Äitiyden oppivuodet

23.4.2014
0 arviota

Oliko ennen vaikeampaa olla äiti kuin nyt? Tutkijat ja viisi naista kertovat, kuinka äitiys on muuttunut viiden vuosikymmenen aikana.

Äitiyden oppivuodet

Neljä sukupolvea kokoontui Danielin nimiäisiin maaliskuussa. Maria Nykäsen (oik.) kuopusta juhlivat hänen äitinsä Sirpa Nykänen ja isoäitinsä Heljä Myyryläinen.

Eletään vuotta 1961. Kun kello lyö kaksitoista, mikkeliläinen Heljä Myyryläinen rientää työpaikaltaan myllyltä kotiin. Sirpa-vauva on naapurin luona hoidossa ja tarvitsee ruokaa. Ruokatunnin aikana ehtii juuri ja juuri ruokkia kahden kuukauden ikäisen tytön.

Raskasta seisomatyötä jauhojen pussittajana tekevä tuore äiti tarvitsisi itsekin lepoa ja ruokaa, mutta vauvan tarpeet menevät edelle.

Myyryläisen tarina ei ole poikkeuksellinen. Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina ollut tavallista, että naiset työskentelevät. Vaikka moni saattaa olla joitakin vuosia kotona lasten kanssa, vain harva jättäytyy työelämästä kokonaan.

"Meillä on pitkä perinne täyttä työpäivää tekevistä naisista. Tänäänkin suomalaiset äidit tekevät paljon enemmän palkkatyötä kuin useammissa muissa Euroopan maissa", huomauttaa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.

Maatalousyhteiskunnan aikaan oli tavallista, että miehet olivat töissä joko kotona tai kodin ulkopuolella ja naiset hoitivat kodin ja karjan.

"Naisista tuli taloudellisesti aiempaa itsenäisempiä, kun elinkeinorakenne muuttui ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin. He alkoivat saada töitä teollisuudesta sekä hoiva- ja palvelualoilta", kertoo suku- ja perhehistoriaa tutkinut dosentti Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta.

Äitien yhteiskunnallinen ja taloudellinen asema muuttui merkittävästi toisen maailmansodan jälkeen. Eräs tärkeimmistä tekijöistä olivat lapsilisät, jotka auttoivat lapsesta aiheutuvissa kustannuksissa.

Myös kodinkoneilla on ollut iso merkitys arkeen. Vielä viisikymmentä vuotta sitten Heljä Myyryläisen illat ja viikonloput kuluivat Sirpa-vauvan hoidossa ja kotitöissä. Vauvan pesuveden Myyryläinen kantoi ulkoa ja lämmitti liedellä. Sideharsovaipat hän pesi taloyhtiön yhteisessä pyykkipadassa.

"Ei jäänyt aikaa pitää Sirpaa tai muita lapsia sylissä ja leikkiä heidän kanssaan", muistelee Myyryläinen.

Kun Myyryläisen tytär Sirpa Nykänen sai vuonna 1981 esikoisensa, tilanne oli jo toinen. Oli juoksevaa vettä ja kodinkoneita – sekä Heljä-mummo, joka tarjoutui lapsenlapsensa hoitajaksi.

"Tuntui hyvältä, että lasta ei vielä tuolloin tarvinnut viedä päiväkotiin, vaan hänellä oli tuttu hoitaja. Se on korvannut äidilleni sitä aikaa, jonka hän menetti minun ja sisarusteni kanssa", Nykänen miettii.

Isät jakavat vanhemmuuden

"Elämäni on monella tapaa helpompaa kuin isoäitini ja äitini. Saan käyttää yhteiskunnan palveluita, ja lastenhoitotarvikkeetkin ovat viimeisen päälle hienoja", kertoo Sirpa Nykäsen esikoinen Maria Nykänen.

Hän työntää vaunuissa kolmatta lastaan Danielia, joka on muutaman kuukauden ikäinen. Äiti pääsee lenkille, sillä hänen miehensä on isyysvapaalla ja kotona kahden vanhemman pojan kanssa.

Koska isät ovat viime vuosikymmeninä alkaneet osallistua entistä enemmän lastenhoitoon, äitien arki on helpottunut.

Tutkimusten mukaan äidit käyttävät kodinhoitoon vähemmän aikaa kuin aikaisemmin, mutta lapsiin käytetty aika on lisääntynyt ja heihin panostetaan enemmän.

Väestöliiton tutkimus osoittaa, että kotityöt ja lasten hoitaminen jakautuvat perheissä eri tavoin. Naiset tekevät edelleen eniten niin kotitöihin kuin lastenhoitoon liittyviä asioita. Mielenkiintoista on silti se, että jos yhteen lasketaan sekä ansiotyöt että palkaton kotityö, miehet ja naiset käyttävät työhön täsmälleen yhtä paljon aikaa.

