Kotimaista ruokaa, kiitos!

22.5.2014
1 arviota
Kotimaista ruokaa, kiitos!

Suurin osa meistä arvostaa suomalaista ruokaa. Pakkausten merkinnöissä kuluttajalta vaaditaan kuitenkin tarkkaavaisuutta, sillä ruoan kotimaisuuden määrittäminen ei ole yksinkertaista.

Suomalaiset pitävät kotimaista ruokaa luotettavana, laadukkaana ja maukkaana. TNS Gallupin Ruokaraportin mukaan ruoan alkuperä ja tuotannon puhtaus kiinnostavat kuluttajia entistä enemmän. Taloustutkimuksen Suomi syö 2013 -tutkimuksen mukaan 76 prosenttia vastaajista piti kotimaisen ruoan syömistä tärkeänä.

Ruokakohujen myötä kotimaisen ruoan arvostus on palautunut liki 1990-luvun lopun tasolle. Näin on etenkin yli 55-vuotiaiden ja naisten keskuudessa.

Asenteet ovat muuttuneet selvästi 2000-luvun puolivälistä, jolloin kotimaisen ruoan arvostus koki notkahduksen. Tuolloin markkinoille virtasi paljon uusia ulkomaisia elintarvikkeita, joista tuli Suomessa suosittuja.

"Pitää muistaa, että kohut unohtuvat ihmisiltä helposti", sanoo S-ryhmän päivittäistavarakaupan analyytikko Katariina Roininen.

Suomi syö 2013 -tutkimuksen mukaan kotimaiseen ruokaan sekä lähi- ja luomuruokaan luottavat eniten yli 55-vuotiaat. Ulkomainen ruoka taas herättää eniten epäluuloja yli 45-vuotiaissa.

Ihanteet eivät näy suoraan ostokäyttäytymisessä. Ihmiset sanovat suosivansa kotimaista, mutta ratkaiseva tekijä ruokaostoksilla on usein hinta. Myös ostotilanteella on suuri merkitys: vaikka kuluttaja olisi päättänyt ostaa ruisleipää, kaupassa ostoskoriin saattaa päätyä hyväntuoksuinen paistopistepatonki.

"Moni pitää ruokavalintoja osana kuvaa, joka itsestä annetaan muille. Halutaan näyttää, että ollaan hyviä ihmisiä. Tähän kuuluu kotimaisuuden suosiminen, joka ei kuitenkaan aina toteudu käytännössä. Einesten ja pikaruoan ostaminen hävettää, mutta silti niitä ostetaan", Roininen sanoo.

Sama pätee pakkausmerkintöihin. 60 prosenttia TNS Gallupin Ruokaraportin vastaajista kertoo lukevansa pakkausmerkintöjä, kun he tekevät ruokavalintoja. Roininen ei usko, että tämä pitää täysin paikkaansa.

"Vaikka ihmiset sanovat tekevänsä niin, kuinka monella on kaupassa oikeasti aikaa tutkia joka kerta pakkauksia, jollei siihen ole pakottavaa tarvetta esimerkiksi allergioiden takia?" Roininen kysyy.

Toiveiden ja käytännön ristiriidan lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, ettei ruoan kotimaisuuden määrittäminen ole yksinkertaista.

Moni pitää ruokavalintoja osana kuvaa, joka itsestä annetaan muille.

Laki eri määrittele kotimaisuutta

Mitä kotimainen ruoka tarkalleen ottaen on?

Sitä ei määritellä ainakaan laissa. Suomen lippua, suomalaista tuotenimeä ja viittauksia kotimaisuuteen käytetään monissa elintarvikkeissa, vaikka raaka-aineet tulisivat ulkomailta. Merkintäviidakko voi hämmentää.

"Meille kotimainen ruoka on alkuperältään suomalaista ruokaa, joka on tuotettu, valmistettu ja pakattu Suomessa. Moni mieltää esimerkiksi ruisleivän, suklaan ja salmiakin suomalaisiksi tuotteiksi, sillä ne kuuluvat ruokakulttuuriimme. Raaka-aineet eivät kuitenkaan välttämättä ole peräisin Suomesta", sanoo Ruokatiedon toiminnanjohtaja Tiina Lampisjärvi.

