Yksin hautaan

26.10.2015
0 arviota
Yksin hautaan

Kun yksinäinen ihminen kuolee, ovat hänen hautajaisensa yhtä yksinäiset. Honkanummen kappelissa Vantaalla järjestetään joka viikko yhteishautajaisia, joissa vainaja siunataan ilman saattoväkeä.

Massiivinen portti siirtää ohikulkijan vilkasliikenteiseltä Vanhalta Porvoontieltä aivan toisenlaiseen maailmaan, metsäiselle Honkanummen hautausmaalle. Liikenteen pauhu jää taakse, edessä siintää mahtava, korkeiden puiden reunustama kuja. Kujaa ympäröivät massiiviset tammet ja lehmukset saavat katseen kohoamaan väkisinkin kohti kirkkaansinisenä hohtavaa aamutaivasta. Ilmassa on loppusyksyn kirpeyttä. Lehtipuut ovat jo suurelta osin pudottaneet lehtensä, paikan syvä vihreys on peräisin lähinnä eri puolilla hautausmaata kasvavien mäntyjen neulasista.

Puukuja päättyy kiviportaisiin, jotka johdattavat kulkijan kohti kahta ylväänä kohoavaa kappelirakennusta. Valkoiset, kolmionmalliset kappelit huokuvat syvää rauhaa kuin lohdutuksena hautausmaalla kulkeville omaisille.

Isoon kappeliin mahtuisi yhteensä 120 ihmistä. Tänä aamuna sisällä on kuitenkin hiljaista, vaikka seuraavaan vainajan siunaustilaisuuteen on enää puoli tuntia aikaa. Yhtään omaista tai saattajaa ei näy paikalla, penkkirivien reunustalla olevat hautakukkatelineet odottavat tyhjinä. Virsikirjat lepäävät paikoillaan, nyt niihin ei tartu yksikään käsi.

Yksinäinen haudataan yhtä arvokkaasti

Hautajaisjärjestelyjen hoito kuuluu tavallisesti vainajan omaisille eli puolisolle ja lapsille tai jollekulle muulle läheiselle ihmiselle. Jos vainaja on kuitenkin elänyt elämänsä loppuvaiheet niin yksin, ettei hautajaisille löydy järjestäjää, vainajan koti- tai kuolinkunta huolehtii niiden organisoimisesta ja kustannuksista. Pienimuotoisenakin hautaaminen maksaa useita satoja eroja. Kuluja tuottavat muun muassa arkku ja kuljetukset, vainajan valmistelu ja tuhkaus sekä hautapaikka.

Saattoväettömiä hautajaisia vietetään varsinkin suurimmissa kaupungeissa, joissa yksinäisyys on yhä yleisempää. Helsingin seurakuntayhtymän Honkanummen hautausmaalla Vantaalla yksinäisiä vainajia siunataan käytännössä lähes joka viikko. Vuosittain Honkanummella yksinäisiä vainajia on noin 60.

Vaikka hautajaisiin ei osallistu saattajia, siunaustilaisuus hoidetaan yhtä arvokkaasti kuin satapäisen omais- ja ystäväjoukon läsnä ollessa. Myös siunaamisen kaava on sama.

Honkanummen kappelin vahtimestarit Seija Rautasalo ja Jim Sember valmistelevat kello kymmeneltä alkavaa siunaustilaisuutta normaalein rutiinein. Tänään samanaikaisesti siunattavana on kaksi yksinäistä, toisilleen tuntematonta vainajaa, nainen ja mies.

Hissi tuo ensin yhden arkun kellarikerroksen ruumishuoneesta ylös kappeliin. Rautasalo kuljettaa sen tottuneesti paikalleen alttarin eteen. Pienen hetken päästä sen rinnalla on toinen, samanlainen arkku. Ainoa ero on, että jälkimmäinen arkku on paljas, ilman päälle laitettavaa kukkalaitetta. Kun omaisia ei ole, kukaan ei ole huomannut puutetta ennen siunaustilaisuutta. Rautasalo tarkistaa, että molemmat arkut ovat suorassa. Samaan aikaan Sember asettelee alttarikukat paikalleen ja sytyttää kaksi valkoista kynttilää. Kaikki on valmista.

Siunaus alkaa tasan kello kymmenen. Kappelin ovet suljetaan, pappi Arja Vaulas astuu paikalleen ja kanttori aloittaa alkusoiton. Ruotsalaissäveltäjä Jerker Leijonin teos In Memoriam kaikuu typötyhjässä kappelissa. Tilaisuus on lyhyt ja koruton, mutta samalla myös oudon intiimi. Kun paikalla ei ole yhtään omaista tai ystävää, papin merkitys korostuu: hän on ainoa henkilö saattamassa näitä kahta vainajaa viimeiselle matkalle. Herran siunauksen ja loppusoiton jälkeen tilaisuus on ohi. Arkut kuljetetaan takaisin ruumishuoneelle odottamaan viikon sisällä tehtävää tuhkausta.

