Meksikolainen juristi Francisco nauttii työstä hampurilaisravintolassa – tapasimme ulkomaalaisia, jotka haluavat tehdä töitä juuri Suomessa

Miksi ihmeessä haluat olla Hesessä töissä?”

Aika ajoin Francisco Merida, 41, vastaa kysymykseen, joka tuntuu ihmetyttävän monia.

Juristin koulutuksen hankkinut mies työskentelee Helsingissä sijaitsevassa Hesburgerissa ravintolapäällikkönä. Joidenkin on vaikea ymmärtää, miksi korkeasti koulutettu ammattilainen tekee koulutustaan vastaamatonta työtä.

Ihmettelijöiden suut menevät suppuun, kun Merida sanoo olevansa nykyään täysin onnellinen. Työ HOK-Elannon operoimassa Hesburger Asema-aukiossa on mieluinen.

”Tämä on ollut täysin oma ratkaisuni. Kun päätöksen tekee omasta halustaan, elämänmuutos ei kaduta. Olin myös Meksikossa onnellinen, mutta Suomessa minuun on laskeutunut rauha.”

Vielä kymmenen vuotta sitten Merida teki töitä Meksikossa. Ensin hän oli töissä liittovaltion parlamentissa, sitten maan eteläosissa sijaitsevan Chiapasin osavaltion kongressissa.

Juristin työssä oli etunsa: kollegat olivat arvostettuja ammattilaisia, työtehtävät haasteellisia ja työedut paikalliseen tasoon nähden mittavia. Matkustaminen, hienot illalliset ja edustaminen kuuluivat työnkuvaan.

”Sain muun muassa käyttää talon autonkuljettajaa vapaasti. Minulla oli myös sihteeri. Olen luonteeltani suorittaja, mutta Meksikossa työkulttuuri oli rento. Ihmisillä oli aina aikaa jutella toisilleen”, Merida muistelee.

Töissä oli mukavaa ja työ palkitsi, mutta se myös vei paljon. Merida työskenteli yli 48 tuntia viikossa, kuutena päivänä viikossa. Vapaa-aikaa oli rajallisesti.

”Käytännössä nukuin kännykkä kourassa. Minun piti olla koko ajan tavoitettavissa.”

Merida muistelee yhä liikuttuneena viikonloppua, jolloin hän lähti kauan odotetulle road tripille silloisen puolisonsa kanssa. Tunnelma oli katossa, mutta sitten töistä tuli soitto. Matka oli pakko keskeyttää, ja Meridan oli palattava töihin. Sekä Merida että puoliso pettyivät pahasti.

Kun kumppani myöhemmin ehdotti muuttamista kotimaahansa Suomeen, mies ei epäröinyt.

”Olin valmis elämänmuutokseen.”

Työntekijöistä on kova pula

Merida on yksi yli tuhannesta S-ryhmän ulkomaalaistaustaisesta työntekijästä. Hänen työkaverinsa hampurilaisravintolassa ovat eri puolilta maailmaa, esimerkiksi Nepalista, Bangladeshista, Marokosta ja Sri Lankasta. Työkielenä on englanti, mutta itse työhön työntekijöiden taustat eivät vaikuta.

Kaiken kaikkiaan kaupparyhmässä työskentelee edustajia yli 80 eri kansallisuudesta. Eniten on Viron, Venäjän ja Filippiinien kansalaisia. Tarve ulkomaisille työntekijöille kasvaa, sillä vuoteen 2030 mennessä työikäisiä on Suomessa alhaisen syntyvyyden ja eläköitymisen seurauksena 130 000 vähemmän kuin nyt.

”Väestökehityksen myötä meillä Suomessa ei ole jatkossa riittävästi ihmisiä hoitamaan vanhuksiamme tai sairaitamme. Henkilöstön saatavuus tulee olemaan kasvava haaste sekä palvelualoilla että asiantuntijatyössä”, summaa S-ryhmän henkilöstöjohtaja Hanne Lehtovuori.

S-ryhmän yritysten työtehtäviin on tällä hetkellä runsaasti työnhakijoita, mutta ammattilaisia tarvittaisiin lisää erityisesti vastuurooleihin, ravintoloihin ja hotelleihin sekä alueesta ja sesongista riippuen myös marketteihin. ABC Liikennemyymälöissä aukioloaikoja on jouduttu paikoin jopa supistamaan, kun työntekijöitä ei ole ollut riittävästi. Erityisesti pikkupaikkakunnille ulkomaiset työntekijät ovat korvaamattomia.

