Sirkuksen tähti roikkuu hiuksistaan ympäri maailmaa

22.9.2014
0 arviota
Sirkuksen tähti

Hiukset ovat Elice Abonce Muhoselle tärkeä työväline. Aluksi hiuksista sai roikkua muutaman sekunnin kerrallaan, vuosien harjoittelun jälkeen aika on pidentynyt minuutteihin.

Nykysirkustaiteilija Elice Abonce Muhonen, 30, työskentelee parhaiden ystäviensä kanssa, matkustaa jatkuvasti ja roikkuu hiuksistaan ympäri maailmaa. Haaveen saavuttamiseksi tarvittiin kovaa työtä ja ripaus hulluutta.

Elice Abonce Muhonen ojentaa kätensä ja tarttuu ystävänsä käteen. Lisää käsiä ilmestyy, ja pian sirkuksen esiintyjät, akrobaatit, jonglöörit, voimamiehet ja klovnit, muodostavat tiiviin ihmisringin. Abonce Muhonen vetää syvään henkeä, sulkee silmänsä ja antaa hyvän energian virrata. Ennen show'ta jokaisella on mahdollisuus rauhoittua, puhua ja tulla kuulluksi. Se auttaa, kun jännitys kipristää vatsassa.

"Jännitän aina ennen esitystä. Jos jännitystä ei tule, jokin on huonosti tai asia on menettänyt merkityksensä. Esitykset, niiden tunnelma ja yleisön tunteet ovat syyt, miksi nautin työstäni niin suuresti", nykysirkustaiteilija kertoo.

Kun kädet irtoavat toisistaan, on aika astua teltan esiripun takaa areenalle. Siellä Abonce Muhonen kiipeää useiden metrien korkeuteen ja taiteilee sekä trapetsilla että hiustensa varassa roikkuen.

Ennen kuin Vantaalla varttuneesta suomalais-meksikolaisesta naisesta tuli teltan tähti, hänen oli tehtävä vaikutus opettajiin, harjoiteltava tuhansia tunteja ja kasvatettava pitkä tukka.

Farkut eivät vakuuta

Ensikosketuksen sirkukseen Abonce Muhonen sai 17-vuotiaana espoolaisessa Suvelan sirkuskoulussa. Sirkusmaailmassa hän oli aloittelijaksi jo iäkäs, ja suurin osa koulun oppilaista oli taustoiltaan kovaa treenaavia telinevoimistelijoita. Kun Abonce Muhonen ystävineen asteli sisään farkut jalassa, tiukka ranskalainen opettaja ei ollut vakuuttunut.

"Hän ihmetteli, mitä tyttöjä olemme. Mutta menimme aina uudestaan harjoituksiin. Sirkuskoulu oli paras asia, mitä minulle tuolloin tapahtui. Tunsin heti, että löysin paikkani. Tavallisessa koulussa en pärjännyt kovin hyvin. Se, ettei ole paras matematiikassa, ei tarkoita, ettei voi päästä muuten pitkälle", Abonce Muhonen muistuttaa.

Palo sirkukseen syttyi. Myös opettajan kunnioitus voitettiin kevätnäytöksessä, jossa mustavalkoisiin klovniasuihin pukeutuneet tytöt pyörittelivät tiimalasin muotoisia hyrriä juuri niin kuin pitääkin. He olivat harjoitelleet ahkerasti – ja salaa.

Treeniä kellon ympäri

Sirkusammattilaiseksi pääseminen vaatii kovaa työtä ja omistautumista. Abonce Muhonen ei voinut jäädä Suomeen, sillä täällä ei ollut vielä tuohon aikaan ammattiin valmistavia opintoja.

"Suvelasta lähdin Lahden sirkuskoulun kautta sirkuskorkeakouluihin Ruotsiin ja Ranskaan. Päivät täyttyivät akrobatiasta, venyttelystä, voimaharjoittelusta ja sirkuksen historian oppitunneista. Treenasimme aamuyhdeksästä iltayhdeksään. Väsymys, kipu ja mustelmat olivat arkipäivää. Ammatti on niin epätavallinen ja liikkuvainen, että porukasta tulee tiivis. Teen vieläkin yhteistyötä parhaiden koulukavereideni kanssa."

Nyt Abonce Muhonen on ryhmänsä kanssa kirjoilla Ranskan Bretagnessa. He tekevät esityksensä itse ja kiertävät maailmaa teltan kanssa.

"Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja ammattiani kohtaan. Olen elättänyt itseni sirkuksella heti valmistumisestani, vuodesta 2008, lähtien. Lisäksi tuotan sirkusesityksiä ja -festivaaleja, ja kuvaamme parhaillaan elokuvaa, joka kertoo nykysirkuksesta. Palkkaa tulee, kun esiintyy. Ideoinnista ja valmistelusta ei makseta. Työhön käytettyjä tunteja ei siis kannata laskea", Abonce Muhonen sanoo.

