Huono Äiti Sari Helin: "Ei kannata uskotella itselleen, että voi hoitaa lapsensa kokonaan itse"

18.4.2017
0 arviota

Suomen virallinen Huono Äiti Sari Helin jakaa epätäydellisyyden ilosanomaa, tappelee lastensa kanssa ja ajattelee joka päivä kuolemaa. Nyt hänellä on kuitenkin vähän nipotettavaa.

Jos on Huono Äiti -median Sari Helinin poika, oppii jo nuorena seuraavat asiat: avaamaan oven kaupassa (Helin odottaa ovella, kunnes se avataan hänelle), syömään ilman kännykkää, unohtamaan sanan vammainen, kuuntelemaan pikkusiskon juttuja ja kysymään myös tämän ystävil­tä kuulumisia, lähettämään lahjasta kii­tosviestin, tilaamaan ravintolassa ruokaa ja parturilta ajan, hakemaan tet-paikan muualta kuin äidin firmasta ja sanomaan tarjoilijalle ei kiitos tai kyllä kiitos.

Neuvotteluvaraa ei ole. Nämä ovat elämän perustaitoja.

Sari Helin eli Huono Äiti tunnetaan blogin lukijoiden (70 000 kävijää viikos­sa) ja Facebook-ryhmäläisten (76 000 tykkääjää) kesken etunimellä Huono.

Kaksi asiaa yhdistää äitejä kaikkialla

Helin ymmärsi 14 vuotta sitten, mikä äitejä yhdistää: epätäydellisyys ja syyl­lisyys.

Oivallus konkretisoitui leikkikentällä Washingtonissa. Helin ja hänen avio­miehensä Petri Sarvamaa asuivat siellä 2000-luvun alkupuolella, kun Sarvamaa työskenteli Washingtonissa Yleisradion kirjeenvaihtajana.

Sisu-poika syntyi Yh­dysvalloissa, joten Helin seisoi muiden pienten lasten äitien kanssa leikkikentäl­lä puolikuolleena väsymyksestä ja mietti, miten voisi välttää puhumisen. Hän kesti tavallista huonommin yöheräilyä. Koska silloin ei ollut edes kännyköitä, nettiin ei voinut paeta.

Tästä tolkuttomasta väsymyksestä on pakko puhua, Helin ajatteli.

Vuonna 2006 perhe palasi Suomeen. Täällä Helin huomasi, että äidit harrasti­vat äitineuvomista. Neuvoja annettiin, vaikka niitä ei pyytänyt.

Jos Helin sanoi, ettei kyennytkään tu­lemaan kahvitreffeille koska väsytti niin että hampaat putosivat suusta, kaveri ei vastannutkaan empaattisesti, vaan tivasi, oliko Helin varmasti suorittanut oikeat toimenpiteet, jotta ei olisi niin väsynyt.

Olisipa mukavaa, jos ystävien kesken tuettaisiin, ajatteli Helin.

Vuonna 2011 Helin oli valmis teke­mään ensimmäisen Huonon Äidin Face­book-postauksen. Se kuului näin:

Nukahti illalla meikit naamassa ja kännykkä pään päällä, heräsi samasta asennosta klo 5 ja aloitti heti Huonona Äitinä.

Tykkääjiä oli yhdeksän.

Tänä vuonna postaus Äitiflunssa ei ole mikään miesflunssa sai 3600 tykkäystä. Huonosta Äidistä oli tullut Helinille kokopäivätyö.

Avun pyytäminen on sallittua

Helin kertoo yhteisölleen väsymättä siitä, kuinka hän ja hänen miehensä ovat pyytäneet ja hankkineet apua lapsi­perheen arkeen. He ottivat kuukauden ikäiselle lapselle hoitajan ja rakensivat myöhemmin muiden pienten lasten vanhempien kanssa yökyläringin ja harrastukseenviemisringin. Nyt 8-vuo­tiaalla Sissillä ja 14-vuotiaalla Sisulla on varamummo.

"Ei kannata uskotella itselleen, että voi hoitaa lapsensa kokonaan itse. Se on marttyyriutta."

Jälkipolvi saattaa protestoida järjes­telyjä, mutta se pitää kestää.

"Eivät ne siihen kuole. Kyllä meidän­kin nuorimmainen olisi varmasti aina mieluiten äidin ja isän kanssa. Mutta haloo."

Helinin mielestä on mietittävä tark­kaan, mitkä asiat elämässä ovat tärkeitä.

"Jos itse elän yhtä kauan kuin van­hempani, minulla on kymmenen vuotta aikaa. Käytänkö sen nipottamiseen? Se keskustelu on käytävä itsensä kanssa joka päivä", Sari Helin toteaa.

Syödäänkö nyt vai rähjäänkö ensin?

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin kerrottava, että aamukymmeneen mennessä Helin on saattanut räjähtää jo monta kertaa.

"Oi kyllä, usein jo ennen aamupalaa."

Helin on tyytyväinen, että perhe ei asu enää kerrostalossa. Ei kuulu mökä muille.

Helin pitää itseään tiukkana äitinä. Vähän aikaa sitten Sisu kuitenkin selitti hänelle, että niillä, joilla nipotetaan, käy elämässä huonosti, mutta koska hänen äitinsä ei ole nipottanut, hänestä on tullut aika jees.

"Hyvänen aika! Se sanoi, että mä en ole nipottanut!"

Juuri tästä on Helinin mielestä kyse äitien syyllisyydessä. Vaikka olisimme ihan ok, tunnemme syyllisyyttä.

Helin haluaa purkaa kierteen. Siksi hän kertoo suorasukaisesti mokistaan ja epätäydellisyyksistään. Ja siksi hänelle tärkein palaute Huonossa Äidissä on se, kun joku kirjoittaa: Kiitos armahduk­sesta. Kiitos että muillakin on tätä.

Hakkaaminen on saanut uuden muodon

Helin haluaisi kirjoittaa siitä, että monet suomalaiset kasvattavat lapsensa nälvimällä. Se on hänestä väärin.

Lapselle on tärkeintä ymmärtää jokai­sella solullaan, että vanhemmat pitävät hänestä. Hänen ei pidä koskaan joutua ajattelemaan, että hän on vanhem­milleen taakka. Silti juuri niin monet vanhemmat käyttäytyvät.

"He kasvattavat lapsiaan vittuilemal­la. Jonkun se on sanottava ääneen."

Helinin mielestä tässä on pakko käyttää voimasanoja. Näin tärkeästä asiasta on puhuttava suoraan.

"Vanhemmat viestivät lapselle, että vittu kun mun arkeni on vain niin vitun raskasta."

Helin kuuntelee ihmisten puhetapaa julkisis­sa kulkuvälineissä, kaupoissa, termi­naalissa ja ihmettelee, miksi niin moni puhuu lapsille niin rumasti.

"Remmillä hakkaaminen on muuttu­nut vittuiluksi."

Helin ei vielä tiedä, milloin käsittelee aihetta, mutta tulossa se on. Huonon äi­din keskustelupalstalla siitä voi puhua, koska yhteisö on epätyypillinen muihin keskustelupalstoihin verrattuna.

Keskustelu on asiallista. Se johtuu siitä, että Helin moderoi keskustelua itse ja antaa tarvittaessa keltaisia ja punaisia kortteja häiriköille.

"Porukka on ymmärtänyt, että kun puhutaan huonoudesta, ei kannata alkaa besserwisseröidä ketään."

Teksti
Kuvat Pia Arnould
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5