Dosentti Antti Häkkinen tosin muistuttaa, että tämä pätee vain kahden vanhemman perheisiin.

"Yksinhuoltajaperheissä äitien vuorokausityömäärä vastaa hyvinkin entisaikojen maaseudun suurperheiden äitien työaikaa."

Kun Maria Nykänen palaa aikanaan takaisin kosmetiikka-alan kouluttajaksi, Daniel menee perhepäivähoitoon. Päivähoito-oikeus takaa, että hoitopaikka järjestyy.

Suomalaisten suosituin lapsilukumäärä on kaksi. Pariskunnilla on eniten erimielisyyttä ensimmäisen ja kolmannen lapsen hankkimisesta.

Mervi Kotila ja Johanna Pawli

Äiti Mervi Kotila ja tytär Johanna Pawli ajattelevat perhe-elämästä samoin. Vastuu kodista ja lapsista jaetaan tasan miehen kanssa.

Johanna ja Tommi Pawli

Johanna Pawli sai esikoisensa kolmekymppisenä. Pawli ja hänen poikansa Tommi elävät uusperheessä.

Maria Nykänen, Sirpa Nykänen ja Heljä Myyryläinen

Maria Nykänen (kesk.) soittaa pulmatilanteissa lastenhoitajana työskentelevälle äidilleen. "Äidillä on 30 vuoden kokemus alalta, joten luotan hänen mielipiteisiinsä."

Mervi Kotila ja Elise

Mervi Kotila on tiiviisti mukana lapsenlapsensa Elisen elämässä. Mummon apua tarvitaan, sillä perheen Johanna-äiti työskentelee usein iltaisin ja viikonloppuisin.

Koko kylä kasvatti

Vaikka äideille on nykyään tarjolla monenlaisia palveluita järjestöjen perhekahviloista ja muskareista kuntien neuvoloihin, moni kokee jäävänsä yksin.

"Kaipaan yhteisöllisyyttä, jota oli äitini ja isoäitini aikaan", Maria Nykänen pohtii lapsuuttaan Mikkelissä.

Nykäsen mummot asuivat samassa kaupungissa ja olivat aktiivisesti mukana lasten elämässä. Apua oli aina saatavilla.

"Meillä oli kotona kymmenen sählymailaa, ja kaverit olivat aina tervetulleita pelaamaan. Jos teimme jotain luvatonta, aikuiset huomauttivat siitä. Kaipaan ilmapiiriä, jossa aikuiset huolehtivat lapsista yhdessä. Nyt kun menen leikkipuistoon, vanhemmat puuttuvat usein vain oman lapsensa tekemisiin."

Tutkijatohtori Eija Sevón Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksesta vahvistaa Nykäsen kertoman. Kun maalta kaupunkeihin muuttaminen lisääntyi 1960–1970-luvuilla, perheiden elämä muuttui.

"Ennen suku oli lähellä, usein jopa samassa taloudessa, ja siltä sai tukea sekä turvaa. Toki yhteiselosta koitui myös ristiriitoja. Nykyään pienten lasten vanhemmat saattavat olla todella yksin, koska he asuvat eri paikkakunnalla tai jopa eri maassa kuin sukunsa", Sevón sanoo.

Ristiriitainen rooli

Yksi äitiyden suurista muutoksista on se, että nykyään äidiksi tuleminen on valinta. Siksi siitä voi tulla myös kriisi.

Esimerkiksi 1960-luvulla lapset syntyivät ilman sen kummempaa suunnittelua. Nainen saattoi lopettaa ehkäisyn käytön pian häiden jälkeen ilman, että siitä oli välttämättä tarvetta mainita miehelle. Niin itsestään selvää oli lasten hankinta.

Nykyisin lapsia saatetaan suunnitella pitkään.

"Monelle saattaa olla iso kolaus, jos lasten hankkiminen ei suju suunnitelmien mukaan", sanoo Väestöliiton Anna Rotkirch.

Nykyään avoliitossa eletään yleensä pitkään ennen kuin on lasten ja mahdollisesti avioliiton aika. Siten vasta äitiys muuttaa elämää ja nostaa esiin perinteiset miesten ja naisten roolit.

Osaa äitiyden ihanteet voivat ahdistaa. Tietoa äitiydestä ja kasvatuksesta on saatavilla enemmän kuin sitä pystyy sisäistämään. Näin syntyy helposti käsityksiä siitä, millainen on hyvä äiti. Tämän on huomannut myös Maria Nykänen.

"Analysoin äitiyttä ihan liikaa ja haluaisin oppia relaamaan. Koen syyllisyyttä siitä, etten pysty täyttämään itse asettamiani vaatimuksia. Niin kodin kuin lastenkin pitäisi olla tiptop."

