Ripusta pitävästi

Seinämateriaali ja seinään sopivat kiinnikkeet kannattaa selvittää ennen kuin seinään kiinnitetään esimerkiksi taulu, tv tai hylly. Samat kiinnikkeet käyvät useille eri pinnoille, mutta oikean kiinnitystavan ansiosta rakenne pysyy paikoillaan kauemmin ja seinä ehjänä.

Keveiden esineiden ripustamiseen riittää yleensä tavallinen kiinnitystulppa eli proppu ja siihen sopiva ruuvi. Poikkeuksia ovat levyrakenteiset seinät, jotka tarvitsevat omat kiinnikkeensä. Raskaisiin ripustuksiin tarvitaan muovista tai metallista kiinnikettä, joka ankkuroituu seinään.

Esineen paino

Litteä taulu rasittaa kiinnikettä vähemmän kuin seinästä esiin pullistuva hylly. Hyllyissä on huomioitava myös niille tulevien tavaroiden paino. Kattolamppu vetää kiinnikettä alaspäin koko painovoimallaan.

Esineen muoto eli rasituksen suunta

Esineitä kiinnitettäessä on muistettava ottaa huomioon vääntömomentti ja voima, joka kiinnikkeeseen kohdistuu ja vetää sitä ulos. Seinään kiinnitettävä esine ei välttämättä paina itsessään paljon, mutta siinä saattaa olla pitkä vipuvarsi, joka aiheuttaa vetoa. Jos esineen painopiste on kaukana seinästä, kiinnike joutuu erityisen kovalle koetukselle. Tällainen kiinnitys kannattaa aina mitoittaa levyseinän rangan kohdalle.

Seinämateriaalin voi tavallisesti selvittää koputtelemalla. Hieman kumiseva seinä saattaa olla kipsilevyä, melkein äänetön seinä on todennäköisesti betonia tai muuta kovaa materiaalia. Kerrostaloissa seinämateriaalin voi selvittää myös talonmieheltä tai isännöitsijältä.

Yleisimpiä seinämateriaaleja

• puu
• betoni
• tiili
• kevytbetoni
• kipsilevy
• laatta.

Puu

Puu on pehmeä materiaali, mutta eri puulajeissa on eroa. Puuta tai puumassaa sisältäviä materiaaleja, kuten lastulevyä, käsitellään samalla tavalla kuin puuta. Puu voi olla myös painekyllästettyä tai jalopuuta eli erikoispuuta. Ruuvi valitaan puulajin mukaan, mutta taulun kiinnittämiseen käy tavallisesti mikä tahansa ruuvi tai pelkkä naula.

• Ruuvia käytetään, jos vetoa syntyy ruuvin suuntaan, esimerkiksi hyllyjä kiinnitettäessä. Ruuvin kanssa käytetään akkuruuvinväännintä.
• Naula riittää, jos veto kohdistuu pääasiassa kannakkeen poikkisuuntaan, kuten peilejä, tauluja tai ryijyjä kiinnitettäessä.

Mitä raskaampi esine on, sitä isokokoisempi ruuvi on tarpeen. Jotta puu ei halkeaisi, ruuville ja isokokoiselle naulalle kannattaa porata reikä. Kiinnitettävään kappaleeseen porataan ruuvin kaulan paksuinen reikä, alustaan ruuvin sydämen paksuinen.

Betoni, tiili ja harkko

Betoni on kova materiaali, jota porattaessa käytetään kiviporanterää ja iskuporausta tai vasaraporausta. Tiili on huokoinen ja hauras materiaali. Poraaja ei välttämättä tiedä, onko seinä tehty umpi- vai reikätiilestä. Poraaminen kannattaa aloittaa varovasti normaaliporauksella. Jos reikää ei synny, siirrytään iskuporaukseen. Erityisen varovainen tulee olla herkästi hajoavaa reikätiiltä porattaessa.

Kevytbetoneja eli harkkoja ovat esimerkiksi huokoiset Harkko-, Siporex- ja Kahi-kivimateriaalit. Kevytbetoni on joko umpinaista tai ontelorakenteista, joten se on ominaisuuksiltaan osittain samanlainen kuin tiili.

Ruuvia valittaessa huomioidaan mahdollisen rappauksen paksuus. Ruuvin pitää yltää kunnolla betonin sisään. Tiili ja harkko eivät ole yhtä pitäviä kuin betoni, joten niiden kanssa pitää käyttää tuhdimpaa kiinnikettä.

Kiinnikkeiden valinta

Ruuvin poraus

• Ruuvi ruuvataan poranreikään istutettuun, ruuvin koon mukaan valittuun muoviproppuun.
• Reikä porataan 2–5 millimetriä propun mittaa syvemmäksi. Proppu painetaan seinään ja ruuvi kierretään siihen.
• Avustaja voi imuroida porauspölyä terän vieressä, jotta pöly ei leviä ympäri huonetta. Jos apua ei ole saatavilla, reiän alle voi kiinnittää maalarinteipillä riittävän ison kirjekuoren tai pussin poraamisen ajaksi.