Pakkausmerkintöjä koskevaa elintarviketietoasetusta sorvataan parhaillaan EU:ssa.

Lihan alkuperän ilmoittamisvelvoite laajenee. Tuoreen ja pakastetun lihan pakkauksissa tulee kertoa kasvu- ja teurastuspaikka.

"Muuten alkuperämerkintäsäädökset ovat kesken. Kaikkia tuoteryhmiä ne tuskin tulevat koskemaan", Lampisjärvi arvioi.

Ruoan kotimaisuuden tunnistamisessa auttavat erilaiset vapaaehtoiset alkuperämerkit. Niistä tiukimmat kriteerit on Hyvää Suomesta -merkillä. Kriteerit takaavat, että raaka-aine on tuotettu ja elintarvike valmistettu Suomessa.

Merkillä varustettu liha, kala, kananmuna ja maito ovat kokonaan Suomesta, samoin kuin yhden raaka-aineen tuotteet, kuten vehnäjauho. Lisäksi reseptistä laskettu kotimaisuusaste on vähintään 75 prosenttia. Samat kriteerit täyttää myös S-ryhmän uusi Kotimaista-merkki.

Mutta miksi vaatimus ei ole sata prosenttia?

"Sadot vaihtelevat, ja esimerkiksi perunaa ei riitä koko vuodeksi. Lisäksi tiettyjä ainesosia, kuten suolaa ja riisiä, ei edes voi tuottaa Suomessa. Silti jo 75 prosentin kotimaisuusaste on parempi kuin syömässämme ruoassa keskimäärin", sanoo Ruokatiedon markkinointi- ja viestintäpäällikkö Minna Kantén.

Sirkkalehtilipulla merkittyjen tuotteiden kasvisraaka-aineet ovat kokonaan kotimaisia, ja tuotteet 
valmistetaan noudattaen hyvien tuotantomenetelmien ehtoja.

Avainlippu-merkki sen sijaan kertoo, että tuote on valmistettu Suomessa ja että sen omakustannusarvon kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Tähän asteeseen päästään helposti, sillä mukaan lasketaan tuotteen valmistuksesta aiheutuneet kustannukset, kuten henkilöstökulut, pakkaustarvikkeet ja markkinointi.

Elintarvikkeissa raaka-aineen arvo muodostaa vain pienen osan tuotteen hinnasta. Tämän vuoksi myös kokonaan ulkomaisista raaka-aineista valmistettu tuote voi täyttää Avainlipun kriteerit.

Luomuliiton Leppäkerttumerkki takaa, että tuotteessa käytetyistä maataloustuotteista sata prosenttia on kotimaista luomutuotantoa. Kaikista raaka-aineista vähintään 75 prosenttia tulee olla kotimaisia.

Maakuntien parhaat -merkki myönnetään valmisteille, joiden kotimaisuusaste on raaka-aineet mukaan lukien vähintään 80 prosenttia. Kuten Leppäkerttumerkin, myös tämän merkin käyttö edellyttää, että tuotteen pääraaka-aine on täysin kotimainen.

"Ruokaketjun pidentymisen vuoksi kuluttajalle on haastavaa pysyä perässä siinä, mistä ruoka tulee. Pakkausmerkinnät kannattaa lukea", Tiina Lampisjärvi sanoo.

Puhtaus ratkaisee

Onko kotimainen ruoka sitten parempaa kuin ulkomainen? Lampisjärven mukaan on.

Kotimainen ruoka on helpompi jäljittää alkupisteeseen asti kuin ulkomainen. Toinen syy on turvallisuus ja hygienia, joihin panostetaan alkutuotannosta lähtien.

