Poimi parhaat asiakasomistajan edut nyt myös verkosta

Ruoka ja reseptit

Uusimmat reseptit

Arkiruoka

Edullinen ruoka

Kasvisruoka

Leivonnaiset

Kauden kasvikset

Kalareseptit

Yrtit

Hävikkivinkit

Terveellinen ruoka ja ravitsemus

Ilmastoystävällinen ruoka

Ässäkokki

Kokkaa Kotimaista

Kevään juhlat

Vappu

Äitienpäivä

Juhlat

Valmistujaiset

Grillaus

Kisaeväät

Salaatit

Lue näköislehti

Neuleohjeet

Maakuntasukat

Villasukan kantapää x 3

Helpot lapaset x 3

Avantouimarin asusteet

Helppo kauluri

Solmupanta

Palmikkopipo

Neulojan taukojumppa

Elämä ja ihmiset

Samarbete

Osallistu

Tilaa uutiskirje

Parempi paikka elää

Ihmiset

Fiksua taloudenhoitoa

Laumasuoja-podcast

Toimitus

Palaute

Edut ja vinkit

Mainostajalle

Käyttöehdot

Tietosuoja

Arvonta- ja kilpailurekisteri

Asiakasomistaja- ja asiakasrekisteri

S-ryhmä.fi

S-kanava.fi

Yhteishyvä

Nuoret median käyttäjinä

Nainen vaatekirpputorilla, jossa on paljon erilaisia vaatteita rekeissä. Hänellä on kädessään kengät ja vaatteeita.

YH0224 kolme tapaa verkko paakuva 2400x1350

Sirkku löysi euron housut, Anne arvostaa markettimuodin helppoutta – Näin suomalaiset shoppailevat vaatteita

Mikä painaa vaakakupissa, kun maailma on täynnä vaatteita ja tyylejä? Ratkaiseeko brändi, hinta vai vastuullisuus?

Yksi käyttää rahaa merkkivaatteisiin, toinen suosii helppoa ja käytännöllistä markettimuotia ja kolmas löytää vaate-aarteensa käytettyinä.

Kolme suomalaista kertoo, millaisia vaatteita ostaa ja miksi.

__Sirkku Miikkulainen__, 34, osti viimeksi mustat, korkeavyötäröiset verkkarit. Hän maksoi niistä euron. Helsinkiläisen Miikkulaisen mukaan housut käyvät mihin tahansa tilanteeseen ja tyyliin. Hän oli etsinyt monikäyttöisiä housuja jo pitkään, kunnes ne löytyivät viimein riihimäkeläiseltä kirpputorilta.

Keskustelu vaateteollisuuden epäekologisuudesta on siivittänyt käytettyjen vaatteiden suosiota ja niiden imago onkin kohentunut. Monet second hand -vaatteita myyvät paikat ovat nykyään siistejä pikkuputiikkeja. Second hand -aarteet ovat löytäneet paikkansa myös Helsingin ja Tampereen Sokos-tavarataloista kokonaisina Emmy-osastoina.

Bränditietoiset nuoret ostavat mielellään second hand -vaatteita, sillä käytetty merkkivaate voi maksaa murto-osan uuden vaatteen hinnasta.

Miikkulainen ostaa lähes kaikki vaatteensa käytettynä, sillä hän ei halua kuluttaa pikamuotia. Ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset ovat tärkeimpiä syitä hankkia vaatteet kirpputoreilta.

”Pikamuotibisnes on likaista ja epäekologista. Jos ostan jotain uutena, haluan olla varma, että vaate on tehty inhimillisissä oloissa ja työstä maksettu kunnon korvaus.”

Toinen tärkeä syy käytettynä ostamiseen on raha. Miikkulainen on tällä hetkellä pääasiassa pienen lapsen kanssa kotona eikä halua kuluttaa vaatteisiin suuria summia. Hän arvioi käyttävänsä vaatteisiin noin 20 euroa kuukaudessa.

”Ainakaan enempää ei mene.”

Summa on roimasti vähemmän kuin keskivertosuomalaisella. Vuonna 2022 suomalainen käytti vaatteisiin keskimäärin 732 euroa vuodessa eli 61 euroa kuukaudessa.
Kirppiksillä kiertely on Miikkulaiselle myös harrastus, joka alkoi opiskeluaikana. Tuolloin rahaa oli vähän ja vaateteollisuuden eettisyys alkoi kiinnostaa.

