Pääse eroon turhista peloista

18.6.2014
0 arviota
Eroon turhista peloista

Moni pelkää esiintymistä, lentämistä tai hammaslääkäriä. Pelko on tunne, joka suojaa meitä tyhmyyksiltä. Mutta jos pelko ottaa ylivallan ja alkaa haitata arkea, on syytä hakea apua.

Käsien vapinaa, sydämen tykytystä ja pyörtymisen tunnetta. Nämä ovat tuttuja tuntemuksia kaikille, jotka ovat joskus pelänneet kunnolla.

Pelon tunnetta ei kannata vähätellä, sillä tunne heijastuu usein koko kehoon. Kätkytkuoleman pelko vie äidin voimat yön lähestyessä. Koulukiusattu laskee kauhun vallassa tunteja seuraavaan kouluaamuun. Pelkkä ajatus mökkiseinien hämähäkeistä saa hyönteiskammoisen pulssin kiihtymään.

"Kielteisiksi koetuista tunteista tekee vaikeita juuri se, että ne tuntuvat kehossa", toteaa työ- ja organisaatiopsykologi Satu Kaski, joka valmentaa ihmisiä henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Eivätkä oireet ole kuviteltuja: verikokeet voivat paljastaa, että pelkäävän ihmisen adrenaliini- ja kortisolitasot ovat kohollaan. Pelko kuluttaa kehoa hetkellisesti, mutta pitkään jatkuessaan se voi aiheuttaa vakavia ongelmia etenkin verenkierto- ja hengityselimistölle.

Mutta mistä johtuu tuo tunne, joka saa reagoimaan noin voimakkaasti?

Pelko on luonnollinen tunne

Lähes kaikkien nisäkkäiden aivoista löytyy neljä erilaista tunnejärjestelmää: pelko-, viha-, paniikki- ja tutkimisjärjestelmä. Ne ovat neurofysiologisesti erikoistuneita radastoja, jotka käynnistävät erilaisia suojautumistoimintoja.

Pelkojärjestelmän voi ymmärtää helposti, kun miettii eläinten käyttäytymistä. Ne voivat reagoida silmänräpäyksessä ympäristössä oleviin uhkiin, kuten saalistajaeläimiin. Osa eläimistä jähmettyy, osa syöksyy pakoon.

Ihmiselle vastaavanlainen uhka voi olla vaikkapa tilanne, jossa hänen työtään arvioidaan ja on vaara joutua nöyryytetyksi.

Ihmisten erot näkyvät etenkin kriisitilanteissa: jotkut alkavat toimia, toiset jäätyvät eivätkä kykene tekemään mitään, ja kolmannet pakenevat.

"Muinaisuudessa oli fiksua, etteivät kaikki jääneet taistelemaan. Jos kaikki olisivat kuolleet, suku ei olisi enää jatkunut. Osan täytyi paeta", Kaski toteaa.

Kaski kertoo, että pelon eri asteet voidaan asettaa janalle. Normaali pelko estää tekemästä uhkarohkeita asioita. Janan toisessa ääripäässä ovat arkea rajoittavat pelot.

"Kun pelko alkaa rajoittaa normaalia elämää, ei voi esimerkiksi matkustaa vaikka rakastaisi matkustamista. Tai ei voi mennä tiettyyn työhön, leffaan tai ravintolaan syömään."

Kun pelko on todella vahva, voidaan puhua fobiasta. Kaski määrittelee sen yliaktiiviseksi, häiriintyneeksi peloksi, joka voi kohdistua yksittäisiin esineisiin tai asioihin. Pelko voi olla myös epämääräistä. Silloin voidaan puhua ahdistuksesta. Ihminen tajuaa epämiellyttävän olon, mutta tunne ei kohdistu tiettyyn asiaan tai tilanteeseen.

"Fobia esimerkiksi kontrollin menettämisestä voi muuttua paniikkihäiriöksi. Ihminen saattaa pelätä hajoavansa, pirstaloituvansa. Joskus tällainen minän eheytymättömyys voi näyttäytyä vaikkapa syömishäiriönä. Oli fobia, häiriötila, mikä tahansa, sen juuret ja pintataso voivat olla hyvin erilaisia."

Älä opeta lapselle pelkoa

Pelkoa ei pidä sekoittaa ujouteen ja arkuuteen, jotka ovat temperamentin piirteitä. Jotkut ovat luonnostaan vähän ujompia, toiset sosiaalisesti aktiivisia. Rohkeimmat menevät oitis tutkimaan, mitä edessä on, aremmat katselevat ensin vähän kauempaa. Eron huomaa jo vauvoista: joku säpsähtää pienestäkin äänestä ja toinen ei välitä siitä mitään. Erot eivät johdu äidistä ja hänen tavastaan toimia vaan eroista lasten temperamentissa.

Kasken mukaan kaikissa ihmisissä on silti olemassa sekä aktiivinen, rauhoittava että valpas puoli, mutta herkkyys reagoida asioihin vaihtelee. Osa reagoi hyvinkin herkästi.

Jos on jatkuvasti hälytystilassa, ei välttämättä pysty rauhoittumaan, vaan ylireagoi silloinkin, kun ei tarvitsisi reagoida lainkaan. Tällöin hätääntyy pienemmästäkin. Jos ystävä on puoli tuntia myöhässä, voi saada paniikinomaisen tunteen siitä, että jotakin pahaa on tapahtunut. Kuullessaan kävelyllä rasahduksen, on aivan varma, että joku hyökkää kimppuun, vaikka kaarnaa rapisuttaakin orava.

