Tietoa kauden kasviksista - iloa syyskuun herkuista

6.9.2016
0 arviota
Syyskuun satokausikasvikset

Syyskuu tuo lautaselle monia kotimaisia kasviksia. Tutustu kauden parhaisiin kasviksiin!

Latva-artisokka, suomalainen mukulaselleri ja suomalainen raitajuuri

Latva-artisokka
Etelä-Euroopassa latva-artisokka on parsan kaltainen sesonkiherkku. Hyvälaatuinen latva-artisokka on kokoonsa nähden painava ja kiinteä. Mykerö antaa vain vähän periksi painettaessa ja suojuslehdet ovat pehmeitä. Tarkista, että suomut ovat kiinni. Kokonaisena keitetyt latva-artisokat syödään käsin lehti kerrallaan. Yleensä lehdet nautitaan dippaamalla niiden kärki sitruunalla maustettuun voisulaan. 
 
Alun perin juurisellerinäkin tunnettu mukulaselleri on kasvanut villikasvina Välimeren ja pohjoisemman Euroopan alueella. Sellerit ovat ikivanhoja hyötykasveja ja aluksi niitä on käytetty lääke- ja maustetarkoituksiin. Mukulaselleri sopii moniin ruokiin. Se antaa makua niin keittoihin, kastikkeisiin, kasvispihveihin, patoihin, gratiineihin ja perunasoseen joukkoon. Mukulaselleristä voi valmistaa myös naposteluun sopivia rapeaksi friteerattuja sipsejä.
 
Raitajuuri on punajuuren miedompi versio, jonka mallossa on nähtävissä vuorotellen valkoisia ja punaisia renkaita. Maultaan raitajuuri muistuttaa punajuurta mutta se ei värjää muita ruoka-aineita. Raitajuuri sopii punajuuren tavoin keittoihin, patoihin, paistoksiin ja gratiineihin.
 

Suomalainen kurpitsa ja lehtikaali

Kurpitsoja käsitellään melonien tavoin. Ensin ne halkaistaan vahvalla ja terävällä veitsellä, tämän jälkeen siemenet ja pehmeä rihmasto koverretaan pois. Kurpitsan malto leikataan tai koverretaan irti esimerkiksi jäätelökauhalla. Paksu kuori leikataan pois, eikä sitä ole tapana hyödyntää ruoanvalmistuksessa. Kurpitsa sopii keittoihin, pataruokiin, muhennoksiin ja uunissa paahdettavaksi. Hyvin huuhdotut siemenet voi paahtaa uunissa (175-200 -asteessa noin 10 min) ja niitä voi käyttää salaateissa ja sosekeitoissa. 
 
Lehtikaalista on olemassa useita eri lajikkeita, jotka ryhmitellään varren korkeuden sekä lehtien värien mukaan. Meille tutuin lehtikaali on tumman vihreä ja kähärälehtinen lajike, mutta punaiset sekä violetit lajikkeet ovat löytäneet tiensä ruokakauppoihin. Lehtikaalin käyttö ruoanvalmistuksessa eroaa hieman meille tutummasta keräkaalista. Lehden sitkeä ruoti on hyvä poistaa tai ohentaa ennen valmistamista. Raakana kaalin lehdet ovat kovia, joten ne kannattaa ryöpätä, paistaa pannulla tai marinoida öljypohjaisessa kastikkeessa. Lehtikaali sopii salaatteihin, keittoihin, muhennoksiin ja piirakoihin. Siitä voi valmistaa myös pestoa, dippiä ja smoothieta.
 
 

Suomalainen purjosipuli, salottisipuli ja Annabella- sekä Colomba-perunat

Purjo on miedon makuinen sipuli ja sitä voidaan käyttää niin raaka-aineena kuin mausteenakin. Purjosipuli kannattaa halkaista pituussunnassa ja huuhdella huolellisesti, koska lehtien väliin voi jäädä kasvun aikana multaa. Se sopii hyvin keittoihin, pataruokiin tai kalan sekä lihan lisäkkeeksi. 
 
Salottisipuli tunnetaan liemien ja kastikkeiden maun antajana, ja siksi sitä pidetään ranskalaisen keittiön peruselintarvikkeena. Nykyään salottisipulia viljellään myös Suomessa. Salottisipulin maku on keskivahva mutta hienostuneen vivahteikas. Kuullotettuna maku muuttuu pehmeäksi ja miellyttävän makeaksi. Nopeasti kypsyvä salottisipuli sopii lyhyen kypsymisajan tarvitseviin ruokiin esimerkiksi lämpimiin tai kylmiin kastikkeisiin.
 