Suomalainen tuotantotapa ylittää lain vaatimukset esimerkiksi salmonellavalvonnassa ja eläinten terveydenhuollossa. Kotimaiset elintarvikkeet valmistetaan aina puhtaasta vedestä puhtaissa tuotantolaitoksissa, joissa huolehditaan myös työntekijöistä ja heidän osaamisestaan. Tämä ei ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyys.

"Eläintautien torjuntaan käytetään suomalaisessa lihatuotannossa antibiootteja vain tarpeeseen, ei rutiininomaisesti, kuten monissa muissa maissa. Kasvintorjunta-aineita käytetään vähän jo viileän ilmaston takia, koska kylmä talvi vähentää tuholaisia", Lampisjärvi luettelee.

Mikko Hermans, Leena Seilo ja Sofia-tytär

Helsinkiläiset Mikko Hermans, Leena Seilo ja Sofia-tytär ruokailevat mielellään yhdessä.

Kotimainen ruoka

Nostetta karjalle ja marjoille

Suomessa on meneillään useita kotimaisen ruoan tutkimukseen ja kulutuksen edistämiseen liittyviä hankkeita.

Esimerkiksi Maa- ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskus MTT:n Suomen lehmä -brändin tavoitteena on kasvattaa suomalaisista alkuperäiskarjoista saatavien tuotteiden arvoa ja tunnettavuutta.

MTT:llä on meneillään myös Luomupuutarha-hanke, erilaisia lähiruokahankkeita, kuluttajatutkimuksia sekä Marjanoste-hanke, jolla pyritään lisäämään kotimaisten tuoremarjojen käyttöä.

Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa useita kotimaiseen ruokatuotantoon liittyviä projekteja. Käynnissä on muun muassa Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR:n hanke, jonka tavoitteena on parantaa vilja- ja öljykasvisektorin toimintaa.

S-ryhmän tuotteista noin 75 prosenttia on valmistettu Suomessa.

Kotimaista-merkki on edullinen suomalainen

Kotimainen ruoka on laadukasta, mutta usein myös kallista. Lisäksi kotimaisten elintarvikkeiden tunnistaminen voi tuntua hankalalta.

Kuluttajien keskeisin syy olla ostamatta kotimaista ruokaa on se, että se on kallista. Halusimme tarjota asiakkaillemme kotimaisen ja edullisen merkin, joka on helppo tunnistaa", kertoo S-ryhmän päivittäistavarakaupan valikoimajohtaja Ilkka Alarotu.

Keväällä Kotimaista-tuotteita tuli S-ryhmän myymälöihin valtakunnallisesti joitakin kymmeniä. Syksyyn mennessä niitä on valikoimissa parisataa. Kaikkiaan Kotimaista-valikoimaa on tarkoitus kasvattaa neljäänsataan tuotteeseen.

Tuotteet on valmistettu Suomessa kotimaisista raaka-aineista. Tuotteiden tulee täyttää vähintään Sirkkalehti- ja Hyvää Suomesta -merkkien vaatimukset raaka-aineiden ja valmistuksen kotimaisuudesta.

Tällä hetkellä S-ryhmän tuotteista noin 75 prosenttia on valmistettu Suomessa. Raaka-aineissa kotimaisuusaste on noin 50 prosenttia.

"Kaikkien tuotteiden raaka-aineiden kotimaisuusastetta emme pysty tarkasti mittaamaan, sillä teollisuuden ei tarvitse merkitä pakkauksiin raaka-aineen alkuperämaata. Omiin tuotteisiimme merkitsemme aina alkuperämaan."

Syitä ulkomaisten tuotteiden myyntiin ja määrään ovat esimerkiksi hinta ja ruoan vapaa liikkuvuus EU:ssa. Kotimaisen ruoan edistämistä pidetään kuitenkin S-ryhmässä tärkeänä.

"S-ryhmä on suomalaisten asiakkaiden omistama yritys. Meille on tärkeää, että elintarvikeketju tarjoaa työpaikkoja ja pitää maakuntia sekä maaseutua elinvoimaisena."

