Luomu – onko se parempaa?

9.12.2013
0 arviota
Luomu – onko se parempaa?

Luomutuotanto kehittyy Suomessa kelpo tahtia: vuoteen 2020 mennessä viidenneksen peltoalasta pitäisi tuottaa luomua. Tavoitteen saavuttamiseen liittyy myös haasteita.

Luomusta tulevat mieleen puhtaana kasvava pelto, vapaana laiduntavat lehmät ja hymyilevät viljelijät. Kuulostaa hyvältä, mutta mitä sana tarkalleen ottaen tarkoittaa?

"Luomu merkitsee tarkasti säädeltyä ruoan tuotantotapaa. Suomi on sitoutunut EU:n luomuasetukseen, jonka noudattamista valvovat viranomaiset. Luomu siis perustuu lakiin", selittää agroekologian professori Juha Helenius Helsingin yliopistolta.

Säädökset koskevat erityisesti ruoan alkutuotantoa eli sitä, mitä tapahtuu pelloilla, navetoissa ja puutarhoissa, joissa ruoka kasvaa. Luomutuotannossa on olennaista se, että ekosysteemien monimuotoisuus säilyy ja ravinteiden kierrättäminen toimii. Eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset ovat tavanomaista tiukemmat. Kasvitauteja, rikkaruohoja ja tuhoeliöitä ei saa hävittää torjunta-aineilla. Kiellettyjen keinojen listalla on myös kaikki geenimuuntelu.

Tavanomaisen maatalouden suurimmat kustannukset ja päästöt tulevat teollisista lannoitteista, joista yleisimmät ovat fosfori ja typpi. Kustannuksia syntyy lannoitteiden teollisesta valmistuksesta ja tuonnista. Sekä niiden valmistus että käyttö pelloilla kuormittavat ympäristöä. Luomussa käytetään ainoastaan kierrätysravinteita, joten teollisten lannoitteiden kustannuksia ja ympäristöhaittoja ei muodostu. Tämä vähentää muun muassa vesistöjen ja ilmakehän kuormitusta. Luomusertifikaatin saaminen edellyttää myös elintarviketeollisuudelta tavallista tiukempien sääntöjen noudattamista koskien lisäaineita, kuten väri- ja säilöntäaineita.

Osa luomuun liittyvistä kriteereistä mietityttää asiantuntijoita.

"Se, ettei luomussa saa käyttää lannoitteena yhdyskuntajätteistä tehtyjä kierrätyslannoitteita, on haaskausta. Jäte on nykyisin hygieenistä ja turvallista", Helenius kritisoi.

Tavoitteena luomutuotannon tuplaantuminen

Luomutuotannon osuus ei ole Suomessa kansainvälisesti vertailtuna häntäpäässä mutta ei myöskään kärkikastissa. Tällä hetkellä yhdeksän prosenttia peltopinta-alasta tuottaa luomua. Markkinaosuus on kuitenkin vain parin prosentin luokkaa, mikä johtuu muun muassa luomun hieman pienemmistä sadoista. Toisaalta Suomeen myös tuodaan luomua, ja valtaosa suomalaisesta luomuviljasta menee vientiin.

Markkinaosuuden pienuus johtuu luomutuotannon vaatimuksista ja niiden kustannuksista sekä siitä, että luomutuotetarjonta on vielä puutteellinen. Tavanomaiseen ruokatuotantoon keskittyvässä järjestelmässä on vaikea tuottaa luomua markkinoille kohtuulliseen hintaan: erät ovat toistaiseksi pieniä ja kalliita. Joissain tuotteissa, kuten maidossa, tuotantomäärän on oltava suurempi kuin kysynnän. Suuret meijerit tarvitsevat suuria eriä, jotta jalostusprosessi onnistuu. Luomuna pakataan kysyntää vastaava määrä, loput jalostetaan tavanomaisiksi tuotteiksi. Toisaalta on myös tuotteita, joissa kysyntä ylittää tarjonnan.

"Hyvä tapa kasvattaa luomun markkinaosuutta olisi kasvattaa samanaikaisesti luomutuotantoa ja elintarviketeollisuuden kapasiteettia ottaa luomua vastaan. Kysynnän tulisi tietysti kasvaa vastaavasti", Helenius sanoo.

Osasyy luomutuotannon hitaaseen kehitykseen ovat tarkoista säädöksistä johtuvat kustannukset. Osalla maatiloista on luomupelto, mutta eläimiä ei pystytä siirtämään luomutuotantoon, sillä viljelijä ei saa riittävästi luomurehua tai tilan rakennukset eivät täytä luomuvaatimuksia. Esimerkiksi vanhan kivinavetan ikkunoiden laajentaminen eläinten viihtyvyyden lisäämiseksi on kallis vaatimus, jota aiotaankin kohtuullistaa. Lisäksi maatilan on käytävä läpi kahden vuoden siirtymäaika ennen kuin se hyväksytään luomutilaksi.

Hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia peltoalasta, ja valtion ja valtioneuvoston hankintayksiköiden keittiöissä tarjotusta ruoasta 10 prosenttia on luomua vuoteen 2015 mennessä.

