Elämää vanhassa osuuskaupassa: Kahvintuoksuinen talo

24.3.2016
4 arviota
Elämää vanhassa osuuskaupassa: Kahvintuoksuinen talo

Bedlingtoninterrieri Iines päivystää suurten näyteikkunoiden edessä, kun emäntä Marja Tamminen on töissä.

Pakilan vanha Elanto kätkee sisäänsä punatiiltä, puuta ja monta persoonallista asuntoa. Sekatavaraliike sekä maito- ja lihakaupat palvelevat asiakkaita enää paikallisten asukkaiden muistoissa.

Omakotitaloalueen keskellä seisoo pieni, punatiilinen talo. Se poikkeaa ympäristön muista taloista huomattavasti. Talon edessä on terassi, joka on koristeltu narsissi-istutuksin. Ovella vastassa ovat Marja Tamminen ja bedlingtoninterrieri Iines.

"Olen kuullut, että turistit ovat luulleet taloamme kahvilaksi", Tamminen sanoo ja keittää sisällä pannukahvit.

Tamminen on yksi Helsingin Pakilan vanhan osuuskauppa Elannon nykyisistä asukkaista. Osuuskauppaliike Elanto toimi Helsingissä vuosina 1905–2003. Lepolantien Elannossa oli kolme puotia: puutalon sekatavaraliike sekä tiilitalon maito- ja lihakaupat. Elanto myi talot 1980-luvun lopussa, jolloin ne remontoitiin asunnoiksi. HOK-Elanto syntyi vuonna 2004 Elannon ja Helsingin Osuuskaupan fuusiossa.

Nykyisin punaisessa talossa on yhteensä seitsemän asuntoa kolmessa kerroksessa. Marja Tammisen asunnossa sijaitsi ennen maitokauppa.

Mannermaista tunnelmaa

Suurista, vanhoista näyteikkunoista tulvii valoa sisään. Iines-koiralla on ikkunan edessä rakas vakiopaikka, oma peti.

"Edellisessä kodissani Iines ei päässyt katsomaan ikkunasta ulos. Minusta on mukavaa, että nyt se saa katsella työpäiväni ajan maailman menoa", sairaanhoitajana työskentelevä Tamminen sanoo.

Tammisen asunto on 56-neliöinen yksiö, jossa on lisäksi keittiö ja alkovi. Tamminen on asunut talossa vuoden 2014 kesästä lähtien. Asuntoon tehty remontti on aikaisempien asukkaiden käsialaa.

Näyteikkunoita lukuun ottamatta kodista ei huomaa, että se on vanha liiketila. Kaunis asunto on sisustettu maanläheisin värein, taustalla soi espanjankielinen musiikki. Lattia on päällystetty marmorilaatoilla.

"Asunto ja koko talo saavat tuntemaan kuin olisi jossain muualla Euroopassa", Tamminen sanoo ja siemaisee kahvia.

Kodissa on myös muita tavanomaisesta poikkeavia yksityiskohtia, kuten kiinteitä syvennyksiä. Oman katuterassin lisäksi asunnossa on kaksi sisäänkäyntiä.

Takahuone keittiönä

Tamminen on jutellut paikallisten rouvien kanssa ulkoiluttaessaan Iinestä. Nämä muistavat ajat, jolloin Tammisen kodissa oli Elanto.

"Oven vieressä on ollut penkki, jossa on odotettu palveluvuoroa. Myyjättäret ovat hakeneet takahuoneesta eli nykyisestä keittiöstäni voita ja maitoa tonkista."

Vanhassa kaupassa asuminen on Tammisesta ihanaa ja ainutlaatuista.

Vuonna 1928 valmistuneen talon viehätysvoimaa lisää sen punatiilinen materiaali. 1920–1930-luvuilla Elanto haki punatiilisyydellä yhdenmukaisuutta ja modernia ilmettä rakennuksiinsa.

Marja Tamminen on sisustanut kotinsa kunnioittaen vanhaa historiaa sekä sukunsa perintöä.

Marja Tamminen on sisustanut kotinsa kunnioittaen vanhaa historiaa sekä sukunsa perintöä.

"Tämä talo on poikkeuksellisen kaunis. Ihailen sitä aina, kun palaan kotiin."

Vanha aika saa näkyä

Tamminen on sisustanut asuntonsa vanhaa kunnioittaen. Keittiössä on kaunis vanha pöytä ja ompelijatar­isoäidin ompelukone.

"Siitä on hihna katki, mutta muuten sen pitäisi toimia edelleen."

Sängyn päälle Tamminen on levittänyt virkatun päiväpeiton ja ripustanut seinille peilejä. Iineksen herkut on aseteltu vanhan ajan purkkeihin, kuin vanhassa kaupassa konsanaan!

Tamminen päätyi Pakilaan osittain siksi, että hänellä on mökki Pakilan siirtolapuutarha-alueella. Lisäksi alueella asuvat läheiset sekä lenkkimaastot houkuttivat.

Parasta Pakilassa on kuitenkin oma koti ja sen tunnelma. Joskus Tamminen huomaa, että ohikulkijat jäävät katsomaan vanhaa taloa. Se ei häntä haittaa.