Miikkulaisen tyyli oli nykyistä boheemimpi, ja hän osti vaatteita paljon. Nykyään ostopäätökseen vaikuttaa yhä enemmän vaatteen käytännöllisyys ja klassisuus. 

”Pyrin ostamaan vähemmän ja ajattomampaa. Joskus mukaan tarttuu toki räikeitäkin löytöjä.”

Miikkulainen suosii pienten kaupunkien kirppistarjontaa. Hän on tehnyt löytöjä pikkurahalla esimerkiksi Riihimäen, Forssan ja Hämeenlinnan kirpputoreilta.

Miikkulainen käyttää myös verkon kauppapaikkaa Toria varsinkin silloin, kun hän etsii jotain tiettyä vaatekappaletta.

”Jos haluan hankkia esimerkiksi Marimekon vaatteen, katson ensin, löytyykö se käytettynä. Melkein aina löytyy.”

Kirppistely säästää rahaa ja maapalloa 

Salossa asuvan __Anne Korpisen__, 49, viimeisin vaatehankinta oli pitkä, musta sifonkitunika. Se tarttui mukaan Prismasta, josta Korpinen vaatteensa pääasiassa ostaa. Hän tykästyi tunikaan, sillä vaate on ajaton ja monikäyttöinen. Tunika maksoi noin 12 euroa.

Korpisen tapaan moni muukin suomalainen ostaa vaatteensa marketeista. Viime vuosien kuluttajatutkimuksissa marketit ovat kirineet vaatekauppojen ohi suosituimmiksi vaatteiden ostopaikoiksi.

Markettimuodissa Korpista viehättää helppous. Vaatevalikoiman voi käydä katsomassa samalla, kun tekee viikon ruokaostokset.

”Vaatteiden esillepanot houkuttelevat kurkkaamaan tarjonnan ohimennen. Voin katsella vaatteita rauhassa, mutta saan myös apua halutessani.”

Korpinen on aikoinaan työskennellyt Prisman muotiosastolla myyjänä. Hän aloitti vuonna 2006 ja seurasi yli kymmenen vuotta markettimuodin muutosta.

Markettivaatteilla oli pitkään stigma. Jos joku kehui marketista ostettua vaatetta, kantaja saattoi sanoa vähätellen, että vaate on vain marketista.

Nyt vaatevalikoima on marketeissa aikaisempaa laajempi ja rekissä saattaa roikkua yhteistyömallistoja ja suomalaista designia. Prismasta voi ostaa muun muassa Globe Hopen ja Nanson vaatteita.

”Nykyään moni muukin ostaa vaatteensa marketista, eikä se ole kovin erikoista”, Korpinen sanoo.

Hän käyttää arvionsa mukaan vaatteisiin 0–150 euroa kuukaudessa. Summa vaihtelee, sillä Korpinen ei osta vaatteita joka kuukausi. Hinta on hänelle yksi merkittävä syy ostopäätökseen.

”Jos hyvännäköinen vaate maksaa alle 50 euroa, ostan sen. Jos hinta taas on lähempänä sataa euroa, harkitsen tarkemmin.”

Hinta ohjaa vahvasti suomalaisten vaatehankintoja. Kiristynyt taloudellinen tilanne ja hintojen nousu ovatkin saaneet monet karsimaan vaateostoksista.

Ostotilanteessa Korpinen kurkkaa usein myös vaatteen materiaalilapun. Käytössä viskoosi ja polyesteri ovat osoittautuneet kestävimmiksi. Kierrätyspuuvillaisia collegevaatteita Korpinen välttelee, sillä kangas menee hänen kokemuksensa mukaan nopeasti epäsiistin näköiseksi.

”En halua ostaa kertakäyttövaatetta.”

Vaatteiden valmistusmaihin Korpinen ei ole kovin paneutunut.

”Luotan, että iso toimija huolehtii, että asiat ovat tuotantoketjussa kunnossa”, hän sanoo.

Myös kierrätys kuuluu Korpisen tapoihin. Jos vaate ei ole päässyt pariin vuoteen käyttöön, hän vie sen surutta kirpputorille tai lahjoittaa eteenpäin.

