Elämää vanhassa osuuskaupassa: Kaupasta taiteilijataloksi

Suuret, valaistut ikkunat loistavat talvipäivänä kauas. Ikkunoiden läpi näkee, että esillä on maalaustarvikkeita ja -telineitä. Oven avaa mies, jolla on pyöreät silmälasit nenällään.

Olemme Seinäjoella Hallilan kaupunginosassa, jossa on paljon kauniita, vanhoja puurakennuksia. Talon isäntä on Seppo Juhannus Tanninen, 68, taidemaalari, runoilija ja Ilkka-lehden entinen taidekriitikko.

"Naapurit ja kouluun menevät lapset vilkuttelevat joskus kadulta, kun näkevät minut täällä työhuoneessa", Tanninen kertoo ja viittaa suuriin näyteikkunoihin.

Tannisen työtila ja koti on entinen osuuskauppa vuosimallia 1958. Edestäpäin matalakattoinen rakennus näyttää aikansa kaupalta, mutta sisäpihan puolella talo on suuri ja korkea kuin 1920-luvun puutalot.

"Minulla ei ole tietoa talon arkkitehdistä, mutta aivan samanlainen osuuskaupan talo oli Nurmon Kourassa", Tanninen kertoo.

Tanninen osti talon vuonna 1995. Seinäjoen osuuskauppa oli lopettanut rakennuksessa jo vuonna 1980. Sen jälkeen rakennuksessa oli ollut pitkäaikaisena vuokralaisena kemianteollisuuden yritys sekä yksityisiä ihmisiä. Asuntoja on peräti kolme.

"Yläkerran asunnossa on tällä hetkellä taidenäyttely. Takapihan asunto on puolestaan vuokralla", Tanninen kertoo ja johdattaa katsomaan yläkertaa.

Natisevat puuportaat vievät ylös galleriatilaan. Esillä on Tannisen töitä sekä pari lapsenlapsen maalaamaa taulua. Pojantytär on vakuuttunut isoisän ammatista ja haluaa myös maalata.

Tanninen päätyi ostamaan noin 270 neliön kokoisen talon etsittyään alueelta rakennusta, jossa voisi työskennellä ja asua. Muutettuaan taloon Tanninen teki pintaremontin.

Talon sisäseinät olivat osuuskaupan jäljiltä puolipaneloidut. Alakerran asunnossa paneeleita on jäljellä enää keittiössä ja sinne vievässä käytävässä.

"Saatan uusia ulkolaudoituksen maalauksen ensi kesänä, satavuotiaan Suomen kunniaksi", Tanninen sanoo.

Kellarista löytyi paljon kaupan vanhaa tarpeistoa. Nyt se on saanut uuden elämän eri puolilla taloa. Keittiön seinällä on vanhat lampaan kerintäsakset, kellarin seinällä puolestaan jäätelömainos. Lukulampun varjostin syntyi kellarista löytyneestä oliivipurkista.

Tanninen taloineen on osallistunut usein Konstrundan-viikonloppuihin, jolloin ateljeet avaavat ovensa kaikille. Silloin talossa on käynyt niin kaupan entisiä asiakkaita kuin työntekijöitä.

"Kuulemma tämä oli aikanaan varsin vilkas kauppa, josta sai mitä tahansa. Täällä oli kaksi puolta: elintarvike- ja rautaosastot."

Elintarvikeosasto sijaitsi nykyisen olohuoneen puolella, rautakauppa taas ateljeetilassa. Vessassa oli kylmiö, ja keittiö oli varastotilaa.

"Kauppa-apulaisten huoneet olivat kuulemani mukaan niukasti sisustettuja. He veivät sinne pullolaatikkoja pöydiksi", Tanninen naurahtaa.

Yläkerran entinen kauppa-apulaisten asunto on noin 45 neliötä ja pihanpuoleinen kauppiaan asunto on 50. Tannisen oma kolmen huoneen ja keittiön asunto on 90–100 neliötä. Kellaritiloja on 80 neliötä.

Tannisen huoneistossa on edelleen jäljellä kaupan vanha kaakelilattia. Lattia muistuttaa asukasta eteläeurooppalaisista kodeista, joiden tunnelmasta hän pitää. Myös talon piha kertoo talon kauppahistoriasta.

"Luin jostakin talon vanhasta asiakirjasta, että kauppiaan velvoitteena oli pitää takapiha puutarhamaisena. Minäkin olen istuttanut pihalle useita kasveja."

Tanninen aloitti taiteilijanuransa 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, jolloin hän opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa.

"Tekemiseni lähtee väreistä, se on eräänlaista sotkemista. Maalaan kaaoksen ja järjestyksen välimaastosta", Tanninen kuvailee.

Tannisen taulujen tyyli on geometrinen. Olohuoneen seinällä on mustavalkoinen työ, joka oli hänen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssään Kluuvin galleriassa vuonna 1973. Takaseinällä on tuoreempia värikkäitä töitä, joiden kuvioissa on pilvimäisiä reunoja.

"Näyttelyssä eräs pikkutyttö tuli sanomaan, että nämähän ovat piparkakkuja", Tanninen nauraa.

Vanha osuuskauppa on tarjonnut Tanniselle erinomaisen paikan tehdä taidetta. Suuret ikkunat ovat tuoneet valoa, jota taidemaalari tarvitsee työskentelyssään. Oman maalaustilan saaminen ei ole taiteilijoille itsestäänselvyys, sillä tilat ovat kalliita ja tulot epävarmat.

"Suuressa kellarissa olen puolestaan pystynyt tekemään tilaa vieviä asioita, kuten taulujen kehystämistä. Siellä on myös varasto tauluilleni."

Tanninen on iloinnut myös mahdollisuudesta esitellä taiteilijaystävien töitä. Niitä on keittiön, käytävän ja kellarin seinillä runsaasti.

Kellarissa aktiivinen taiteilija on järjestänyt konsertteja. Tilassa on yllättävän hyvä akustiikka, eikä seinänaapureita ole. Musiikki on soinut pitkälle iltaan.

Lue myös sarjan muut osat

Elämää vanhassa osuuskaupassa