseen ei jää aikaa, kun vain kohistaan somessa."

Hitaita hetkiä, ihan parhaita

Toisaalta Paola uskoo, että ihmisten sosiaaliseen mediaan käyttämä aika kutistuu tulevaisuudessa. Meillä on jo slow foodia ja slow designia, seuraava ilmiö voisi olla slow social media. Hidastamme kaikkea, miksi emme siis somettamista.

"Some on niin uusi asia, että olemme eläneet vain sen hypervaihetta. Jatkuvasti on syntynyt uusia palveluita, tindereitä ja mahdollisuuksia verkostoitua. Se on ihan hullunmylly", hän sanoo.

"Uskon, että elämästä tulee sitä makeampaa, mitä harvemmassa somen verkostossa ihminen on. Menestyjiä ovat yritykset, jotka osaavat kehittää palveluita hitaampaan elämän rytmiin."

Uskon, että elämästä tulee sitä makeampaa, mitä harvemmassa somen verkostossa ihminen on. 


Makea elämä kun ei vaadi paljon. Paolalle sitä edustaa esimerkiksi hetki, jolloin hän saapuu ulkomailta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja vetää ensimmäisen kerran sisäänsä suomalaista ilmaa.

"New Yorkissa turruin siihen, että kaikki oli vähän likaista, nuhjuista ja pölyistä. Aina Suomeen tullessani muistan, että vitsit, täällä on raikasta ja puhdasta."

 

Paola Suhonen uudisti Presidentin huoneet

Helsinkiläinen Paola Suhonen on 43-vuotias vaatesuunnittelija, taiteilija ja elokuvantekijä. Hän on myös Superwood-festivaalin perustaja ja taiteellinen johtaja.

Muotitalo Ivana Helsinki täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Silloin kuvataan myös Paolan käsikirjoittama miesten oikeuksia käsittelevä elokuva ja julkaistaan uusi lastenkirja Erikoiskoira Affe -sarjaan.

Paola on suunnitellut uudistetun Sokos Hotel Presidentin huoneet. Hotellissa on viisi teemamaailmaa: juhannus, talvimyrsky, hiljaisuus, satumetsä ja sisu. Uudistus toteutetaan vaiheittain ja se on valmis vuoden 2018 aikana.

 

Teksti
Kuvat Jouni Harala
Tyyli / Meikki ja hiukset Mirkka Siusluoto / Milla Stenman
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5