Lyöntiproppujen ja pikanaulojen kiinnitys

• Lyöntiproppuja ei tarvitse ruuvata, vaan ne voi lyödä vasaralla reikään. Kiinnitettävään esineeseen pitää porata lyöntipropulle reikä.
• Pikanaulat ovat kiilanmuotoisia, esimerkiksi jousiteräksestä valmistettuja putkiloita, joissa on aluslevy ja mutteri. Ne lyödään porattuun reikään, jolloin ne kiinnittyvät voimakkaasti seinään kiilamaisella muodollaan. Kun mutteria kiristetään, aluslevy laajenee ja kiinnittyy tiukasti.

Kipsilevy

Kipsilevy on hyvin pehmeä materiaali, joka koostuu paperikartongin päällä olevasta kipsilevystä. Suomessa tunnetuin kipsilevymerkki on Gyproc. Hauraaseen materiaaliin saadaan metalliporanterällä mahdollisimman siisti ja tarkkareunainen reikä.

Kipsiseinään on haastavaa kiinnittää raskaita esineitä, kuten kaappeja, pesualtaita ja pattereita. Niitä varten asennetaan tavallisesti jo rakennusvaiheessa tukilaudat kipsilevyjen takana oleviin runkotolppiin. Kipsilevyseinässä ei voi käyttää muovisia kiinnitystulppia, sillä ne eivät avaudu levyn taakse, eivätkä siksi pysy paikoillaan, kun ruuvia kiertää reikään.

Raskaita esineitä asennettaessa kannattaa hyödyntää talon runkotolppia, kattotuoleja tai teräsrankarakenteita. Vanhasta talosta ne löytyvät koputtelemalla ja etsimällä levypinnasta saumakohdan. Saumakohdassa on tolppa, ja seuraavat ovat yleensä 600 millimetrin etäisyydellä toisistaan.

Levyankkuri eli kiprokki painaville esineille

Kipsilevyseinään kiinnitettäessä käytetään niin sanottuja ankkuriproppuja eli kiprokkeja, jotka muistuttavat ulkonäöltään ankkuria. Niitä on saatavilla muovisina ja metallisina. Yhden ankkuripropun kantovoima on koosta riippuen 6–40 kiloa. Osa metallisista ankkureista vaatii erityistyökaluja asennuksessa. Esimerkiksi kattovalaisimen voi kiinnittää helposti koukkupäisellä ankkurilla.

Ankkuripropun kiinnitys

• Reiän paikat merkitään, tarvittaessa apuna käytetään vesivaakaa.
• Reikä porataan. Avustajaa voi pyytää imuroimaan porauspölyä terän vierestä tai reiän alle voi kiinnittää maalarinteipillä riittävän ison kirjekuoren tai pussin.
• "Kasassa" oleva proppu työnnetään kipsilevyyn porattuun reikään, jonka takana se leviää muodostaen levyn toiselle puolelle ankkurin.
• Ankkurin ruuvi vedetään ulos ja esine kiinnitetään paikoilleen. Esineeseen porataan ruuvia varten reikä. Lopuksi ruuvi kiristetään.

Kun ankkuriruuvi kiinnitetään polyuretaanilla tai villalla eristettyyn seinään, eristeeseen pitää kaivaa tilaa ankkurille.

Laattaseinä

Laattaan ei varsinaisesti kiinnitetä mitään, vaan sen takana olevaan materiaaliin, kuten betoniin tai kipsilevyyn.

• Laatta saattaa haljeta, jos reikä porataan liian reunaan.
• Laatan rikkoutumisvaraa voi vähentää napauttamalla piikillä, puukon kärjellä tai vasaralla laatan pintaan pienen alun, jolloin poran terä ei lähde liikkumaan laatan liukkaalla pinnalla.
• Porakoneessa ei saa käyttää iskua.
• Iso reikä alustetaan tekemällä ensin apureikä pienemmällä terällä.
• Jos laatta on kosteassa tilassa, tyhjään reikään laitetaan hieman silikonimassaa, jotta kosteus ei pääse laatan sisään.

Raskaat kaapit ja hyllyt kannattaa aina jättää ammattimiehen kiinnitettäväksi.

Kiinnitystapa riippuu

• ripustettavan esineen painosta
• esineen muodosta eli rasituksen suunnasta
• seinän materiaalista.

Lisäksi pitää ottaa huomioon seinän sisällä olevat vesiputket ja sähköjohdot sekä mahdollisen rappauksen ja esineen kannakkeen paksuus.

Esineiden painoesimerkkejä

• taulut, kattovalaisimet ja seinäkellot yleensä alle 5 kiloa
• ryijyt tavallisesti 5 kiloa/m2
• peilit 10 kiloa/m2
• vaatenaulakot vaatteineen noin 40 kiloa/metri
• kylpyhuonekaapit noin 20 kiloa/m2
• kirjahyllyt kirjoineen noin 20–60 kiloa/metri.