Markettimuodista hävisi stigma

Turkulaisen __Arja Hellstenin__, 76, viimeisin ostos oli A-linjainen tunika paikallisesta putiikista. Hellsteniä viehättivät vaatteessa kotimaisuus, iloiset värit ja taskut. Hän maksoi tunikasta 180 euroa.

Hellsten rakastaa pukeutua väreihin. Hän pitää laadukkaista, aikuisille suunnatuista vaatteista.

”En halua pukeutua mummomaisesti. Olen mieleltäni ikuinen pikkulikka.”

Hellstenin ikäryhmä on vaatealan sokea piste. Vaateteollisuutta kiinnostaa nuoriso, vaikka nykyiset eläkeläiset ovat yhtä tottuneita kuluttamaan.

Hellsten on aina ollut kiinnostunut vaatteista. Viime vuosina hän on vähentänyt vaatteiden ostelua ympäristösyistä. Nykyään hän hankkii uusia vaatteita muutaman kerran vuodessa.

”Etsin aikaa kestäviä vaatteita. Pintamuodista en ole kiinnostunut”, Hellsten sanoo.

Hänelle tärkeintä vaatteen valinnassa ovat istuvuus ja itselle sopivat värit. Kun vaatteen pukee päälle, sen täytyy tuntua hyvältä.

”Yleensä tunnen ja näen heti, että tämä on minun vaatteeni.”

Jos vaate miellyttää, Hellsten katsoo seuraavaksi hintaa. Noin 200 euron vaate on jo kipurajoilla, ja ostopäätös vaatii harkintaa.

”Mieluiten hinta saisi olla noin sata euroa.”

Hellsten käyttää vaatteisiin kuukausitasolla arviolta 80–100 euroa.
Laadukkaat vaatteet kestävät myös seuraaville käyttäjille. Hellsten on lahjoittanut esimerkiksi vanhoja Marimekon Jokapoika-paitojaan tyttärensä opiskelijaikäiselle kummitytölle.

”Hän oli paidoista ikionnellinen. On ihanaa, että vaate kelpaa seuraavillekin sukupolville.”

Kaikilla ei ole varaa kuluttaa vaatteisiin suuria summia. Hellsten onkin huomannut, että ikätoverit kaipaavat edullisia arkivaatekauppoja, josta voisi ostaa aikuiselle sopivia mutta ajanmukaisia vaatteita.

”Useimmat eläkeikäiset eivät halua mummovaatteita. Tässäkin iässä voi pukeutua nuorekkaasti ja antaa pukeutumisen tuoda iloa päivään.”  

Laatuvaatteet kestävät sukupolvelta toiselle

*Juttua varten on haastateltu myös kulutustutkija Terhi-Anna Wilskaa.*

Lue myös

Miska Viljanen kuvattuna vaaleaa seinää vasten

YH0224 Puhutaan Rahasta kainalo verkko paakuva 2400x1350

Miska Viljanen, 24, osti asunnon, vaikka hinta hirvitti: "Lyhennämme mieluummin lainaa kuin maksamme vuokraa"

## Paljonko lyhentäisit asuntolainaa vuokrallasi?

Miska asui tyttöystävänsä kanssa vuokralla Tampereella 5,5 vuotta. Halvin vuokra-asunto kustansi 520 euroa kuussa, kallein 960 euroa. Vuokra oli keskimäärin 700 euroa kuukaudessa, ja Miska maksoi tästä puolet. Näin Miska maksoi vuokraa viidessä ja puolessa vuodessa noin 23 100 euroa.

Banaanipakkaamon nainen ja vihreitä banaaneja.

2400x1350

Vierailimme banaaniviljelmillä Costa Ricassa seuraamassa, miten suomalaisten suosikkihedelmää kasvatetaan

”Tästä kulkee paljon hämähäkkiapinoita. Maassa ne ovat hitaita ja etenkin poikaset joutuvat silloin tällöin koirien hampaisiin.”

__Breinier Prado__, 33, viittilöi eri suuntiin Costa Rican Nogalissa sijaitsevalla maatilallaan. 

Lihakarjaa kasvattavan Pradon jaloissa pyörii Prinsessa, pieni mustaharmaa koira, joka on pääsyyllinen tihutöihin.

