1. Korjaa asennon
Jalkapohjat ovat kuin rakennuksen kivijalka: niiden päälle kaikki rakentuu. Jalkapohjissa on 26 luuta, 33 niveltä ja kymmeniä tuhansia hermopäätteitä. Hermopäätteet tarvitsevat ärsykkeitä toimiakseen.
Kun astut paljain jaloin nurmikolle, polulle tai lattialle, hermopäätteet aktivoituvat ja tutkailevat, millaisessa asennossa olet – jalkateristä päälakeen asti. Paljain jaloin kävely paljastaa virheasennot ja korjaa ne ilman ponnisteluja. Asennon muutos ehkäisee kipuja niin polvissa, lonkissa kuin alaselässä.
Hyvätkin kengät vaikeuttavat jalkapohjien hermopäätteiden työtä. Paljain jaloin liikkuessasi jalan ja maanpinnan välissä ei ole turhia esteitä. Paljasjalkajalkineet, joita myös kevytkengiksi kutsutaan, toimivat samoin.
Lähde: Terveet jalat, toim. Minna Stolt, Riitta Saarikoski (Duodecim, 2016)
2. Irti kantakävelystä
Paljain jaloin kävely muuttaa askeltamista. Maahan ei tulekaan ensimmäisenä kantapää vaan päkiä tai jalkapohja koko pituudeltaan. Paljain jaloin kävely on alkuun hitaampaa kuin kengillä tallustelu, mutta pian vauhti kiihtyy.
Kengättä kulkeminen voimistaa vähitellen jalkaterän pikkulihaksia ja säärilihaksia. Tossumainen kevytjalkine mahdollistaa jopa ympärivuotisen kävelyn ulkona ilman kenkiä. Ohut mutta kestävä pohja suojaa paitsi haavoilta myös kylmältä, ei tosin aivan kovimmilla pakkasilla. Kotona tai toimistossa kannattaa suosia sukkasillaan olemista.
Lähde: Petri Väyrynen: Pro gradu -tutkimus avojaloin liikkumista simuloivan kevytjalkineen käytöstä, Itä-Suomen yliopisto
3. Tasapaino paranee
Ikä muuttaa seisoma-asentoa, kun selkärangan liikkeet jäykistyvät. Myös tasapaino heikkenee. Suurimman osan vanhusten kaatumisista arvioidaan johtuvan tasapainovaikeuksista, jalkojen heikentyneestä lihasvoimasta sekä nilkan koukistuksen vähenemisestä.
Paljain jaloin liikkuminen parantaa sekä seisoma-asentoa että tasapainoa. Parasta tietysti olisi, jos olisi harrastanut sitä jo vuosia ennen vanhuusiän vaivoja.
Paljasjalkakengät sopivat myös haparoivia ensiaskeliaan ottaville pikkulapsille. Vain jalkojen tuntohäiriöistä kärsiville diabeetikoille niitä ei suositella.
Lähde: Riitta Saarikoski: Alaraajojen kunnon yhteys pystyasentoon ja kehon hallintaan, terveyskirjasto.fi
4. Iho vahvistuu
Aluksi paljain jaloin kävely pistelee ja varsinkin asfaltille jäänyt sora sattuu. Kengättömyyteen kannattaa totutella hitaasti useamman viikon ajan. Tällöin iho alkaa paksuuntua ja kestää paremmin epätasaisuuksia.
Ihon vahvistuminen on normaali reaktio, eikä sitä pidä pelästyä. Se on merkki liikkumisesta ja alaraajojen kuormittamisesta. Yhdysvalloissa ja Keniassa suoritettu tutkimus osoitti, ettei paksu nahka estä jalkapohjien tuntoherkkyyttä, päinvastoin. Jalkapohjien iho pysyy joustavana päivittäisellä rasvauksella jalkojen pesun jälkeen.
Lähde: Foot callus thickness does not trade off protection for tactile sensitivity during walking, mm. Nicholas B. Holowka, nature.com
5. Verenkierto vilkastuu
Jaloissa on kolme lihaspumppua: jalkapohjissa, pohkeissa ja reisissä. Ne pumppaavat verta kuin vanhanaikainen pumppukaivo vettä. Toimiakseen lihaspumput tarvitsevat liikettä.
Paljain jaloin kävellessä varpaat pääsevät koukistumaan toisin kuin kengissä. Nilkat koukistuvat ja ojentuvat vuorotellen. Verenkierto vilkastuu jalkateristä nivusiin asti.
Parhaimmillaan paljain jaloin liikkuminen auttaa eroon kylmistä jaloista ja suonenvedoista. Se auttaa myös ehkäisemään suonikohjuja.
Lähde: Daniel Howell: The Barefoot Book, 50 Great Reasons to Kick of your Shoes. (thebarefootbook.com, 2010)