Lehtovuoren mukaan muualta tulleet työntekijät myös viihtyvät Suomessa, kunhan heillä on realistinen käsitys työstä, jota he tulevat tänne tekemään.

”Työkulttuurissamme hierarkia on matala ja työtehtävät monipuolisia. Esimerkiksi kokit ovat antaneet tästä meille kiitosta.”

Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan Suomeen ”hillittömästi”, toteaa vanhempi yliopistonlehtori ja tutkija Markku Sippola Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa Suomi ei yksinkertaisesti pärjää ilman maahanmuuttoa.

”Niissä maissa, joissa asukasluku kasvaa, myös talous kasvaa. Maahanmuutto on Suomen kilpailukyvylle ihan olennainen tekijä”, tutkija sanoo.

Taloudellisen huoltosuhteen ylläpitäminen on tärkeää, sillä työssäkäyvien maksamilla veroilla rahoitamme yhteiskunnan palvelut. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomeen tarvittaisiin joka vuosi noin 44 000 maahanmuuttajaa, jotta nykyinen taloudellinen huoltosuhde eli työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien suhde työssäkäyviin kyettäisiin pitämään yllä.

”Se tarkoittaa, että muualta tulleita tulisi usean muun Euroopan maan tavoin olemaan väestöstä yli 15 prosenttia”, Sippola täsmentää.

Haasteellista on, että Suomi kilpailee samoista työntekijöistä muiden, kenties vetovoimaisempien Euroopan maiden kanssa. Nyt parhaita työntekijöitä valuu Saksaan, joka ottaa maahanmuuttajat avoimesti vastaan, Sippola muistuttaa.

Hän varoittaa tilanteesta, jossa maahanmuutto ehtyy. Esimerkki löytyy Japanista. Siellä väestön ikäpyramidi on sama kuin Suomessa – ja talouskasvu olematonta.

”Toivoisin maahanmuutosta käytävään julkiseen keskusteluun järkiperäisiä argumentteja, sillä faktat puhuvat puolestaan. Työperäinen maahanmuutto ja maahanmuuttajien onnistunut integraatio voisivat olla lääke Suomen hitaaseen talouskasvuun.”

Kielen opiskelu auttoi sopeutumisessa

Suomessa keskustelu maahanmuutosta on kireää, ja hallitus kaavailee parhaillaan maahanmuuton ehtojen tiukentamista asettamalla työperäiselle oleskeluluvalle 1 600 euron tulorajan.

Sippola haastaa väitteet sosiaalitukia hyödyntämään pyrkivistä maahantulijoista, vaikka asiantuntijana tunnistaa myös maahanmuuton ja epäonnistuneen kotoutumisen lieveilmiöt.

”Yleensä maahanmuuttaja haluaa elää, tehdä töitä ja maksaa veroja Suomeen, ja niin hän tekeekin.”

Francisco Merida kokee olleensa aina tervetullut Suomeen. Saavuttuaan Helsinkiin keväällä 2015 hän suuntasi heti kesäyliopistoon suomen kieltä opiskelemaan.

Halu uuden kielen oppimiseen oli niin kova, että hän kieltäytyi kontakteista muiden Helsingissä asuvien meksikolaisten kanssa. Kun tutut yrittivät houkutella häntä kaupungin suosittuihin latinobileisiin, Merida sanoi ei.

”Se oli rankka päätös, mutta auttoi sopeutumisessa.”

Vaikka motivaatiota oli, kielen opiskelu ei ollut helppoa. Merida ihmettelee yhä, miksi tunneilla opetettiin kirjakieltä. Kurssilla opiskeltua kieltä ei ollut ymmärtää samaksi suomeksi, jota ihmiset arjessa puhuivat.

Kun Merida lopulta onnistui asioimaan suomeksi R-kioskilla, hän tunsi itsensä voittajaksi.

”Tuli olo, että olen kotiutumassa Suomeen. Kun osaan kieltä, voin olla osa yhteiskuntaa.”