Kaikkialla on vihreää ja vehreää, sillä nyt ollaan trooppisella sademetsävyöhykkeellä lähellä Karibianmerta. Alueella on laajoja banaaniviljelmiä, joiden yhteys luonnonmukaisiin metsiin on paikoin katkennut. Siksi apinoiden on laskeuduttava maahan siirtyessään paikasta toiseen.

Muutaman vuoden kuluttua apinat voivat ylittää Pradon laitumen esimerkiksi albitsia- ja saippuamarjapuita pitkin, sillä hän on vuokrannut osan maastaan Chiquitan ja S-ryhmän yhteisprojektiin. Tavoitteena on metsittää banaaniviljelmiä ympäröivää aluetta ja liittää se osaksi laajaa suojeltujen sademetsien verkostoa sekä parantaa alueen eläinten elinolosuhteita ja luonnon monimuotoisuutta. 

Istutetut puut houkuttelevat nisäkkäitä ja lintuja, jotka ruokaillessaan levittävät eri lajien siemeniä ja auttavat monimuotoisen, kerroksellisen sademetsän kehittymistä. Yksi istutettavista avainlajeista on tonkapuu, joka on erittäin uhanalaisen, ison ja vihreän panamanara-papukaijan pesimispaikka.

Myös Pradon naapuri __Cirilo Gutierez__ haluaa olla mukana projektissa. Hän esittelee laidunmaata pitkä viidakkoveitsi kädessään ja katkoo sillä tottunein ottein heinää ja oksia edestään. Lehmät seuraavat laiskalla katseella Gutierezin kulkua. Vanha isäntä on kasvattanut lihakarjaa yli 30 vuoden ajan.

Gutierezin poika on töissä läheisessä luonnonpuistossa, ja tämä on kertonut isälleen ympäristönsuojelun tärkeydestä. Cirilo on huomannut itsekin puiden vähenemisen alueella ja kaipaa etenkin hedelmäpuissa viihtyviä eloisia, pieniä papukaijoja.

Yksi taimi antaa elämän monelle eläimelle

Chiquitan ja S-ryhmän yhteisprojektin ensimmäiset taimet istutettiin maanomistajien tiloille marraskuussa 2023. Chiquita on kuitenkin aloittanut jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten samalla alueella mittavamman plantaaseja kiertävän metsityksen. 

Sademetsien yhdistymisestä on saatu jo todisteita, kun Nogalissa nähtiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Keski-Amerikan kotoperäinen nisäkäs, kasveja syövä kärsäkuonoinen tapiiri.

Gutierez heilauttaa viidakkoveistä hyvästiksi ja suuntaa kohtia kotia. Tropiikille tyypillinen sade on pian alkamassa ja antaa vettä uusien taimien kasvuun.  Ulko-ovella ujosti kurkkiva pikkupoika odottaa jo isoisää.  

Tapiirin paluu on merkki onnistumisesta

## S-ryhmän ja Chiquitan luontoyhteistyö

S-ryhmässä myydään vuosittain noin 45 miljoonaa kiloa banaania, jotka hankitaan pääosin Chiquitalta Costa Ricasta ja Panamasta.

S-ryhmän Chiquita-banaaneilla on ollut jo vuosia sekä Rainforest Alliance- että tuotanto-olosuhteiden sosiaaliseen vastuuseen keskittyvä sertifiointi.

Banaani on kasvikunnan tuotteista kiloperusteisesti laskettuna keskeisin, kun mitataan S-ryhmän luontojalanjälkeä. 

Viiden vuoden aikana kerätään oppia ja kokemusta luontoyhteistyöstä paikallisten toimijoiden kanssa.

Petri Kettunen kuvattuna Prisma Sellon kassalla, kädessä pienoislentokone.

Yh prismanpurseri verkko paakuva 2400x1350

Finnairin business-luokka vaihtui koronavuosina Prismaan – nyt purseri Petri Kettunen vuorottelee kiitotien ja kassahihnan välillä

Kevättalvella 2020 koronapandemia sulki äkillisesti ovet maailmalle, ja työkseen lentäviltä se leikkasi siivet. Kuinka pitkään oman ammatin harjoittaminen olisi mahdotonta, sitä ei tiennyt kukaan. Epätietoisuudessa eli tuhansien muiden tavoin Finnairin kokenut purseri __Petri Kettunen__. 