"Uskon tavoitteiden olevan realistisia. Markkinan kehitys ja parhaillaan valmisteltavat maatalouspoliittiset päätökset vaikuttavat kuitenkin siihen, kuinka innokkaasti viljelijät siirtyvät luomutuotantoon", sanoo Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Suomen kaltaisessa vauraassa maassa luomun tehtävä on vähentää ympäristön kuormitusta ja ekologista jalanjälkeä.

Video: Luomutomaatin kasvatus

Esikuva myös muulle tuotannolle

Miksi luomun tuottaminen ja tukeminen sitten on tärkeää? Kiistattomin osoitus luomun hyödyistä liittyy ympäristöön: luonnon monimuotoisuus säilyy, eliöt viihtyvät, ja ympäristökuormitus pienenee. Osa luomun periaatteista, kuten hyönteistorjuntaan käytettyjen neonikotinoidien kielto, on levinnyt myös tavanomaiseen ruoantuotantoon.

"Luomu merkitsee kulkemista siihen suuntaan, joka näyttää olevan väistämätön kaikelle ruoantuotannolle tulevaisuudessa. Siihen liittyy esimerkiksi lannoitteiden sisältämien ravinteiden kierrättäminen", Helenius sanoo.

Tutkimustulokset luomun ympäristöhyödyistä riippuvat kuitenkin mittaustavasta. Jos katsotaan päästöjä peltohehtaaria kohden, ympäristökuormitus on noin neljänneksen tavanomaista pienempi. Jos taas lasketaan päästöjä viljakiloa kohden, ero häviää, sillä luomupelto tuottaa noin neljäsosan vähemmän viljaa kuin tavallinen.

"Itse valitsisin mökkijärveni rannoille luomutiloja, jotta järveni pysyisi puhtaampana. Kun arvioidaan päästöjä vilja- tai maitokiloa kohden, luomu pärjää sitä paremmin, mitä lähemmäs tavanomaisen kokoa sadot ja tuotanto pääsevät. Paljon on tehtävissä luomua kehittävällä tutkimuksella", Helenius selittää.

Luomupellot myös vapauttavat hiiltä ilmaan tavanomaisia peltoja hitaammin, mikä taas merkitsee pienempiä ilmastopäästöjä.

Toinen luomun puolesta puhuva seikka on ruoan ravintosisältö. Laajassa kansainvälisessä vertailussa vertailtiin tavallisten ruokatuotteiden ja luomutuotteiden yli 50 ominaisuutta, kuten hivenaineita ja vitamiineja. Luomuruoka erottautui tässä vertailussa edukseen.

Vielä on kehitettävää

Luomu ei kuitenkaan pysty ratkaisemaan kaikkia ruokatuotannon ongelmia. Se ei ole lähiruokaa, vaan sitä saatetaan kuljettaa pitkiä matkoja.

Luomutuotantotavat ovat kuitenkin osa ruokapulan ratkaisua tulevaisuudessa. Vuonna 2050 ihmisiä arvioidaan olevan maapallolla yhdeksän tai kymmenen miljardia. Suurin osa köyhistä ja nälkäisistä asuu Afrikassa Saharan eteläpuolella.

"On tutkimustuloksia, joiden mukaan köyhien maiden viljelijät voivat saada jopa nelinkertaisen sadon siirtymällä nykyisistä viljelytavoista ekologiseen viljelyyn ja kierrätyslannoitteisiin", Helenius sanoo.

Suomen kaltaisessa vauraassa maassa ei kärsitä ruokapulasta, vaan luomun tehtävä on toinen: vähentää ympäristön kuormitusta ja ekologista jalanjälkeä.

"Syöminen kytkee ihmisen peltoon ja puutarhaan: olemme biologinen laji muiden joukossa. Luomun edistäminen on osa laajempaa haastetta. Ihmisen täytyy elää sopusoinnussa häntä ylläpitävän ekosysteemin kanssa, tai käy köpelösti", Helenius sanoo.

Luomumerkit

EU:n lehtimerkki

EU:n lehtimerkki

Pakollinen luomutunnus kaikissa EU:n alueella valmistetuissa pakatuissa luomutuotteissa. Merkki takaa, että tuote on valmistettu ja valvottu EU:n luomuasetuksia noudattaen. Vähintään 95 prosenttia raaka-aineista on luomua. Maatalousperäisten ainesosien alkuperä pitää ilmoittaa merkin yhteydessä, mutta merkintä ei aina kerro yksiselitteisesti luomutuotteen alkuperämaata.

Aurinkomerkki

Aurinkomerkki

Suomen oma kansallinen luomumerkki takaa, että tuote täyttää EU:n luomuasetuksen ehdot ja on lisäksi suomalaisen luomuvalvontaviranomaisen valvonnassa. Eviran myöntämän merkin voi saada myös tuontiluomutuote.

Leppäkerttumerkki

Leppäkerttumerkki

Luomuliiton myöntämä ja valvoma merkki myönnetään vain suomalaisille luomutuotteille, jotka täyttävät EU:n luomuasetuksen ehdot. Merkissä voidaan kertoa tarkemmin myös alue, josta tuote on peräisin.