Vahtimestarit Seija Rautasalo ja Jim Sember

Honkanummen kappelin vahtimestarit Seija Rautasalo ja Jim Sember huolehtivat hautajaisista aina yhtä arvokkaasti – oli saattajia tai ei.

Onko kukaan näin yksin?

Vahtimestari Seija Rautasalo on työskennellyt Honkanummen hautausmaalla 15 vuotta.

"Alussa en voinut uskoa, että joku voisi olla niin yksin, ettei hänellä olisi yhtään saattajaa."

15 vuodessa tilanteen on ehtinyt hyväksyä, sillä nykyisin yhteishautauksia tarvitaan lähes joka viikko. Niissä siunataan kerrallaan yhdestä kolmeen vainajaa.

Rautasalo kertoo, että saattoväen määrä on vuosien saatossa muutenkin vähentynyt. Kymmenien tai satojen henkilöiden hautajaiset ovat hyvinkin harvinaiset. Honkanummella saattoväkeä on keskimäärin 14 henkilöä.

Yksinäiset hautajaiset eivät kuitenkin pääty vielä siunaushetkeen. Sama yksinäisyys jatkuu, kun tuhkauurna viikon kuluttua haudataan yhteiseen muistolehtoon. Jos saattajia ei ole, vahtimestari hoitaa myös uurnanlaskun.

Tänään Jim Semberin tehtävänä on yhden yksinäisen uurnan saattaminen maahan. Yksinkertainen puu-uurna odottaa pienessä kappelissa, josta yleensä omaiset noutavat vainajan. Nyt saattajaksi pääsee vain paikalle sattunut pikkulintu.

Sember nostaa uurnan kunnioittavasti pöydältä ja suuntaa ulos kappelista kohti muistolehtoa. Honkanummen hautausmaa on suurin Helsingin seurakuntayhtymän hautausmaista, joten välimatkaa eri osien välillä on joitain satoja metrejä. Muistolehtokaan ei sijaitse aivan kappelien kupeessa vaan hieman kauempana mäntymetsikön kätköissä.

Muistolehdossa Sember nostaa valmiiksi kaivetun uurnahaudan kannen, asettaa puisen uurnan paikalleen ja peittää sen. Pieni hiljainen hetki ja kumarrus, sitten koruton maahanlasku on ohi.

Tunnelma on ollut käsin kosketeltavan hauras, mutta kun hetki on ohi, elämä palaa uomilleen. Vain linnut jäävät yksinäisen haudan äärelle. Vilkas liikenne ja elämä Honkanummen hautausmaan ympärillä jatkaa kulkuaan.

Vahtimestari Jim Sember

Yksinäisen viimeinen matka on nyt tehty. Vahtimestari Jim Sember laskee uurnan sille tehtyyn lokoseen muistolehdossa.

7 faktaa suomalaisesta hautaamisesta

  • 96 prosenttia suomalaisista haudataan kristillisin menoin, vaikka kirkkoon kuuluu vain 73,7 prosenttia suomalaisista.
  • Evankelis-luterilaiset hautajaiset järjestetään Suomessa useimmiten kahden–kolmen viikon kuluttua kuolemasta.
  • Tuhkahautaus on ohittanut arkkuhautauksen Helsingin, Espoon, Turun ja Tampereen hiippakunnissa. Vähiten tuhkahautauksia on Oulussa.
  • Tuhkan voi haudata tai sirotella maanomistajan luvalla myös muualle kuin hautausmaalle. Hautaa ei tällöin saa merkitä esimerkiksi muistomerkillä. Tuhka on hautaustoimilain mukaan haudattava vuoden kuluessa tuhkaamisesta.
  • Tuhkan voi sirotella vesialueille maanomistajan luvalla. Jotkut rannikkokaupungit ovat osoittaneet vesisöistään virallisia tuhkansirottelupaikkoja. Helsingissä tuhkat saat sirotella Abrahaminluodon alueelle Harmajan lähellä.
  • Tuhkaa ei saa jakaa osiin eikä sitä saa säilyttää esimerkiksi omaisten kodissa.
  • T. Albinonin Adagio, J. S. Bachin Air sekä G. F. Händelin Largo ovat suosituimpia siunaustilaisuuden kappaleista.

Kirkon tiedotuskeskuksen pyhäinpäivä.fi-sivusto tarjoaa mahdollisuuden muistella edesmenneitä omaisia somefeedissä tunnuksella #pyhäinpäivä.

Lähteet: Kasvokkain kuoleman kanssa, hautajaisperinteet ja surun kohtaaminen. Kirkon Tiedotuskeskus.

Teksti:
Kuvat: Roope Permanto
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5