”Korona-aika avasi silmiä, että kaikkea voi elämässä tapahtua ja jotain muutakin voisi tehdä”, hän kertoo. 

Ensimmäinen koronakesä meni iloisesti lomaillessa, mutta syksyn pimetessä alkoi tehdä mieli töihin. 

Lähes kaikki finnairilaiset olivat Petrin tapaan korona-aikaan lomautettuna. Tuolloin moni heistä alkoi etsiä korvaavia töitä esimerkiksi kaupan alalta. 

> ”Kassatyössä on jotain, joka viehättää.”

Petrin tie vei ensin Alkoon, sen jälkeen aika pian hän pääsi HOK-Elantoon ja Prismaan.

”Oli mielelle tärkeää pysyä työelämässä kiinni. Ja kassatyössä on jotain, joka viehättää.” 

Petrillä ympyrä tavallaan sulkeutui.  

”Tein nuorukaisena mallin töitä ja pääsin myös Prisman ja S-marketin mainoksiin. Ja nyt olen taas näissä ympyröissä!”

Finnairilla lähes 30 vuotta työskennellyt Petri johtaa lennoilla matkustamon työskentelyä. Hän hoitaa muun muassa kuulutukset ja tiimiyttää senkertaisen joukkueensa. Se on tehtävä Petrin mukaan joka kerta, sillä tiimiläiset ovat harvoin, jos koskaan, työskennelleet aikaisemmin yhdessä.  

Vauhdikkaan miehen kalenterista ei löydy kahta samanlaista viikkoa. Kaupasta tarjotut työvuorot hän ottaa vastaan sen mukaan, miten Finnairin töiltä ennättää. 

Haastatteluviikolla Petri teki Prisma-vuoron keskiviikkona ja lensi torstaina Tokioon. Sen jälkeen oli viisi päivää vapaata Finnairilta, jolloin Petri teki taas pari työvuoroa Prisman kassalla. 

”Ei pääse tylsistymään”, hän naurahtaa.   

Hän näkee töissään paljon yhtäläisyyksiä:  

”Molemmat ovat asiakaspalvelua parhaimmillaan.” 

Erona on kuulemma vain se, että kaupassa kohtaamiset ovat lyhyitä, kun taas koneessa ne kestävät noin tunnista kymmeneenkin tuntiin. 

”Mutta on kohtaaminen lyhyt tai pitkä, se tuottaa aina iloa, kun näkee asiakkaan poistuvan tilanteesta tyytyväisenä.”

Tokiosta Prismaan 

Useimmiten Petrin löytää Espoon kauppakeskus Sellon Prismasta, mutta myös monet muut pääkaupunkiseudun Prismat ovat miehelle tuttuja. Marraskuinen Myyrmannin Prisman avajaishulina oli mukavaa vaihtelua. Siellä Petri opasti ja houkutteli asiakkaita Kerää ja skannaa -palvelun pariin.  

”Monipuoliset ja joustavat työvuorot, mahdollisuus sunnuntaityöhön ja hyvät työkaverit”, Petri listaa HOK-Elannon ja Prisman vetovoimatekijöitä.

Petrin omia taikavoimia ovat positiivisuus ja huumori.  

”Tykkään jutella asiakkaille, mutta kuitenkin aina tilanteen mukaan. On osattava katsoa, kenelle voi heittää huumoria tai kuka ei tykkää tänään höpötellä. Kaikki eivät siitä pidä.”  

Positiivinen tai puhelias mies pystyy antamaan lyhyissäkin asiakaspalvelutilanteissa kassalla paljon. Toisinaan hän vinkkaa asiakkaalle S-mobiilissa olevista eduista. Asiakkaan ostama aurinkovoide saattaa virittää keskustelun lentämisestä, ja silloin Petri on auttanut lentopelkoista matkalle lähtijää. 

> ”Tykkään jutella asiakkaille, mutta kuitenkin aina tilanteen mukaan.”

Toisinaan hän on ilahduttanut kiinalaista, thaimaalaista tai japanilaista lausahtamalla kiitoksen heidän omalla kielellään.  

Petrillekään ei aurinko aina paista.     

