Autetaan Itämerta paikallisesti

18.6.2015
0 arviota
Autetaan Itämerta paikallisesti

Alamittaisten arvokalojen suojelu, paikallisten tuotteiden suosiminen sekä omien pesu- ja jätevesien laskeminen muualle kuin Itämereen ovat helppoja keinoja auttaa Itämerta paikallisesti.

Itämeri on ollut yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä, jolle ongelmia aiheuttavat muun muassa rehevöityminen ja lisääntynyt laivaliikenne. Vaikka valtiot ovat valtaosin vastuussa Itämeren tilanteesta, voi kukin meistä omilla toimillaan auttaa Itämeren suojelussa paikallisesti.

Itämeri on erityisen herkkä rehevöitymiselle siksi, että sen vesi vaihtuu hyvin hitaasti: kestääkin lähes 30 vuotta, ennen kuin koko merialueen vesi on vaihtunut. Tämän vuoksi Itämereen syntyy jo luonnostaan laajoja hapettomia alueita jokien valumavesien takia.

Vuosien aikana hapettomien alueiden koko on kuitenkin kasvanut huomattavasti nimenomaan ihmistoiminnan vuoksi, ja tällä hetkellä alueet ovat jo 12 kertaa suurempia kuin sata vuotta sitten. Vaikka ihmisten aiheuttamat päästöt ovat viime vuosina suojelutoimien ansiosta vähentyneet, on Itämeren pohjassa yhä Tanskan kokoinen hapeton alue.

"Ajatellaan, että ajamme Helsingistä Utsjoelle ja koko matka on pelkästään haisevaa hapetonta mutaa", konkretisoi Itämeri-projektin johtaja Hanna Paulomäki Itämeren pohjassa piilevää ympäristöongelmaa. Paulomäki toimii Itämeren suojelun hyväksi maailman valtamerien suojeluun keskittyvässä kansainvälisessä Oceana-organisaatiossa.

Hapettomat kohdat ovat Paulomäen mukaan ongelmallisia parista syystä: Hapettomissa oloissa ei selviydy elossa kuin muutama sellainen bakteeri, joka tuottaa suuren määrän myrkyllisiä yhdisteitä, muun muassa rikkivetyä. Kun samalla muut ravinteita hyödyntävät eliöt puuttuvat, hapettomiin pohjiin ja veteen sitoutuu suuri määrä ravinteita.

"Kun nämä ravinteet lähtevät liikkeelle ja pääsevät yhtäkkiä hapellisiin vesiin, on seurauksena valtavia leväkukintoja."

Itämerelle on kuitenkin odotettavissa helpotusta muutaman seuraavan vuoden aikana viime talvena tapahtuneen suolapulssin ansiosta. Tämä yksi suurimmista koskaan mitatuista suolapulsseista toi suolaiselta Atlantilta valtavan määrän suolaista ja happipitoista vettä Itämereen. Vesimassa etenee parhaillaan kohti pohjoista Itämerta ja työntää samalla edellään hapetonta ja ravinnerikasta vettä pois.

Suolaimpulssin edeltään ajamat vedet kohtaavat Suomenlahden rannikot viimeistään ensi vuoden kesällä. Tällöin on odotettavissa pari huonoa vuotta, jolloin leväkukintojen määrä on todennäköisesti suuri.

 "Pitkällä tähtäimellä nyt tapahtunut suolapulssi kuitenkin poistaa meiltä hapetonta vettä ja parantaa koko Itämeren tilannetta. Ensin mennään yksi askel eteenpäin, sitten kaksi taaksepäin ja lopuksi toivottavasti neljä eteenpäin", Paulomäki toteaa ja arvioi suolaimpulssin pienentävän hapettomien alueiden kokoa jopa puolella.

"Nyt tarvitaan jatkoksi tehokkaampia ihmistoimia, jotta nämä alueet eivät pääsisi kasvamaan takaisin yhtä suuriksi."

Mitä me voimme nyt tehdä Itämeren hyväksi?

Jotta suolapulssin tuomat hyödyt jäisivät Itämerellä pitkäkestoisiksi, tarvitaan ennen kaikkea valtiotason päätöksiä, mutta myös yksittäisten ihmisten toimilla on merkitystä paikallisesti. Hanna Paulomäki antaa vinkit:

  1. Älä laske mereen pesuvesiä tai purjeveneiden sappitankkeja. Veden laatu paranee esimerkiksi pienten kesämökki- ja venelahtien rannoilla, jos ihmiset eivät päästä lisää ravinteita veteen. Omia päästöjään voi vähentää pesuainevalintojen lisäksi esimerkiksi kuivakäymälöillä tai erilaisilla jätevesien imeyttämiskeinoilla.
  2. Myös vapaa-ajan kalastus voi olla kestämätöntä, ja esimerkiksi verkkokalastus uhkaa erityisesti meritaimenta. Kalasta siis vastuullisesti ja noudata säädettyjä alamittoja. Alamittojen kunnioittaminen antaa kaloille mahdollisuuden lisääntyä ja ylläpitää luonnollista kalakantaa.
  3. Kalasta ruoaksi kaikenlaista kalaa, myös muita kuin niin sanottuja arvokaloja. Esimerkiksi lahnansukuiset kalat hyötyvät Itämeren rehevöitymisestä. Käyttämällä näitä kaloja osallistut samalla ravinteiden poistamiseen merestä.
  4. Älä pese mattoja meressä. Pesuaineet pilaavat nopeasti varsinkin suljettuja lahtia, jotka saattavat olla jo valmiiksi rehevöityneitä.
  5. Pidä rannikkoseutu elävänä suosimalla paikallisia viljelijöitä, tuotteita ja kalastajia. Tällöin ihmisten yhteys rannikkoon säilyy ja Itämeren suojelu kiinnostaa jatkossakin.

Mikä suolapulssi?

Suolapulssilla tarkoitetaan hyvin voimakasta suolaisen ja hapekkaan veden virtausta Itämereen Tanskan salmien läpi. Suolainen vesi on raskasta, joten se painuu nopeasti Itämeren pohjaan. Pohjassa vesimassa etenee työntäen edessään hapetonta ja ravinteikasta vettä pois.

Koska Tanskan salmet ovat hyvin kapeat ja matalat, suuren suolaimpulssin syntymiseen tarvitaan kova ja pitkäkestoinen myrskytuuli Koillis-Atlantilta. Viime talven suolaimpulssi oli suurin 60 vuoteen ja mitatuista suolaimpulsseista kolmanneksi suurin. Siksi sillä uskotaan olevan hyvin suuri merkitys Itämeren tilaan ja Suomen rannoille saatetaan saada lisää suolaisesta vedestä pitäviä lajeja kuten esimerkiksi kampelaa ja turskaa.

Lisätietoa:

Teksti
Kuvat John Nurmisen säätiö / Ilkka Lastumäki ja Oceana / Carlos Minguell
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5