Vaikka reagointiherkkyys on kaikissa jo syntyessä, myös kasvatus vaikuttaa. Säikkyjen vanhempien lapsesta tulee oletettavasti säikky. Jos vanhemmat pystyvät ottamaan rauhallisesti, on lapsikin rauhallisempi.

"Pysyvillä, toistuvilla kokemuksilla on merkityksensä, ja elämänkokemuksella muutoinkin. Traumaattiseen tilanteeseen joutunut ihminen tulee säikymmäksi ja aremmaksi, jos trauma jää käsittelemättä ja jakamatta. Pelkoja voi myös oppia."

Siksi on parempi olla luomatta pelon ilmapiiriä lapsen tai nuoren suojaksi.

"Teetpä mitä tahansa, lapsiaan ei voi suojella kaikelta. Jos yrittää rakentaa suojamuuria, voi tahtomattaan aiheuttaa pelkoja. Normaali, turvallinen ja suhteellisen johdonmukainen kasvatus on paras", Kaski muistuttaa.

Säikkyjen vanhempien lapsesta tulee oletettavasti säikky. Jos vanhemmat pystyvät ottamaan rauhallisesti, on lapsikin rauhallisempi.

Mielikuvat lievittävät pelkoa

Mielikuvat lievittävät pelkoa

Pelkoa voi lievittää ja hoitaa monella tavalla. On ensinnäkin ihan järkevää välttää asioita, jotka eivät ole itselle hyväksi. Miksi mennä tilanteisiin, joita kohtaan tuntee pelkoa, ellei ole pakko? Jos pelkää käydä hammaslääkärissä, puoliso voi viedä lapset hammaslääkäriin. Jos pelottaa mennä katsomaan lapsen jalkapallomatsia loukkaantumisen pelossa, voi jäädä kotiin ja käydä matsin läpi lapsen kanssa pelin jälkeen.

Omaa pelon tunnettaan voi ruotia itsekseen. On mahdollista ryhtyä tunnistamaan pelkoa, pysähtyä ja pohtia, mikä tämä tunne on. Mikä saa kokemaan näin ja onko tunne aiheellinen?

On myös hyvä miettiä, millaiset ajatusmallit ylläpitävät pelkoa. Niille on ominaista kielteisten seurausten yliarviointi ja omien hallintakykyjen aliarviointi. Itseltään voi kysyä yksinkertaisia kysymyksiä: Mitä näyttöä tai todisteita on pelätystä asiasta? Mikä on todennäköisyys, että pelottava asia tapahtuu? Onko sellaista tapahtunut aikaisemmin? Ja etenkin: Mitä sitten, vaikka pelottava asia tapahtuisikin?

Joillakin siedätys toimii. Jos pelkää hämähäkkejä, voi kokeilla katsoa hämähäkin kuvia turvallisissa oloissa.

"Ennen kaikkea turvallisuudesta on pidettävä kiinni. Silloin voi katsella itselle pelottavaa kohdetta ja siedättyä pikkuhiljaa."

Myös mielikuvista on apua pelkojen hallinnassa. Mieleensä voi luoda paikan, jossa on turvallista ja hyvä olla. Paikan ajatteleminen ennen pelottavaa tilannetta saattaa auttaa. Mielikuvissa voi tehdä itselleen myös niin kutsutun suojamuurin, jonka sisällä on ikään kuin turvassa.

"Jokainen pystyy muuttamaan itseään ja vaikuttamaan siihen, miten haluaa itsensä nähdä ja minkälaista elämää haluaa elää. Jos ei tunne pärjäävänsä muutoksessa, apua löytyy kyllä", Kaski sanoo.

Varsinkin silloin, jos elämässä tuntuu olevan liikaa mörköjä ja pelkoja, ulkopuolinen apu auttaa. Ammattiauttajan tuella luodaan turva, jota vastaan pelkoja voi peilata.

Lähteet: lääketieteellisen tekniikan professorin Lauri Nummenmaan luento Aalto-yliopiston Aivoaakkosissa

Harjoitus lentopelosta kärsivälle

Vaikka harjoitus on tehty lentopelkoiselle, sitä voi soveltaa luovasti myös muihin pelkoihin, kuten hammaslääkäripelkoon, pimeän pelkoon tai sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

  • Aja lentokentälle tukihenkilösi kanssa ja kiertele kenttää.
  • Pysäköi autosi lentokentän pysäköintialueelle ja seuraa kentälle meneviä ihmisiä viiden minuutin ajan.
  • Kävele tukihenkilösi kanssa terminaaliin ja katsele ympärillesi 5–10 minuutin ajan.
  • Osta liput lyhyelle lennolle (20–30 minuuttia) ja tee lentomatka yhdessä tukihenkilösi kanssa.
  • Osta liput pidemmälle lennolle ja tee matka tukihenkilösi kanssa.
  • Toista lentomatkat yksin.

Lähteet: Terveyskirjasto

Teksti
Kuvat Kreetta Järvenpää
Kuvitus Sauli Palmu
Avainsanat: terveys
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5