Merida on halunnut oppia suomen kielen myös tyttärensä takia. Lapsen äiti on nainen, jonka takia mies tuli aikoinaan Suomeen. Pari jatkaa lapsen kasvattamista yhdessä, vaikka avioliitto päättyi.

”Koen olevani turvassa”

Ulkomaisia työntekijöitä tarvitaan töihin myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella eri puolilla Suomea. Mikkeliläisessä kauppakeskuksessa ja sen ravintoloissa liikkuvat ovat saattaneet törmätä Lucie Uwamunguun.

Uwamungun, 35, työtä on varmistaa, että asiakastilat pysyvät siistinä. Moni ei hänen työtään huomaa, mutta jos hän ei sitä tee, jäljet näkyvät heti.

”Moni sanoo, että siivoaminen on vaikeaa, mutta Jumalan nimeen, nautin tästä! Siivoan sydämestäni.”

Aluksi Uwamungu teki siivoojan töitä eri työnantajille. Osuuskauppa Suur-Savon palkkalistoille hän löysi tiensä samassa seurakunnassa käyvän, S-ryhmässä työskentelevän naisen kautta.

Lucie Uwamungu nauttii työstään kauppakeskuksen ja ravintoloiden siivoojana.

Uwamungulle työ on tuonut itsenäisyyttä. Palkalla hän on ostanut itselleen auton ja säästää omakotitaloon nykyisen, lääkäriksi opiskelevan ruandalaisen puolisonsa kanssa. Iso perhe vaatii tilaa. Lapsia Uwamungulla on viisi. Nuorin on vasta taapero, esikoinen asuu jo omillaan ja työskentelee urheilukaupassa. Naapurit auttavat välillä lastenhoidossa.

Kongon demokraattisessa tasavallassa syntynyt Uwamungu kasvoi pakolaisleirillä Ruandassa. Hän on kokenut elämässään järkyttäviä asioita ja isoja menetyksiä, joista on vieläkin vaikea puhua.

Vuonna 2011 Uwamungu pääsi kiintiöpakolaisena Suomeen. Hän oli 22-vuotias kahden lapsen äiti. Suomalaisesta arjesta piti opetella ihan kaikki, uunin käyttämisestä lähtien. Ruandassa Uwamungu ei ollut päässyt kouluun. Sopeutuminen vei aikaa.

Nyt Uwamungu elää tasaista, työteliästä arkea. Työn rooli ja esihenkilöiden sekä muiden suomalaisten tuki on ollut korvaamatonta. Uwamungu kiittelee vuolaasti esihenkilöitään ja työnantajaansa.

”Pirjo, Timo... pomoni jaksavat aina kuunnella ja auttaa, he tukevat minua kuin omia lapsiaan, arvostavat ja puolustavat minua. Elämäni muuttui, kun tulin tänne töihin. Nyt koen olevani turvassa.”

Uwamungu suorittaa siivousalan tutkintoa oppisopimuksella. Myöhemmin hän haluaa käydä peruskoulun, jotta Yhdysvalloissa asuvien sisarusten kanssa voisi lähetellä omalla äidinkielellä muitakin kuin ääniviestejä.

Yli sata työhakemusta

Kaikki ulkomaalaiset eivät löydä mieleistä työpaikkaa ja solahda suomalaiseen yhteiskuntaan yhtä sujuvasti kuin Merida ja Uwamungu. Markku Sippolan mukaan ulkomaalaisten työllistymistä vaikeuttavat etenkin korkeat suomen kielen vaatimukset ja kontaktien puute. Jos maahanmuuttajan tutkinto on toisesta maasta, hän ei ole ehtinyt luoda Suomessa verkostoja, jotka helpottavat työllistymistä.

”Meillä on paljon heidän koulutustasoonsa nähden alityöllistettyjä ihmisiä. Siivousalalla voi olla paljon tummaihoisia miehiä, joilla on laki- tai kauppatieteiden koulutus. Hierarkiat ovat olemassa, ja niitä pitää ravistella”, sanoo Sippola.

Myös Francisco Merida yritti aluksi hakea assistentin töitä lakiasiaintoimistoista, mutta hän luovutti, kun oli lähettänyt yli sata työhakemusta. Työnantajat eivät vastanneet niistä yhteenkään.

”Minua kehotettiin soittamaan perään, mutta kielitaitoni oli tuohon aikaan kehno”, hän muistelee.

