Oravakuiskaaja Konsta Punkka tietää, mistä oravat tykkäävät

24.7.2015
0 arviota
Oravakuiskaaja tietää, mistä oravat tykkäävät

Konsta Punkka teki luontokuvauksesta trendikästä. Hänen oravakuvistaan tykätään jopa valtamerten toisella puolen. Haaveammatti vaatii läpi yön kestäviä kuvauksia ja kommunikointia eläinten kielellä.

Oranssiturkkinen orava on herännyt yöuniltaan ja etsii kuumeisesti aamupalaa. Samaan aikaan punahipiäinen nuori mies kävelee huolettomana pitkin siltaa Helsingin Seurasaareen. Hänellä on selässään suuri reppu täynnä kuvaustarvikkeita ja pähkinöitä. Mies tuntee saaren kuin omat taskunsa ja tietää, milloin eläimet liikkuvat.

Konsta Punkka, 21, pysähtyy metsäaukiolle tarkkailemaan ympäristöään. Hänen katseensa kiertää nopeasti ympärillä olevissa puissa, mutta olemus on rauhallinen. Kaukaa kuuluu rapinaa. Punkka kurottaa kätensä kohti piileskelevää oravaa ja kutsuu tätä naksuttamalla kieltä kitalakeensa. Orava havaitsee äänen, laskeutuu vikkelästi Punkan eteen ja nappaa pähkinän tämän kämmeneltä.

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten Punkka julkaisi vastaavanlaisesta tilanteesta ensimmäisen oravakuvansa kuvapalvelu Instagramissa. Se oli läpimurto, joka yllätti Punkan itsensäkin.

"Olin kuvannut oravia jo jonkin aikaa. Latasin kuvat palveluun, jotta ne eivät homehtuisi kameran muistikortilla. Yhtäkkiä tuhannet ihmiset alkoivat seurata ja tykätä kuvistani palvelussa", Punkka muistelee.

Nimi oravakuiskaaja syntyi erään fanin aloitteesta. Nimitys oli niin osuva, että Punkka otti sen käyttöön.

"Luontokuvauksessa minua kiehtoo eläinten reaktioiden ja eleiden tallentaminen kameralle. Eläimiä ei voi jahdata, ne joko tulevat luokse tai eivät. On mentävä eläinten ehdoilla."

Nyt Punkka on yksi seuratuimmista suomalaisista maailmanlaajuisessa kuvapalvelu Instagramissa yli 300 000 fanillaan. Hänet tiedetään mykistävistä eläin- ja luontokuvista Yhdysvalloissa ja Australiassa asti. Julkisuus ei kuitenkaan ole Punkalle itseisarvo. Jos hän saisi päättää, hän viettäisi yöt ja päivät luonnossa kuvaamassa.

"Luontokuvauksessa minua kiehtoo eläinten reaktioiden ja eleiden tallentaminen kameralle. Eläimiä ei voi jahdata, ne joko tulevat luokse tai eivät."

Kameran kanssa kaislikossa

Luonto on aina ollut Punkalle tärkeä. Ammattimaisesta luontokuvaamisesta hän innostui kuusi vuotta sitten.

"Istuin kaislikossa kamerani kanssa, kun kalasääski avasi pitkät ja kapeat siipensä ja lensi minua kohti. Painoin häkeltyneenä kamerani laukaisijaa. Se oli ohi muutamassa sekunnissa. Vaikka kuvasta tuli epätarkka, olin haltioitunut. Silloin tajusin, että tätä haluan tehdä työkseni", Punkka muistelee hetkeä, josta alkoi vuosien kova työ.

"Kun muut ikäiseni lukivat pääsykokeisiin, minä kyyhötin metsässä odottamassa milloin kettuja, milloin oravia. Mietin monesti, mitä ihmettä teen, kun voisin tehdä elämälläni jotain järkevääkin. Onneksi uskoin unelmiini."

Vaikka Punkka on tehnyt unelmastaan totta, on hänellä vielä monia muitakin haaveita.

"Tulevaisuudessa haluan saada arvostusta valokuvaajana Instagram-kuvapalvelun ulkopuolella."

Keskellä metsäaukiota on helppo uskoa Punkan toiveiden täyttyvän. Punkasta huokuvan maanläheisyyden läpi aistii, kuinka tietoinen hän on tavoitteistaan.