"Ammattilaisena ei tarvitse enää harjoitella päivittäin. Huomaan kuitenkin, etten ole enää kaksikymppinen. Kehosta täytyy pitää huolta, jos haluan urani jatkuvan. Se on tärkein työvälineeni."

Salaisuus paljastuu

Pitkät, tummanruskeat hiukset valuvat pitkin selkää. Abonce Muhonen ei ole pessyt hiuksiaan muutamaan päivään, sillä hieman rasvaiseen tukkaan syntyy napakin letti.

Hiukset ovat olennainen osa sirkustaiteilijan identiteettiä. Erityisen tärkeät ne ovat Abonce Muhoselle ja hänen kollegalleen Sanja Kososelle, jotka roikkuvat hiuksista yhteisessä esityksessään.

Ensin hiuksista roikkumisesta innostui Kosonen, joka houkutteli Abonce Muhosen mukaan. Alkuun pääseminen ei kuitenkaan ollut helppoa.

"Hiuksista roikkumisen taito oli kuin suuri salaisuus. Kyselimme ympäriinsä, roikkuuko joku hiuksista, missä ja miten. Lajia ei opeteta kouluissa, sitä näkee vähän, ja taito on periytynyt sukujen sisällä", Abonce Muhonen kertoo.

Tietoa kertyi pikkuhiljaa, ja naiset alkoivat harjoitella kotiin ostetusta leuanvetotangosta roikkuen. He kehittivät itse sidontatavan, jolla hiukset punotaan letiksi metallisen renkaan ympärille.

"Ensin hiuksista sai roikkua vain kolme sekuntia kerrallaan. Se tuntui oudolta, kivuliaalta ja niskassa naksahteli. Usein tuli mietittyä, että miksi ihmeessä me hullut lähdimme tähän", Abonce Muhonen sanoo nauraen.

"Hiuksista roikkuessa paine tulee niskaan. Pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi niskojen loukkaantuminen. Sirkuksessa vaara on aina läsnä."

Kaiken kaikkiaan kului kolme vuotta ja lukuisia sitkeitä harjoitushetkiä, ennen kuin idea jalostui vuonna 2013 ensi-iltansa saaneeksi esitykseksi.

"Kyseenalaistan jatkuvasti sitä, miksi teen sirkusta ja mitä haluan tällä taidemuodolla viestiä ihmisille. Esimerkiksi Capilotractées-esityksessä yhdistämme huumoria ja vakavaa pohdintaa sekä mietimme hiusten herättämiä tunteita."

16 neliötä

Kiertävän sirkustaiteilijan elämä tarkoittaa sitä, että Elice Abonce Muhosen koti on siellä missä hänkin. 16 neliön kokoisesta asuntovaunusta löytyy sänky ja keittiö.

"Lattialla on mummon räsymatto. Pidän paljon tauluista, mutta karavaanissa on harmittavan vähän seinätilaa", Abonce Muhonen kuvailee.

"Olen 80 prosenttia ajasta kiertueella, ja pelkkään matkustamiseen menee sata päivää vuodessa. Kun avaan oven, maisema on aina uusi. Se on upeaa. Yhteen paikkaan pysähdytään vähintään viikoksi. Välillä herään viiden tähden hotellista, välillä pakettiauton penkiltä. Perheen ja ystävien näkeminen on hankalaa ja ikävä jatkuvaa. Siitä huolimatta tämä on sen arvoista. Matkustaminen ja kiertäminen ovat minulle elinehto. Jos joudun olemaan paikallani, tulen levottomaksi."

Elice Abonce Muhonen

Elice Abonce Muhonen varaa hiusten letitykseen kaksi tuntia ennen esitystä. Jos ensimmäinen sidonta menee pieleen, on tehtävä uusi.

Elice Abonce Muhonen, 30

Mottoni on…yksin pääset nopeammin, yhdessä pidemmälle.

Nauroin viimeksi…kun tullivirkailija kysyi minulta ja kollegaltani, mitä teemme Lontoossa. Vastasimme, että tulimme tänne roikkumaan tukasta. Se huvitti.

Itkin viimeksi…kun väsymys purkautui.

Moka, joka opetti eniten…oli putoaminen trapetsilta. Nilkassani on siksi kolme metalliruuvia. Turvaköysi hajosi. Opin, että välineeseen ja sen kiinnittäjään on voitava luottaa.

Haluan vielä oppia…soittamaan ukulelea, ajamaan kuorma-autoa ja seisomaan päälläni ilman käsiä.

Teksti
Kuvat Miika Kainu
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5