Professori Johanna Mäkelä: Suomalaiset kaipaavat syömiseen iloa ja nautintoa

31.7.2017
0 arviota
Professori Johanna Mäkelä: Suomalaiset kaipaavat syömiseen iloa ja nautintoa

Tulevaisuudessa alamme puhua enemmän siitä hyvinvoinnista, jonka yhdessä syömisestä ja ruoasta saamme, uskoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

Suomessa ei vielä 10–15 vuotta sitten puhuttu suomalaisesta ruokakulttuurista. Ei ainakaan sillä tavalla kuin nyt.

"Silloin saattoi vielä kuulla, että Suomessa ei ole ruokakulttuuria", sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

"Ihailimme jotakin kuvitteellista Etelä-Eurooppaa ja sen hienoa ruokaperinnettä."

Mäkelä tutkii työkseen ruokaa ja syömistä ja yrittää ymmärtää, mitä ruoka ja syöminen meille merkitsevät.

"On mahtavaa, että olemme heränneet siihen, että meillä on omintakeisia paikallisia ruokia."

Kuten: Ahvenanmaan pannukakku, karjalanpiirakat, Kymenlaakson punsa (sianlihahyytelö) tai Lemin särä (lampaasta ja perunasta valmistettua uuniruoka).

Mäkelä listasi Yhteishyvän pyynnöstä suomalaisen ruoan tulevaisuuden kolme kiinnostavaa näkemystä.

Puhtaudesta kannattaa kertoa

"Kesti kauan ennen kuin suomalaiset tuottajat alkoivat kertoa, mitä jossakin tuotteessa on – tai ei ole. Kymmenen vuotta sitten ällistyin, kun ymmärsin, että suomalaisen broileriketjun vahvuus on puhtaus. Siitä ei puhuttu.

Suomessa on toki korostettu ruoan puhtautta ja sitä, että suomalainen ruokatuotanto on melkein kuin luomua. Kyse on kuitenkin aiemmin ollut mielikuvista.

"Suomalaisen broileriketjun vahvuus on puhtaus."

Vasta viime aikoina on entistä paremmin huomattu, että ruoan puhtaus pitää todistaa. Elintarviketurvallisuus ja korkea hygienia ovat suomalaisia myyntivaltteja kansainvälisillä markkinoilla.

Myös kehdosta hautaan -joukkoruokailu on kansainvälisesti poikkeuksellista. Suurkeittiöt ovat vahva muutosvoima suomalaisessa ruokakulttuurissa. Arvostan kovasti esimerkiksi niiden pyrkimyksiä tuottaa roskakaloista herkullisia ruokia. Ruokapalvelut voivat näyttää esimerkkiä kestävästä syömisestä.

Niukkuudesta saa taidetta

"Meidän on aika oivaltaa, että Suomi on pohjoinen maa, jossa on niukasti raaka-aineita. Tehdään tästä niukkuudesta taidetta. Mämmi on siitä loistava esimerkki. Toinen kiinnostava ruokalaji on kalakeitto, jota valmistetaan eri puolella Suomea monin tavoin kalalajista ja muista raaka-aineista riippuen.

Minua kiinnostaa myös, miten käsitykset suomalaisista juhlaruoista muuttuvat lähitulevaisuudessa. Mitä syömme häissä ja hautajaisissa, millainen on suomalaisten pitoruokien perinne? Miten eri suvut yhdistävät perinteitään? Kaikilla perheillä on klassikkoruokia. Jouluisin kiistellään, tuleeko rosolliin kastiketta vai ei.

Tulevaisuudessa ei puhuta enää vain ruoan hinnasta ja terveellisyydestä vaan yhä enemmän siitä ilosta ja hyvinvoinnista, jonka yhdessä syöminen ja ruoka meille tuottavat. Ruoka on osa kestävää hyvinvointia.

Ruokakulttuurin muuttuessa myös suomalainen ravintolakulttuuri muuttuu. Jo nyt Suomessa fine dining -ravintoloiden tilalle ja rinnalle tulee enemmän pykälää rennompia ravintoloita. Toivottavasti korkeatasoisia ravintoloita avataan entistä enemmän myös lähiöihin ja maaseudulle. Silloin Suomessakin aletaan puhua enemmän ruokamatkailusta. Tertin kartano on hyvä esimerkki matkakohteesta, jonne mennään laadukkaan paikallisruoan takia."

Proteiinien kirjo kasvaa tulevaisuudessa

"Pian ei puhuta pelkästään kasviksista vaan laajemmin siitä, mistä proteiini ruokapöytäämme saadaan. Kasviksille lankeaa tuplarooli: niitä pitää kaikkien syödä enemmän vitamiinien, kivennäisaineiden ja kuidun takia, mutta samalla ne ovat proteiinin lähde ja vaihtoehto lihalle.

Lähitulevaisuudessa koittaa myös hetki, jolloin kasviksista ei enää puhuta vaihtoehtona.

Leukani loksahti, kun kuulin, että härkäpapuvalmistetta on valmistettu jo miljoona rasiaa. Käynnissä on iso ruokakulttuurin muutos. Näyttää siltä, että kasviksia suosiva ruokakulttuurin muutos voi jäädä pysyväksi, koska se tapahtuu niin laajalla rintamalla, ei vain pienen porukan piirissä.

Tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän arkea helpottavia, vaivattomia ja nopeita kasvisruokia. Eivät kasvissyöjätkään ehdi aina kokata pitkän kaavan mukaan.

Muutenkin ihmisten tottumukset ruoan suhteen vaihtelevat jopa päivän ja viikon aikana. Aamulla ollaan kasvissyöjiä ja illalla sekasyöjiä. Alkuviikosta syödään pikaruokaa ja viikonloppuna pitkän kaavan mukaan. Olemme fleksaajia, teemme valintoja."

"Olemme fleksaajia, teemme valintoja."

Johanna Mäkelä

  • Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori.
  • Tutkii ruokakulttuuria ja syömisen tyylejä ja ruoan luokittelua.
  • Osallistui S-ryhmän järjestämään trendihautomoon, jonka keskustelujen pohjalta syntyi ruokakaupan tulevaisuutta visioiva Ruokamanifesti. Lue lisää osoitteesta: yhteishyva.fi/ruokamanifesti
Teksti
Kuva Suvi Laine
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5