Tietoa kauden kasviksista — heinäkuussa nautitaan vihanneksista, marjoista ja hedelmistä

5.7.2016
0 arviota

Heinäkuussa syödään kotimaisia marjoja ja kasviksia perunasta herneisiin ja chiliin saakka. Sesongin muita herkkuja ovat aprikoosit, nektariinit ja persikat. Tutustu heinäkuun satokausikasviksiin ja katso herkulliset reseptit!

Kotimainen kukkakaali
Kotimainen parsakaali
Kotimainen herne

Suomalainen kukkakaali, parsakaali ja herne

Kukkivat kaalit ovat Vuoden vihannes 2016. Yleisen valkoisen kukkakaalin rinnalla on saatavilla välillä myös oranssia, liilaa ja vihreää kukkakaalia. Tuoreesta kukkakaalista saa maukkaan lisäkesalaatin pilkkomalla se mahdollimman pieneksi hakkelukseksi. Sekaan lisätään rasiallinen halkaistuja kirsikkatomaatteja, kourallinen pilkottua ruohosipulia tai pieni, mieto sipuli, yhden sitruunan mehu sekä kolme ruokalusikallista oliiviöljyä. Tarvittaessa salaatin voi maustaa yrttisuolalla.

Keitä parsakaali vähässä vedessä tai höyryssä juuri ja juuri kypsäksi. Tarjoiltaessa parsakaalin rakenteen tulee olla edelleen napakka. Parsakaalin väristä saa entistä houkuttelevamman lisäämällä keitinveteen muutaman tipan sitruunanmehua. Öljyllä sivellyt parsakaalit voi paahtaa 200-asteisessa uunissa. Kiertoilmaominaisuutta tai grillivastusta käytettäessä kypsennysaika on 5-10 minuuttia. Parsakaalin mausteeksi riittää usein pelkkä suola ja mustapippuri. 

Tuoreet herneenpalot ovat suomalaista torikulttuuria ja verraton kesäherkku. Ne voidaan nauttia sellaisenaan tai käyttää ruoanvalmistuksessa kokonaisena. Yllättävä makupari nopeasti ryöpätyille herneille on tuore minttu. Mausta herneet silputulla mintulla ja tarjoile grilliruokien lisäkkeenä. Herne sopii hyvin paprikan ja kesäkurpitsan kanssa salaatteihin. Parhaimmillaan herneet ovat mahdollisimman nopeasti sadonkorjuun jälkeen nautittuina. Kotona ne kannattaa säilyttää kylmässä. 

Kotimainen pinaatti
Kotimainen chili
Kotimainen valkosipuli

Suomalainen pinaatti, chili ja valkosipuli

Pinaattia voidaan käyttää keitoissa, salaateissa, muhennoksissa, soseissa, piiraissa ja sämpylöissä. Pinaattiletut on helppo valmistaa itse. Huuhtele 200 grammaa pinaatinlehtiä ja höyrytä ne pehmeiksi kattilassa. Riko kulhoon kaksi kananmunaa ja lisää 5 desilitraa maitoa. Vatkaa hetki ja lisää sekään 2,5 desilitraa vehnäjauhoja koko ajan sekoittaen. Lisää sekaan pilkottu pinaattinippu sekä teelusikan kärjellinen suolaa. Sekoita taikina hyvin ja anna sen turvota huoneenlämmössä noin puoli tuntia. Paista letut pannulla ja tarjoile salaatin ja perunamuusin kanssa. Tuore pinaatti ei sovi alle vuoden ikäisille lapsille, sillä pinaattiin kertyy usein nitraatteja.

Raakana kaikki chilit ovat vihreitä, mutta kypsyessä niiden väri muuttuu keltaiseksi, oranssiksi, punaiseksi, ruskeaksi, violetiksi tai jopa valkoiseksi. Chilin polte johtuu sen sisältämästä kapsaisiini-nimisestä aineesta, joka aiheuttaa syljen erityksen lisääntymistä sekä ruoansulatuksen kiihtymistä. Kapsaisiini on rasvaliukoinen, joten vesi ei vähennä tulisuuden tuntua suussa. Poltetta kesytetään leivällä tai jogurttituotteilla. Tuoreet chilit pestään ja niiden kanta ja siemenet poistetaan. Chilin käsittelyn aikana ei kannata koskea silmiin, limakalvoihin tai kasvoihin, sillä kapsaisiini polttaa voimakkaasti. Chilillä maustaminen kannattaa aloittaa varovaisesti.

Valkosipulista saa paahtamalla erinomaisen lisäkkeen muiden ruokien kanssa tarjottavaksi. Sipulista poistetaan varsi ja leikataan "hattu" eli kynsien päät pois. Sipulista jää jäljelle noin kaksi kolmasosaa ja sen kaikki kynnet tulevat näkyviin. Leikkauspintaan ripotellaan suolaa ja lisätään voisulaa. Päälle laitetaan runsaasti yrttejä, kuten rosmariinia ja timjamia. Kokonaiset valkosipulit kypsyvät 200-asteisessa uunissa noin kymmenessä minuutissa. Tuoreen valkosipulin varret voi hyödyntää ruohosipulin tapaan ruoanvalmistuksessa.

Kotimainen porkkana
Kotimainen avomaan kurkku
Kotimainen varhaisperuna

Suomalainen porkkana, avomaankurkku ja varhaisperuna

Uusista porkkanoista saa nopeasti herkullisen kevyen lounaan. Rouhi desilitra kuorellisia manteleita veitsellä paloiksi. Paahda mantelirouhetta kuumalla pannulla, kunnes se muuttuu ruskeaksi. Poista porkkanoista naatit ja huuhtele ne huolellisesti. Pilko naatit pieneksi silpuksi ja halkaise pestyt porkkanat pituussuunnassa. Lisää pannulle ruokalusikallinen öljyä ja paista naatteja sekä porkkanoita, kunnes porkkanoiden kuoret alkavat ruskistua. Laita naattisilppu lautaselle, asettele halkaistut porkkanat niiden päälle ja lisää paahdettu mantelirouhe. Mausta annos suolalla, mustapippurilla ja omenaviinietikalla.