Pitkänomainen Annabelle-peruna on viime vuosina noussut yhdeksi suosituimmista uusista perunalajikkeista. Sen tummankeltainen ja kaunis malto ei hajoa keitettäessä. Annabelle sopii erityisesti salaatteihin, keittoihin ja grilliin, mutta se toimii oikein hyvin myös lisäkeperunana. Sen sijaan Annabelle ei sovellu soseperunaksi. Kauniin ulkomuotonsa lisäksi Annabellen etuna on kermaisen pehmeä perunan maku. Kypsennyksen jälkeen perunan malto säilyy poikkeuksellisen pitkään kauniina, eikä se tummu tai harmaannu helposti. 
 
Kirkkaan sileäkuorinen Colomba on tämän hetken suosituin perunalajikeuutuus. Sen mallon rakenne on löyhä ja hieman irtonainen, mikä tekee siitä käyttötavoiltaan hyvän yleisperunan. Colomba sopii niin paistettavaksi, keitättäväksi tai muusiperunaksi. Satoisa Colomba tuottaa tasakokoisia ja laadukkaita mukuloita, joissa on erittäin harvoin kasvuhalkeamia tai maltovikoja. 
 

Viikuna, suomalainen puolukka ja suomalainen vesimeloni

Viikunat syödään kuorineen. Halkaistuna ne ovat herkullisen näköisiä ja sopivat näyttäviin salaatteihin. Tuoreet ja mehukkaat viikunat sopivat myös alkupaloihin tai jälkiruoaksi kermavaahdon kera. Viikunoita käytetään myös erilaisten juustojen, esimerkiksi homejuuston, kanssa ja niillä voi maustaa vaikkapa broileriruoan kastikkeen tai tarjota ilmakuivatun kinkun kanssa. Kuoren väri vaihtelee lajikkeen mukaan aina keltavihreästä violettiin ja jopa lähes mustaan. Viikunat poimitaan täysin kypsänä, eivätkä ne jatka kypsymistä sadonkorjuun jälkeen. Siksi ne kannattaa syödä kotona mahdollisimman pian.
 
Sokeri oli 1800-luvulle saakka ylellisyystavaraa, joten metsämarjojen säilöminen ei ollut kovin helppoa tavallisen kansan keskuudessa. Poikkeuksen tähän tekevät puolukat ja karpalot. Ne ovat niin happamia marjoja, että ne säilyvät sisältämiensä sitruuna- ja bentsoehappojen ansiosta viileässä ilman säilöntäaineitakin. Puolukkaa käytetään perinteisesti sekä liharuokien lisäkkeenä että raaka-aineena marjakeitoissa, puuroissa, uuniruoissa, leivonnaisissa ja smoothieissa. Talveksi maukas syysmarja säilötään hyytelönä, hillona ja höyrymehuna.
 
Kotimaisen vesimelonin hedelmäliha on tuontimelonia vaaleampaa mutta Suomen kesän yöttömät yöt tekevät siitä tuontimelonia makeampaa. Ennen tarjoilua vesimeloni kannattaa viilentää jääkaapissa. Meloni sopii erinomaisesti pehmeän smoothien raaka-aineeksi, makeudentuojaksi erilaisiin salaatteihin tai makukaveriksi voimakkaille juustoille. 
 

Edelleen ajankohtaisia: viinirypäleet ja kotimainen omena

Omenoiden viljely levisi kristinuskon mukana Pohjolaan 1100-luvulta alkaen. Kotimaiset omenat ryhmitellään kypsymisajankohdan mukaan kesä-, syys- ja talviomenoihin. Kotimaiset omenat voi huoletta syödä kuorineen, sillä suurin osa omenan hyvää tekevistä ravinteista sijaitsee kuoressa tai sen läheisyydessä.  Omenat tuottavat runsaasti etyleeniä, eikä niitä kannata säilyttää etyleenille herkkien kasvisten läheisyydessä. Omenoita voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Niitä voi käyttää leivonnaisissa, salaateissa ja jälkiruoissa.
 
Viinirypäleet. Viininharrastajat tietävät, millainen merkitys rypälelajikkeella ja kasvuolosuhteilla on lopputuotteen makuun. Nämä samat asiat vaikuttavat myös tuoreissa viinirypäleissä. Noin puolet maailman kasvatetuista hedelmistä on rypäleitä ja eri lajikkeiden määrä on valtava. Cotton Candy on erityisen makea viinirypälelajike, joka maistuu hieman hattaralle. Muihin rypäleisiin verrattuna Cotton Candyn sesonki on lyhyt. Sweet Nectar on erittäin mehukas ja makea rypälelajike. Lajike muistuttaa maultaan sultana-rusinoita. Viinirypäleet kannattaa nauttia mahdollisimman pian ostamisen jälkeen tai säilyttää jääkaapissa. Paahdetut viinirypäleet ovat herkullinen lisäke. 
 
 

Katso syyskuun satokausireseptit

Teksti
Kuvat Kimmo Saira ja Laura Riihelä
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5