Krav-luomumerkki

Krav

Ruotsalaisen luomujärjestön valvontamerkin saamat tuotteet on valmistettu noudattaen paitsi EU:n luomuasetuksen ehtoja, myös Kravin omia, hieman tiukempia tuotantoehtoja.

S-ryhmä edistää luomutuotantoa Suomessa

S-ryhmän työ luomuvalikoiman kasvattamiseksi on kesken: tarjontaa ei ole kysyntään nähden riittävästi. Erityisesti lihaa, lihajalosteita ja maitotaloustuotteita kaivataan enemmän. Tilanteen korjaamiseksi S-ryhmä oli mukana perustamassa luomuyhdistys Pro Luomu ry:tä vuonna 2011.

"Parhaat asiantuntijamme ovat toimineet yhdistyksen työryhmissä aktiivisesti. Lisäksi meillä on käynnissä pitkiä yhteistyöhankkeita tuottajien ja teollisuuden kanssa. Luomusäädösten takia muutokset eivät tapahdu nopeasti vaan vaativat pitkäjänteistä yhteistyötä", selittää S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu.

Alarotu toimii myös Pro Luomu -yhdistyksen puheenjohtajana.

Yhteistyö tuottajien kanssa on jo kantanut hedelmää. Viime syksynä S-ryhmä pilotoi luomubroilerin myyntiä ja sai pysyviin valikoimiinsa ensimmäiset valtakunnalliset luomulihajalosteet: HK:n nakin, pekonin ja lauantaimakkaran.

Tällä hetkellä S-ryhmän valikoimissa on yli 2000 luomutuotetta. Osa niistä on paikallisia, osa valtakunnallisia. Tuottaja voi toimia yhteistyössä joko yhden tai useamman myymälän tai osuuskaupan kanssa.

"Jos halua ja tuotantomääriä riittää, on mahdollista toimia myös valtakunnallisesti. Tuotannon suuruutta ja myymälämääriä voi kasvattaa asteittain. Edellyttäen tietysti, että asiakkaat ostavat myytyä tuotetta."

Ja ostavathan he: kahdessa vuodessa S-ryhmä on kaksinkertaistanut kotimaisten luomutuotteiden myynnin. Vuonna 2013 luomutuotteiden myynti kasvoi noin 10 prosenttia. Kokonaismyynnistä luomun osuus on tällä hetkellä 1,7 prosenttia. Kysyntää on eniten suurissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla, jossa luomun osuus myynnistä on 2,7 prosenttia.

Luomu pitää viljelijän virkeänä

Ensin laakeiden peltien päälle levitetään luomuviljatilan pelloilla tuotettuja vehnä-, kaura- ja viljahiutaleita. Ylleen hiutaleet saavat hunnun luomuhunajasta, -sokerista ja -rypsiöljystä. Sitten myslit paahdetaan, sekoitetaan ja pakataan.

Paahtoviikot pitävät Sysmän Luomuherkut Oy:n väen kiireisenä. Markku Nikki, hänen vaimonsa Anita ja yksi ulkopuolinen työntekijä valmistavat vuosittain yhteensä 150 000 kiloa luomumysliä.

Nikit ovat jalostaneet luomuelintarvikkeita vuodesta 2000 lähtien. Päätuote ovat vilja- ja omenakarpalomyslit, joista molemmat ovat olleet S-ryhmän valikoimissa kehittämisestään saakka.

"Tilalla tapahtui sukupolvenvaihdos vuonna 1994, jonka jälkeen erikoistuimme luomutuotantoon. Viljelijän mieli pysyy virkeänä, sillä työssä on haastetta. Viljelykierrot pitää suunnitella useita vuosia eteenpäin", Markku Nikki kertoo.

Perheyrityksen toimitusjohtajan arkeen mahtuu viljelyn ja myslin paahtamisen lisäksi monenlaisia askareita: laskutusta, huoltotöitä ja verkkokaupan tilausten lähettämistä. Osan ajasta haukkaa byrokratia.

"Jokaisesta raaka-aineesta pitää olla luomutodistus, ja joka vuosi tilalla on luomutarkastus. Se on ymmärrettävää, sillä ruoan alkuperän pitää olla selvillä. Tieto on tärkeää myös kuluttajille."

Kasvava kysyntä, ympäristön hyvinvointia tukeva tuotantotapa ja hyvä asiakaspalaute kannustavat Nikkejä pysymään luomussa.

"On kiva huomata, että luomukuluttajien kirjo on kasvanut. Ihmiset ostavat luomua yhtenä vaihtoehtona ruokapöytään, eikä sitä enää pidetä erikoisuutena."

Tekstiä on tarkennettu 23.1.2014. Tarkennus koskee sitä, millaisia tavoitteita hallituksen ohjelmaan on kirjattu.

Teksti
Kuva Miika Kainu
Arvioi artikkeli
Tervetuloa ostoksille

Anna arvio

1/5 5/5