Häät Pohjanmaan tapaan

14.7.2014
0 arviota
Häät Pohjanmaan tapaan

Pohjalaisissa häissä saa perinteiden mukaisesti olla näköä ja kokoa. Onneksi puukkojunkkarit pysyvät yleensä poissa.

Heinäkuisena torstaina vuonna 2013 Lapuan valkeaan tuomiokirkkoon on kerääntynyt nelisensataa henkeä. Kaikki odottavat juhlatamineissaan morsiusmessun eli vihkijumalanpalveluksen alkua. Miina Hietalan ja Tuomas Meurmanin häät ovat alkamassa.

Pari astuu kirkon ovista sisään ja alkaa kävellä kohti alttaria satojen silmäparien seuratessa. Hietalan henki on salpautua.

"Mieleni teki kuiskia Tuomakselle, että tuokin ja tuokin on tuolla. Koko kirkon keskialue oli omaa väkeämme täynnä. Paikalla oli niin paljon läheisiä, että se oli pakahduttavaa, aivan ainutkertaista."

Lapualaislähtöisen Miina Meurmanin ja kuopiolaisperäisen Tuomas Meurmanin häät vietettiin pohjalaiseen tyyliin: isosti. Pari ei halunnut rajata ystäviä tai sukulaisia pois. Helpointa oli kutsua kaikki.

Häihin kutsuttiin nelisensataa ihmistä, joista pääsi paikalle 280. Lisäksi kirkkoon saapui seurakuntalaisia, jotka kutsuttiin lehti-ilmoituksella Lapuan sanomissa. Vihkitilaisuuden musiikki oli tarkkaan suunniteltu, ja soittajina ja veisaajina oli sekä ammattilaisia että harrastajia. Pari ajatteli, että olisi sääli suoda tämä musiikkielämys vain kutsuvieraille.

Ruokaa, tanssia ja ryyppyjä

Vielä 1800-luvun Pohjanmaalla oli tavallista, että hääjuhlaan osallistui koko kylä. Parhaimmillaan juhlat kestivät perjantaista maanantaihin, ja keskiviikkona pidettiin vielä rääppiäistanssit päälle.

Pohjalaista hääperinnettä tutkinut Jorma Aro arvelee isojen häiden kumpuavan eteläpohjalaisesta mentaliteetista: kun juhlitaan, juhlitaan kunnolla. Sanonnan mukaan pohjalaiset kihlajaisetkin ovat kuin savolaiset häät.

Aro koordinoi vuonna 2012 loppunutta Eteläpohjalaiset häät -hanketta, jonka tarkoitus oli tallettaa 1800-luvun ja 1900-luvun alun kruunuhääperinteen seremonioita, pukuja, tansseja ja ruokaa.

Kruunuhäiden nimitys viittaa suureen ja koristeelliseen kruunuun, jota morsian piti päässään. Ylöspäin levenevästä kruunusta riippui paperisuikaleita, metallihelyjä ja pieniä peilejä, joiden tarkoitus oli säikäyttää peiliin katsova paholainen omalla, rumalla kuvallaan.

Monet kruunuhäiden perinteistä ovat jo unohtuneet, mutta osa elää yhä. Aro muistuttaa, että eteläpohjalainen kansanmusiikki perustuu pitkälti häiden tanssimusiikkiin. Pohjalaisissa häissä säilyneitä perinteitä ovat vieraiden ja ruoan suuri määrä.

Alkoholi sen sijaan kuului 1800-luvun ja 1900-luvun alun hääkulttuuriin vielä olennaisemmin kuin nykyään. Aro hämmästelee tuon ajan ihmisten juomiskuntoa.

"Viinaa juotiin aivan valtavasti. Otettiin tuloryyppyä, ruokaryyppyä, pöydästä noustessa otettiin ryyppy ja lähtiessä vielä piiskaryypyt."

Pohjalaiset häät ovat tunnettuja pelimannimusiikista, suuresta vierasmäärästään ja häjyjen vierailuista.

Tuomas ja Miina Meurman
Pohjalaiste häiden ohjelma
Hääjuhlan tunnelma
Häävieraat

Pelimannit viihdyttävät

Meurmanien häät jatkuivat morsiusmessun jälkeen vanhalla kansanopistolla. Vaikka häät olivat perinteen mukaan isot, viime vuosikymmenien häistä tuttuja elementtejä, kuten morsiuskimpun heittoa tai perinteisiä leikkejä ei juhlissa ollut. Sen sijaan pari halusi järjestää rennot kesäjuhlat, joissa syötiin ulkona piknikvilteillä, kuunneltiin musiikkia ja saunottiin. Noin 300 ihmiselle tuntui jopa vaikealta pitää perinteistä hääjuhlaa.

Vanhasta pelimannikulttuurista muistutti hääparin ystävien esittämä musiikki. Lavalle nousivat niin parin kuorokaverit kuin Tuomaksen muusikoiksi opiskelevat sisaruksetkin.

Vanhan perinteen mukaan varsinaista häävalssia edeltää toinen, edesmenneiden läheisten muistolle esitettävä valssi, jonka aikana kukaan ei tanssi. Perinnettä noudatettiin Miinan laulamana ja Tuomaksen harmonin säestyksellä.

Pelimannien merkitys on aina ollut suuri eteläpohjalaisissa häissä. Soittajien palkka maksettiin aiemmin ruokana, viinana tai vaatteina. Ruoan ja viinan perässä häihin ilmestyivät usein myös pahamaineiset häjyt, jotka nostivat metakan, jos tarjottavaa ei tullut tarpeeksi nopeasti. Tappelut olivat yleisiä, eikä ollut yllätys, jos joku menetti henkensä puukkopainissa.

Miinan ja Tuomaksen häissä ei tappeluja onneksi syntynyt, mutta ruokaa riitti. Pitopöydässä oli tarjolla lihaa ja kalaa sekä kahvin kanssa leipäjuustoa ja nisua, eli pullaa.

"Ensin harkitsimme perinteistä lihaperunakeittoa, mutta äitini sanoi heti, että häissä ei ole ennenkään alettu ruoasta säästää," Miina sanoo ja nauraa.

Rahankeruuta vai rahanmenoa?

Yksi syy vanhojen pohjalaishäiden suureen vierasmäärään saattoi olla rahankeruu, joka oli olennainen osa hääjuhlaa. Rahaa kerättiin hääparille muun muassa tanssimalla hoijakkarinkiä, polskaa, johon vieraat pääsivät mukaan huutamalla oman nimensä. Kappaleen loputtua vieraalle tarjottiin viinaryyppy ja hän maksoi osallistumisestaan tanssiin.

Nykypäivän hääpari tuskin hyötyy rahallisesti suurista häistä, päinvastoin. Isot häät ovat kuitenkin pohjalainen perinne, jota osa haluaa jatkaa, kuka perinteen ja kuka laajan lähipiirin vuoksi.

Meurmanit ovat tyytyväisiä häihinsä.

"Häät onnistuivat hyvin, vaikka olivatkin ihan överit. Yleinen kommentti jälkeenpäin oli, että 'ohhoh, olipas häät'", Tuomas kertoo.

Miina ja Tuomas Meurman
Teksti:
Kuvat: Matti Raivio
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5