Keskustelu kielivaatimuksista on tuttua myös Suomen suurimmalle yksityiselle työnantajalle S-ryhmälle. Siksi kaupparyhmä on tuonut aktiivisesti esille esimerkkejä siitä, miten arki työpaikalla sujuu, vaikka kieli ei olisi aina yhteinen.

Henkilöstöjohtaja Hanne Lehtovuori osallistui maaliskuussa pääministeri Petteri Orpon (kok) johdolla käytyyn keskusteluun, joka käsitteli yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä työelämässä. Keskustelua oli tukemassa Miriam Attias, jonka kollegoineen perustama ajatushautomo MAP Finland on keskittynyt monimuotoisten yhteisöjen vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen.

Attiaksen mukaan työntekijöiden erilaisuus työyhteisössä tarkoittaa sitä, että jaettuja itsestäänselvyyksiä on vähemmän. Siksi keskustelua tarvitaan lisää. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä kun näkökulmia on enemmän, kasvaa myös luovuus – kunhan työilmapiiristä ja vuorovaikutuksesta pidetään huolta.

Pyöreän pöydän keskusteluissa nousi myös esiin, että työnantajat tarvitsevat lisää rohkaisevia esimerkkejä eri taustaisten ihmisten palkkaamisesta sekä kannustimia rekrytointiin ja urapolkujen tukemiseen. Erilaiset osaajat puolestaan tarvitsevat toivoa siitä, että heilläkin on mahdollisuus päästä käyttämään potentiaaliaan ja ammattitaitoaan, Hanne Lehtovuori sanoo. Se on myös yrityksen etu.

Ihmisiä tulisi hänen mukaansa palkata rohkeammin myös ilman täydellistä suomen kielen taitoa.

”Ulkomaalaisten työllistymistä edistäisi, jos suomen kieltä voisi opiskella työn ohessa”, hän sanoo.

Kun kieltä pääsee käyttämään oikeissa tilanteissa, eikä vain kielikursseilla, kielitaito voi kehittyä. Lehtovuori korostaa, ettei kielitaitoa tulisi ajatella ihmisen pysyvänä ominaisuutena, vaan osana ammattitaitoa, jonka kehittämistä voi tukea.

Enemmän aikaa perheelle

Meridalle ravintola-alalle päätyminen ei ole ollut pettymys. Hän muistuttaa, ettei meksikolainen oikeustieteen tutkinto ole Suomessa pätevä. Hän ei tunne Suomen lakia. Vaikka koulutusta olisi paljon, se ei aina vastaa suomalaisiin vaatimuksiin.

”Sitä paitsi olen sopeutuvainen luonne. Aina kun voin, keskityn positiiviseen.”

Meridan ensimmäinen suomalainen työpaikka oli S-ryhmän Fafa’s-ravintola Vantaalla. Vuoropäälliköksi hän eteni kuukaudessa. Parin kuukauden päästä hän osallistui esimiesvalmennukseen ja eteni liikeideapäälliköksi.

Ravintolapäällikön töitä hän on tehnyt vuodesta 2021 lähtien, ja tulevaisuuden tavoitteet ovat sitäkin korkeammalla.

Suomalaisessa arjessa on etunsa. Työmatka on lyhyt, lapsi voi liikkua kotikulmillaan itsenäisesti ja perheelle on enemmän aikaa.

”Helsinki on kuin pikkukaupunki meksikolaiskaupunkeihin verrattuna, mutta pidän siitä. Tykkään siitä, että on rauhallista. En tarvitse isoja kerrostaloja ja liikennettä ollakseni onnellinen.”

Yhdeksän Suomi-vuoden jälkeen Merida iloitsee siitä, että hän voi tehdä omia juttujaan ilman, että yhteisö vaatii käyttäytymään tietyllä tavalla. Meksikoa on totta kai ikävä. Perhe, ystävät ja paikallinen ruoka ovat mielessä aika ajoin. Mitä pidemmälle vuodet vierivät, sitä kauemmas taka-alalle ikävä siirtyy. Elämä on nyt täällä.

Jatkossa Meridalla on yhä painavampi syy integroitua Suomeen. Uusi kumppani ja Merida odottavat perheenlisäystä. Lapsen laskettu aika on kesäkuun alussa.

Francisco Merida arvostaa sitä, että Suomessa perheelle on enemmän aikaa.