Taloyhtiön idyllisellä sisäpihalla on uudisrakennuksena tehty rivitalo sekä huvimaja. Sen takana ovat asukkaiden pienet viljelypalstat. "Rakastan myös keittiön ikkunasta aukeavaa sisäpihanäkymää", Tamminen sanoo ja juo loput kahvista.

Kiinteistövälitystoimistosta lapsiperheen kodiksi

Talon omaleimaisuus sai myös Marja Tammisen seinän takana asuvan nuorenparin asuntokaupoille yli kymmenen vuotta sitten.

Kaunis puutalo valmistui vuonna 1916, ja siinä toimi Elannon sekatavarakauppa. Nyt seinien sisällä asuvat Maija Nikkonen-Hillin ja Harry Hillin lisäksi perheen kaksi lasta. Kolmas lapsista on jo omillaan. Kodissa on kaksi kerrosta ja 110 neliötä tilaa. Yläkerrassa on keittiö, olohuone ja makuuhuone. Alakerrassa on toinen sisäänkäynti ja perheen teinien valtakunta.

Ennen Hillien asunnon paikalla oli kiinteistövälitystoimisto. Talon kolmannessa kerroksessa on toisen perheen asunto.

"Vain talon suurista ikkunoista voi huomata, että kyseessä on vanha kauppa. Kaihtimia täytyy käyttää. Toisaalta suurista ikkunoista tulee ihanan paljon valoa sisään", sanoo mainosalalla projektipäällikkönä työskentelevä Maija Nikkonen-Hilli.

Vanhassa puutaloasunnossa on tummat lattiat ja iäkkääseen puutaloon sopiva tunnelma. Olohuone on avara ja valoisa.

Maija Nikkonen-Hilli perheineen on tehnyt kodin kahteen kerrokseen.

Maija Nikkonen-Hilli perheineen on tehnyt kodin kahteen kerrokseen.

Sisälle on saanut tehdä muutoksia, talon julkisivu on Museoviraston suojeluksessa.

Sisälle on saanut tehdä muutoksia, talon julkisivu on Museoviraston suojeluksessa.

Erikoisempi asunto haussa

Asuntoa etsiessään Nikkonen-Hillin perhe haki jotakin hiukan erikoisempaa.

"Eihän tämä ollut perusperheasunto, vaan tarvitsi hiukan muokkausta. Ensimmäisen vuoden ajan elelimme toimistokeittiön kanssa", Nikkonen-Hilli muistelee.

Plussaa Nikkonen-Hilli antaa siitä, että asuntoa on saanut muunnella melko vapaasti. Niinpä väliseinillä on voinut rakentaa lapsille huoneita.

"Museovirasto on suojellut rakennuksen julkisivun. Siihen ei saa tehdä muutoksia."

Se on onni. Kauniin julkisivun edessä voi aurinkoisena päivänä juoda vaikkapa aamukahvit.

Kahvi liittyykin taloon aivan erityisesti. Vanhat pakilalaiset muistavat, että sekavarakaupassa tuoksui aina kahville. Pavut jauhettiin puodin sisällä. Kahvin tuoksu katosi vain hetkeksi, kun sodan aikana ja sitä seuranneina säännöstelyn vuosina tarjolla oli korviketta.

1 h + k
Asukkaat: Marja Tamminen, 48, ja Iines-koira.

4 h + k
Asukkaat: Maija Nikkonen-Hilli, 43, Harry Hilli, 45, ja kaksi lasta.

1 h + k, asukkaat: Marja Tamminen, 48, ja Iines-koira.

 

 

4 h + k, asukkaat: Maija Nikkonen-Hilli, 43, Harry Hilli, 45, ja kaksi lasta.


 

Elämää vanhassa osuuskaupassa: Pakinkylän Elanto

SISÄLLISSODAN KYNNYKSELLÄ

Pakinkylän Elanto aloitti toimintansa vuonna 1916 poliittisesti epävakaaseen aikaan. Historian mukaan Elannon johtaja Väinö Tanner joutui joulukuussa 1917 selkkaukseen punakaartilaisten kanssa, kun jauhot olivat loppu.

Punakaartilaiset olivat löytäneet elintarvikelautakunnalta salatun viljaerän, jauhaneet sen jauhoiksi ja tuoneet jaettavaksi Pakinkylän Elantoon. Viljaerä oli otettu luvatta haltuun, eikä paikallinen elintarvikelautakunta ollut hyväksynyt sitä. Elanto ei siten voinut ottaa sitä jaettavaksi.

Väinö Tanner yritti saada punakaartilaiset lopettamaan jauhon jakelun. Tämä tapahtui puutalossa, jossa asuu nyt Maija Nikkonen-Hilli perheineen. Asia ratkesi, kun punakaartilaiset luovuttivat erän elintarvikelauta­kunnalle yleiseen jakeluun. Tapahtuma nostettiin esiin myöhemmissä Tanneria vastaan käydyissä oikeudenkäynneissä.

Lähde: Pakilan seudun historia (toim. Pakilan seudun historia ry, 1985)

Vierailemme kodeissa, jotka ovat syntyneet entisiin kauppoihin. Lue sarjan aiempi osa: Kuperkeikka kodiksi.

Teksti
Kuvat Ida Nisonen
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5