”Mutta kun puen Finnairin virkapuvun tai Prisman työasun ylleni, tapahtuu taikoja: siirryn oitis asiakaspalvelumoodiin. Rakastan asiakkaiden palvelemista ja hyvien asiakaskokemusten luomista. Saan siitä itselleni paljon.” 

Taikavoimia  

Kuvassa Makian luova johtaja Totti Nyberg suojaa kädellä kasvojaan auringonpaisteelta.

Yh0124 suomidesign verkko paakuva 2400x1350-1

Aluksi oli vain nimi ja pari printattua paitaa, nyt Makia menestyy katu-uskottavilla vaatteillaan

Synnytys tapahtui Helsingin ydinkeskustassa vuonna 2001. Punavuorelaisessa kellarissa sai alkunsa vaateyritys Makia.

Synnytyksen jälkeen tuli kuitenkin pitkäksi aikaa hiljaista.

”Ensimmäiset vuodet meillä oli vain nimi ja pari printattua T-paitaa. Leikimme vaatebrändiä vuoteen 2006, jolloin tekeminen alkoi olla totista”, Makian luova johtaja __Totti Nyberg__ kertoo.

> Makian parka on päätynyt Designmuseon kokoelmiin.

Makian ensimmäinen mallisto tuli myyntiin vasta vuonna 2007. Joukossa oli hitti: musta raglanhihainen parkatakki. Sen suunnitteli __Jesse Hyväri__, joka vastaa edelleen Makian mallistojen suunnittelusta. 

Tuossa parkatakissa kulminoituivat Nybergin mukaan Makian arvot: pohjoismaisuus, käytännöllisyys, korkea laatu sekä konstailematon tyyli, joka kestää aikaa ja alati vaihtuvia trendejä.

”Sitä parkaa on myyty vuosien aikana kymmeniä tuhansia kappaleita.”

Parka on päätynyt jopa Designmuseon kokoelmiin.

Muutama vuosi sitten Makiasta tuli osa Manna-konsernia, ja yritys muutti vanhaan tehdasrakennukseen Helsingin Vallilaan.

Kolmikerroksisessa tyylikkäästi sisustetussa rakennuksessa on suuret ikkunat ja katto hyvin korkealla. Täällä punatiilisen rakennuksen ylimmässä kerroksessa suunnitellaan Makian mallistoja ja käydään kauppaa. 

Keskimmäisessä kerroksessa on muun muassa Mannan valokuvausstudio, jossa kuvataan juuri nyt Makian mallistoja verkkokauppaa varten. Alin kerros toimii Mannaan kuuluvan Vallila Interiorin showroomina. 

Makian menestysparkan suunnittelija Jesse Hyväri istuu työpöytänsä ääressä katse tulevassa: hän työstää talven 2024–25 mallistoa. Tuleva kokoelma on olemassa vasta pieninä tietokoneella työstettyinä luonnoksina, mutta Hyvärin suunnitelmista näkee heti, että Makian menestyksen peruskivet ovat jatkossakin takit, T-paidat ja colleget. Niiden myynnissä auttavat vahva brändi ja mieleenpainuva markkinointi – ja molemmissa Makia on onnistunut erottumaan kilpailijoista.

Aluksi Makiaa myytiin lumilautailijoiden piireissä, onhan merkin perustaja __Joni Malmi__ entinen lumilautailun junioreiden maailmanmestari. Asiakasjoukko alkoi kasvaa ja laajentua, kun 2010-luvun ensi vuosina Makian markkinointiin tulivat avuksi julkisuuden kasvot ja brändin ystävät, kuten __Vesa-Matti Loiri__, JVG ja __Kimi Räikkönen__. 

Sittemmin Makia on kasvattanut tunnettuuttaan esimerkiksi tekemällä katumuotiin kuuluvia yhteistyömallistoja eli kollaboraatioita. Yhteistyökumppaneiden lista on pitkä: Muumit, Rapalan uistimet, We got Beef -ravintola, pornokauppa King´s Sex, Finnair ja Tom of Finland.
Yhteistyö Tom of Finlandin kanssa tehtiin samaan aikaan, kun Kiasmassa oli suuri Tom of Finland -näyttely. Vaatemallistolle tarvittiin vahva mainoskasvo, ja Makia keksi pyytää malliksi __Jorma Uotisen__. Mustavalkoiset mainoskuvat ovat huikeat. Niissä Uotinen tanssii Punavuoden kaduilla – katu-uskottavasti tietenkin.