Tuoretta avomaankurkkua käytetään samalla tavalla kuin tutumpaa kasvihuonekurkkua. Vahvakuoriset lajikkeet voi kuoria kevyesti. Pese huolellisesti neljä avomaankurkkua ja leikkaa ne kannelliseen astiaan hyvin ohuiksi viipaleiksi. Lisää kurkkujen päälle kaksi ruokalusikallista viinietikkaa, ruokalusikallinen sokeria ja teelusikallinen suolaa. Sulje kansi ja ravistele astiaa. Valuta kurkuista ylimääräinen neste pois ja koristele annos hienonnetulla tillillä. Tarjoile kurkut ruisleivän päällä tai varhaisperunoiden lisäkkeenä. Avomaankurkku kestää myös kevyen paistamisen, joten sitä voidaan käyttää kesäkurpitsan tavoin lämpimissä ruoissa.

Ensimmäiset perunat tulivat Suomeen Fagervikin kartanoon Inkooseen työskentelemään tulleiden saksalaisten peltiseppien mukana. Kansan tietoisuuteen peruna levisi, kun Pommerin sotaan (1757-1762) osallistuneet sotilaat palasivat kotiin ja toivat mukanaan "maapäärynöitä", joihin olivat Saksassa tutustuneet. Varhaisperunat ovat vanhan määritelmän mukaan perunoita, joista kuori irtoaa hankaamalla. Peruna kannattaa varastoida valolta suojattuna +4 asteessa tai nauttia mahdollisimman pian.

Kotimainen mansikka
Kotimainen vadelma

Suomalainen mansikka ja vadelma

Tuntemamme suurisatoinen ja -hedelmäinen puutarhamansikka syntyi 1700-luvun jälkipuoliskolla, kun virginianmansikka risteytettiin chilenmansikan kanssa. Tämä risteytettiin eurooppalaisen ukkomansikan kanssa, jolloin syntyi meidän tuntemamme puutarhamansikka. Kotimainen mansikkasato vaihtelee vuosittain noin 10-15 miljoonan litran välillä. Keskivertosuomalainen syö hieman yli viisi litraa mansikoita vuodessa. Sadassa grammassa mansikoita on enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Mansikoissa on myös runsaasti kuitua. Kaksi desilitraa mansikoita vastaa kuidun määrältään yhtä palaa ruisleipää.

Punainen vadelma on yleinen koko Euroopassa, ja Suomi lukeutuu sen pohjoisimpiin kasvualueisiin. Vadelma tunnetaan myös nimillä vattu, vaarain tai vaapukka. Vadelma on yksi kuitupitoisimmista metsämarjoistamme. Sen sisältämät ravinteet kestävät hyvin pakastamisen. Marjan rakenne säilyy ehjänä, kun pakastaa ne ensin laakealla tarjottimella ja siirtää vadelmat vasta jäisinä rasioihin. 

Aprikoosi
Nektariini
Persikka

Aprikoosi, nektariini ja persikka

Aprikoosit ovat lähtöisin Kiinasta, jossa niitä on viljelty yli 5000 vuoden ajan. Nykyään aprikooseja kasvatetaan paljon myös Välimeren alueella ja ne ovat tärkeä osa paikallista ruokakulttuuria. Aprikoosi on kaunis nukkapintainen hedelmä. Kypsänä sen hedelmäliha on erittäin maukasta ja pehmeää. Aromaattisen makunsa vuoksi aprikoosit nautitaan usein sellaisinaan, mutta niitä voidaan hyödyntää myös jälkiruoissa, kiisseleissä, hilloissa tai marmeladina. Kypsät hedelmät ovat herkkiä kolhuille ja ne kannattaa säilyttää kypsinä jääkaapissa.

Nektariini on persikan mutaatio, jonka sileässä kuoressa ei ole lainkaan haituvia. Sen hedelmäliha on persikkaa kiinteämpää ja happamampaa mutta kypsänä todella mehukasta ja makeaa. Nektariinin lohkoista, tuoreesta silputusta mintusta sekä murustetusta fetajuustosta saa valmistettua nopeasti salaatin. Nektariini kypsyy huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Hedelmän kypsyyttä voi kokeilla varovaisesti kannasta painamalla. Kypsät hedelmät ovat herkkiä kolhuille ja ne kannattaa säilyttää kypsinä jääkaapissa.

Persikoita on olemassa tuhansia lajikkeita, ja persikka kuuluu aprikoosin, luumun ja manteleiden kanssa samaan sukuun. Hyvin huuhdellut persikat syödään kuorineen, mutta jos kuoren haluaa poistaa, se onnistuu kastamalla hedelmä kiehuvaan veteen. Persikoiden on pitkään uskottu olevan lähtöisin Persiasta (persialainen luumu), vaikka alun perin ne ovat lähtöisin Kiinasta. Siellä persikka on hyvin vanha viljelykasvi, josta löytyy mainintoja kirjallisuudesta jo 2000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Persikka kypsyy huoneenlämmössä muutamassa päivässä. Kypsät hedelmät ovat herkkiä kolhuille ja ne kannattaa säilyttää kypsinä jääkaapissa.

Satokauden reseptit

Teksti
Kuvat Laura Riihelä ja Kimmo Saira
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5