Alarodun mukaan kotimaisuuden edistäminen tarkoittaa S-ryhmälle suomalaisten kuluttajien tarpeisiin vastaamista.

"Tarjoamme tuotteita, jotka ovat edullisia ja selkeästi merkittyjä. Ne ovat hyvin saatavilla, ja niiden kotimaisuuteen voi luottaa", Alarotu sanoo.

Jo nyt S-ryhmän valikoimissa on paljon omalla merkillä myytäviä täysin kotimaisia tuotteita, kuten Rainbow-maito ja -jauheliha.

Jatkossa on tarkoitus käydä läpi olemassa olevien tuotteiden ainesosia ja vaihtaa ulkomaisia raaka-aineita mahdollisuuksien mukaan kotimaisiksi. Tämä ei tapahdu kertarysäyksellä: vanhat pakkausmateriaalit käytetään ekologisesti ensin loppuun.

Merkki kertoo alkuperästä

Hyvää Suomesta

HYVÄÄ SUOMESTA

Liha, kala, maito ja kananmuna sekä yhden ainesosan tuotteet ovat 100-prosenttisesti suomalaisia. Tuotteen yhteenlaskettu kotimaisuusaste on vähintään 75 prosenttia, ja tuote on valmistettu sekä pakattu Suomessa.

Avainlippu

AVAINLIPPU

Tuote on valmistettu Suomessa. Tuotteen omakustannusarvon kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia, mutta raaka-aineille ei ole erillisiä kriteerejä.

Sirkkalehtilippu

SIRKKALEHTILIPPU

Tuotteiden kasvisraaka-aineet ovat kotimaisia ja Suomessa viljeltyjä, mutta jalosteiden muissa raaka-aineissa ei ole erityiskriteerejä.

Maakuntien parhaat

MAAKUNTIEN PARHAAT

Pääraaka-aineesta 100 prosenttia on kotimaista. Koko tuotteen kotimaisuusaste on vähintään 80 prosenttia raaka-aineet ja työ mukaan lukien.

Leppäkerttumerkki

LEPPÄKERTTUMERKKI

Maataloustuotteet ja elintarvikkeiden pääraaka-aineet ovat täysin kotimaista luomutuotantoa. Kaikista raaka-aineista vähintään 75 prosenttia on kotimaista luomua.

Kotimainen ruoka -kyselyn tuloksia

Jutussa olevat prosenttiluvut on kerätty Yhteishyvä.fi:n Kotimainen ruoka -kyselystä maaliskuussa 2014. Kyselyyn vastasi 2 457 lukijaa.

Oletko kiinnostunut ruoan alkuperästä?

  • kyllä 93 %
  • en 7 %.

Pyritkö ostamaan kotimaisia elintarvikkeita?

  • kyllä, kaikissa ruokaostoksissani 35 %
  • kyllä, joissakin ruokaostoksissani 65 %
  • en 4 %.

Mikä saisi sinut ostamaan enemmän kotimaisia elintarvikkeita?

  • edullisempi hinta 73 %
  • parempi saatavuus ympäri vuoden 35 %
  • parempi saatavuus lähikaupoissani 28 %
  • alkuperän paremin esiintuonti 26 %
  • parempi laatu 23 %.

Miksi pyrit ostamaan kotimaisia elintarvikkeita?

  • haluan tukea suomalaista elintarviketeollisuutta 65 %
  • kotimaiset elintarvikkeet ovat turvallisempia kuin ulkomaiset 60 %
  • kotimaiset elintarvikkeet maistuvat paremmilta kuin ulkomaiset 39 %.

Mitkä elintarvikkeet ostat mieluiten kotimaisena?

  • vihannekset 86 %
  • kananmunat 81 %
  • lihatuotteet 75 %
  • maito 74 %
  • marjat 73 %.

Lähteet: TNS Gallup Ruoka 2013 -tutkimus, Taloustutkimus Suomi syö 2013 -raportti, Evira, hyvaasuomesta.fi ja ec.europa.eu

Teksti:
Kuvat: Kreetta Järvenpää
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5