Voisi sanoa, että jälleen kerran Makian mainonta oli kerrassaan makiaa.


Rohkea markkinointi erottaa muista

Vaikka ideoista ei ole ollut pulaa, niin rahasta on ollut. Taloudellisesti Makia ei ollut aluksi menestys. Merkin taru olisi ollut hyvin erilainen ilman sijoittajia, jotka mahdollistivat sen, että velkainen vaatebrändi pääsi jatkamaan ja kasvamaan.  

Makia on luvannut asiakkailleen, ettei heidän tarvitse miettiä pukeutumistaan koko ajan, vaan merkin vaatteet sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja kestävät käytössä. Mutta kasvun vuosina Makian tuotanto siirrettiin Kiinaan ja laatu alkoi kärsiä.

”Toimitimme huonolaatuista tavaraa myöhässä. Meille jäi isot varastot. Raha oli koko ajan loppu”, Nyberg kertoo.

Tappiot kasvoivat valtaviksi. Konkurssia katsottiin silmiin vuonna 2015.
Seuraavana vuonna mallistoa pienennettiin ja tuotanto tuotiin lähemmäs kotimaata: Baltiaan ja Turkkiin. Vaatteet saatiin taas asiakkaille oikeaan aikaan, ja ne alkoivat tuottaa aiempaa enemmän. Samalla Makian myynti kasvoi ja tuottavuus parani.

Pian tappiollinen Makia oli voitollinen. Vuonna 2018 voittoa tehtiin jo miljoona euroa. 2021 oli ennätysvuosi, kun Makian liikevaihto oli 12 miljoonaa.

Makian ihka ensimmäinen mallisto oli pikkuruinen, vain 10 tuotetta. Nyt kokoelmaan kuuluu vuositasolla tuhat tuotetta, kun mukaan lasketaan eri koot ja värit.

”Keskitymme hyviin materiaaleihin ja käytännöllisyyteen. Meillä on toive, ettei ihmisten tarvitse ostaa uutta takkia joka vuosi”, Nyberg sanoo.

> ”Vaatteiden korkea laatu on isoin vastuullisuustekomme.”

Makia suorastaan suosittelee miettimään uusien vaatteiden ostamista vähän pidempään. ”Sleep on it”, kampanja kehottaa. Eli mieti yön yli ennen kuin hankit uuden vaatteen.

”Kehotamme asiakkaita myös korjaamaan vaatteitaan, jotta ne kestävät käytössä. Lähetämme nappeja, jos asiakkaat tarvitsevat niitä korjatakseen vaatteensa. Vaatteiden korkea laatu on isoin vastuullisuustekomme.”

Veloista voittokulkuun

Makiaa myydään ympäri Eurooppaa, mutta sen kaikkein tärkeimmät myyjät ovat suomalaiset Sokos-tavaratalot.

”Olemme kasvaneet Sokoksen kanssa vuosikymmenen ajan”, Nyberg sanoo.

Vuosien mittaan Makia on tehnyt Sokoksen asiakkaille myös omia printtejä ja värejä. Totti Nybergin mukaan Sokoksella on ollut kova usko Makiaan.

”Makia myi hyvin Sokoksilla silloinkin, kun meillä oli vaikeat ajat.”

Nykyisin Makialla on lippulaivamyymälä Helsingin keskustassa Lasipalatsissa, ja myynti vetää myös verkossa. Se ei kuitenkaan ole vähentänyt Sokoksen merkitystä.

”Ei mene päivääkään, ettemme puhuisi Makialla Sokoksesta.” 


Sokokset tärkeimpiä jälleenmyyjiä

### MAKIA OY

• Makia perustettiin 2001. Nykyisin se on osa Manna-konsernia.

• Makian ensimmäisessä mallistossa oli vain 10 tuotetta. Nykyiseen mallistoon kuuluu 1 000 eri vaatetta.

• Makia valmistaa tuotteensa pääosin Turkissa ja Baltiassa. Suomessa tehdään pääasiassa pipoja.

• Makian toiminta muuttui voitolliseksi 2018.

Nuoret median käyttäjinä

Lisää aiheesta

Uusimmat