Herkkä yhteys

Punkan kuvausreissu alkaa useimmiten kahdeksalta illalla ja päättyy seuraavana aamuna. Luontokuvaajan tärkein ominaisuus on hänen mukaansa kärsivällisyys. Kuvaajan on ansaittava eläimen luottamus, mikä voi tarkoittaa kuukausien työtä. Punkka käy samoilla kuvauspaikoilla säännöllisesti. Siten eläimet oppivat luottamaan häneen. Hänellä on intuitiivinen herkkyys luoda yhteys eläimiin. Hän vaistoaa, voiko niitä lähestyä vai ei.

"Kiinnyn usein kuvaamiini eläimiin. Sen huomaa siinä vaiheessa, kun eläin katoaa tai kuolee. Olen monesti nähnyt, kun kanahaukka nappaa mukaansa tutun oravan. Se tuntuu pahalta, vaikka onkin osa luonnon kiertokulkua."

Hyviä kuvauspaikkoja on Punkan mukaan joka puolella Suomea. Jopa omalla takapihalla voi törmätä citykaniin tai -kettuun, oravaan ja erilaisiin lintuihin.

"Minulle Seurasaari on tärkeä paikka. Olen pystyttänyt tänne oraville ja linnuille ruokintapaikkoja ja käynyt täällä jo vuosien ajan kuvaamassa. Täältä saa yleensä aina hyviä eläinkuvia. Luontokuvauksessa on tärkeää tuntea eläimet ja luonto, silloin kuvauskohteitakin löytyy helpommin."

Kesäpäivänä Seurasaaressa riittää vilinää. Vastaan tulee turisteja ja erilaisia kuvausryhmiä. Kaikki haluavat kuvan oravasta.

"Vielä vuosi sitten täällä sai kuvata ihan rauhassa. Nyt luontokuvaamisesta on tullut trendikästä. Jotkut kuvauspaikat pidän omana tietonani. En paljasta paikkoja, joissa kuvaan kettuja, sillä en halua, että paikalle ryntää muita kuvaajia. Se tekee työstä hankalaa ja rasittaa eläimiä."

"Olen nähnyt monesti, kun kanahaukka nappaa mukaansa tutun oravan."

Kalenteri täynnä

Noin vuosi sitten Punkan kalenteri alkoi täyttyä kuvausmatkoista ja yhteistyökampanjoista. Pyyntöjä tulee niin paljon, että hän joutui palkkaamaan managerin.

"Jos kävisin päivän aikana tulleet yhteydenotot läpi, istuisin koko päivän tietokoneella. Managerin avulla pystyn keskittymään kuvaamiseen."

Punkalla on tiedossa kuvausmatkoja ympäri maailmaa vuoden loppuun asti. Hän kuvaa muun muassa eri maiden matkailuyrityksille luonto- ja maisemakuvia. Viime keväänä hän valmistui valokuvaajaksi Voionmaan opistosta ja laittoi pystyyn oman yrityksen. Konsta Punkka on tehnyt yhteistyötä myös Sokos Hotelsin kanssa. Kuvaamisen lisäksi hän luennoi.

Vaikka Punkka nauttii luontokuvaamisesta ja ulkomaanreissuista, ovat ne hänelle työtä.

Yksityiselämästään Punkka on niukkasanainen, mutta vähäisellä vapaa-ajallaan hän pyrkii elämään tavallisen nuoren aikuisen arkea.

"Lähipiiri on tukenut minua kaikin mahdollisin tavoin. Isä ja äiti epäilivät hieman aluksi, mutta uskovat nyt minuun. Kaverit ovat olleet lähinnä ihmeissään, koska kaikki on tapahtunut nopeasti. Välillä luulen itsekin, että tämä on unta."

Konsta Punkka, 21

Mottoni on... kuvaa aina eläinten ehdoilla.

Nauroin viimeksi... hetki sitten ystäväni kanssa. Nauran helposti ihan pienillekin jutuille. Nauru pitää virkeänä pitkillä kuvausreissuilla.

Itkin viimeksi... mummoni hautajaisissa.

Moka, joka opetti eniten... unohdin kameran muistikortit kotiin ennen palkallista kampanjakiertuetta ulkomailla. Nykyään käyn repun läpi moneen kertaan, jotta kaikki on varmasti mukana.

Haluan vielä oppia... lisää taiteellisemmasta valokuvaamisesta.

Katso videolta, kuinka Konsta oravakuiskaa

Teksti
Kuvat Juuso Paloniemi
Avainsanat: luonto
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5