Hyvän äidin ideaali ei ole suinkaan uusi ajatus. Antti Häkkinen kertoo, että varsinkin maatalousyhteisössä suku, naapurusto ja joskus jopa papisto valvoivat äitien kunnollisuutta. 1900-luvulla valtiovalta ja erilaiset järjestöt alkoivat kasvattaa malliäitejä ja -emäntiä.

"Samat äitiysihanteet näyttävät vallitsevan edelleen, ja tieto tosiaan lisää tuskaa. Hyvän äidin tulee olla tietoinen kaikesta, eikä äitiyden vastuu ole suinkaan vähentynyt. Kasvatustehtävä ja perheen ylläpito ovat edelleen melko paljon äidin vastuulla, vaikka tasa-arvo on lisääntynyt", muistuttaa Häkkinen.

Kaikkien synnyttäjien keski-ikä on 30,3 vuotta. Suomalainen nainen synnyttää ensimmäisen lapsensa keskimäärin
28,5 -vuotiaana.

Yhä vanhempia äitejä

"Synnytin esikoiseni vuonna 1974, jolloin olin 27-vuotias. Mietin silloin, miten kehtaan mennä synnyttämään näin vanhana", nauraa helsinkiläinen Mervi Kotila.

Nykyään lapsia saadaan entistä vanhempana. Kotilan tytär Johanna Pawli sai esikoisensa kolmekymppisenä. Synnyttäjien keski-ikä onkin noussut kolmella vuodella vuodesta 1975. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Nuori äiti saattaa olla rennompi ja hoitaa lasta intuition varassa. Toisaalta vanhemmalla äidillä voi olla vakituinen työpaikka ja turvattu toimeentulo.

Kotilan ja Pawlin vertaillessa äitiyttään yksi suurista eroista on suhde työhön.

"Nykyajan äidit ovat erilaisia. Kun sain nuorena vakinaisen erikoislääkärin työn sairaalasta, tuttavat onnittelivat eläkevirasta. Kun Johanna jätti muutama vuosi sitten hyvän työuran ja siirtyi yrittäjäksi, siinä oli minulle pureskelemista", muistelee Kotila.

Perhe-elämästä äiti ja tytär sen sijaan ajattelevat samoin. Syyn tähän osaa selittää Antti Häkkinen.

"Lapsuusperheen malli periytyy. Se on ikään kuin kaava, jota lapset soveltavat myöhemmin omassa perheessään. Etenkin vanhempien asemat, roolit ja odotukset näyttäisivät periytyvän vahvasti. Niin hyvässä kuin pahassa."

Mervi Kotilalle oli alusta saakka selvää, että hän tekisi uraa neurologina ja vastuu lapsesta sekä kodista jaettaisiin miehen kanssa tasan. Jo Kotilan opettaja-äiti näytti mallin siitä, että myös nainen voi yhdistää vaativan työn ja lapset. 

"Mieheni on tehnyt vähintäänkin osuutensa ja joustanut kaikessa. Hän on tosin myös ilmoittanut, kun raja on tullut vastaan", Kotila kertoo.

Pawlin uusperheessä mies pyörittää kotia varsinkin iltaisin ja viikonloppuisin, kun äiti-Johanna vetää joogatunteja. Myös isovanhemmat auttavat.

"Otan avun kiitollisena vastaan. Mutta huomaan, että joskus äidiltä on vaikea ottaa neuvoja. Myöhemmin sitten harmittaa, kun äiti olikin oikeassa", Pawli sanoo virnistäen.

Tärkeät vuodet

  • 1917 Teollisuustyötä tekevät naiset saavat synnytysvapaata 4–6 viikkoa
  • 1927 Äitienpäivän vietto vakiintuu toukokuun toiselle sunnuntaille
  • 1938 Ensimmäiset äitiyspakkaukset jaetaan
  • 1948 Lapsilisälaki säädetään
  • 1950 Uusi laki sallii abortin, mikäli äidin henki on vaarassa
  • 1960 E-pillerit keksitään
  • 1963 Äitiysrahaa maksetaan 54 arkipäivältä
  • 1970 Äitiysrahakausi pitenee 105 arkipäivään
  • 1973 Laki lasten päivähoidosta astuu voimaan
  • 1985 Lait kotihoidontuesta ja isyysvapaasta säädetään
  • 1989 Lapsilisiä aletaan maksaa kuukausittain
  • 1996 Subjektiivinen oikeus päivähoitoon laajenee kaikkiin alle kouluikäisiin
  • 2012 Uusperheitä on 53 018 kappaletta
  • 2013 Isyysvapaa pitenee 54 arkipäivään
  • 2014 Joustavaa hoitorahaa maksetaan osa-aikatöissä olevalle alle 3-vuotiaan lapsen vanhemmalle.

Lähteet: Tilastokeskus, Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Perhebarometri, Väestöliitto (2008) ja Surviving the First Day -raportti, Pelastakaa lapset -järjestö (2013).

Teksti:
Kuvat: Uzi Varon
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5