Muovipussista maitopurkkiin

21.12.2015
1 arviota
Muovipussista maitopurkkiin

Elintarvikepakkaus on ruoalle tai juomalle kuin päällystakki, joka suojaa ulkoisilta haitoilta ja auttaa säilyttämään maun ja laadun hyvänä. Maidolle ei voida pukea jauhelihan vaatteita, vaan jokainen elintarvike vaatii omanlaisensa, turvallisen pakkauksen.

Punotut korit, puusta veistetyt astiat ja nahkaiset leilit. Ruokaa ja juomia on pakattu kuljetusta ja säilytystä varten jo esihistoriassa. Teollisten kertakäyttöpakkausten aika koitti toden teolla vasta 1960-luvulla. Sitä ennen esimerkiksi maidon ostajalla piti olla mukanaan oma astia tai kannu.

1960-luvun Suomessa maito pakattiin lasipulloihin. Tämä edellytti toimivaa pullojen palautusjärjestelmää sekä palautuspullojen pesua. 1970-luku oli muovipussien aikaa. Sisäpuoleltaan musta polyeteenipussi suojasi maitoa valolta, mutta rikkoutui helposti. Saattoivatpa pakkauksen saumatkin vuotaa.

Tilanne helpottui 1970-luvun lopulla, kun nykyisenkaltaiset nestekartonkipakkaukset alkoivat yleistyä. Nykyisin lähimarketin maitohyllyllä kohtaakin melkoisen pakkausviidakon, jossa maitotölkin pakkauskoot vaihtelevat pienistä kahden desilitran kerta-annoksista suuriin 1,5 litran perhepakkauksiin. Osassa purkeista on myös säilytystä helpottava muovikorkki.

Nestekartonkipakkaukset yleistyivät 1970-luvulla

Pakkaus vähentää ruokahävikkiä

Nykyaikaiselta maitopurkilta vaaditaan paljon. Hyvä elintarvikepakkaus kestää kuljetusta, sopii kaupan hyllyyn eikä maksa liikaa. Se suojaa tuotetta ja parantaa sen säilyvyyttä ja on helppo avata sekä sulkea. Lisäksi pakkauksen tulee välittää tietoa tuotteen raaka-aineista ja valmistuksesta sekä edistää myyntiä luomalla mielikuvaa tuotteesta.

Yhä tärkeämpää on, että pakkaus on mahdollisimman ympäristöystävällinen. Siksi hyvä elintarvikepakkaus auttaa vähentämään ruokahävikkiä ja sopii uudelleenkäytettäväksi esimerkiksi energian tuotossa. Koska muovin käyttöä pakkausmateriaalina halutaan vähentää, sen rinnalle kehitetään parhaillaan erilaisia biopakkausmateriaaleja. Tulevaisuuden pakkaus voikin olla kokonaan esimerkiksi puukuidusta valmistettu juomapullo.

Elintarvikepakkausten turvallisuutta valvovat Suomessa kunnalliset elintarvikevalvojat. Yhdenmukaisista valvontaohjeista vastaa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

Muovin valmistajan keittokirja

Kuluttajan kannalta turvallisuus on kaikkein tärkein vaatimus. Pakkauksesta ei saa liueta ruokaan ja juomaan mitään terveydelle haitallisia taikka tuotteen makua ja ulkonäköä muuttavia aineita.

Elintarvikepakkausten turvallisuuden takaa yhteinen EU-lainsäädäntö, joka määrittelee sekä pakkausmateriaalien ja pakkausten valmistajien kuin elintarvikkeita valmistavien ja pakkaavien yritystenkin vastuut. Laissa on säädetty erikseen esimerkiksi se, millaisista aineksista muovit saa valmistaa.

"Muovia koskeva lainsäädäntö on kuin muovin valmistajan keittokirja, joka kertoo millaisia valmistus- ja lisäaineita elintarvikepakkauksiin käytettävän muovin valmistuksessa saa hyödyntää. Silti myös hyväksytyistä aineista valmistetun muovipakkauksen turvallisuus on vielä erikseen testattava", kertoo ylitarkastaja Pirkko Kostamo Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Testattua turvallisuutta

Elintarvikepakkausten turvallisuutta testataan erityisessä migraatiokokeessa, jossa mitataan pakkauksesta elintarvikkeeseen irtoavien aineiden määrä. Kaikkia mahdollisia elintarvikkeita ei testata erikseen, vaan erityyppisiä elintarvikkeita edustavat kokeissa tarkkaan sovitut testiaineet.

Esimerkiksi kolmeprosenttista etikkahappoa käytetään aina silloin, kun testataan, miten pakkaus soveltuu happamille elintarvikkeille. Vesi-, alkoholi- ja rasvapitoisille elintarvikkeille on niin ikään omat testiaineet.

Testausta vaikeuttaa kuitenkin se, ettei kaikille pakkausmateriaaleille ole määritelty samanlaisia keittokirjoja kuin muoveille. Erilliset reseptit puuttuvatkin esimerkiksi paperilta, kartongilta, lasilta, metallilta ja pakkauksiin käytettäviltä painoväreiltä. Tällöin valmiissa pakkauksessa voi olla yhdisteitä, joita ei tunneta eikä siten ostata turvallisuustesteissä edes etsiä.

"Vaikka osalle pakkausmateriaaleista ei olekaan olemassa omaa erityislainsäädäntöä, vastuu tuotteen turvallisuudesta kuuluu kuitenkin aina valmistajalle, maahantuojalle ja markkinoijalle. Heidän tehtävänsä on hankkia pakkausmateriaaleista niin paljon tietoa, että tuotteen turvallisuus voidaan varmistaa, Pirkko Kostamo sanoo.

Maidon ostajalla piti olla mukanaan oma astia vielä 1960-luvulle asti

Pakkausmateriaalit voidaan jäljittää

Marketkaupan ryhmäpäällikkö Marjatta Väisänen kertoo, että S-ryhmässä vastuuasiat ovat erityisen tärkeitä omissa merkeissä ja omalla maahantuontivastuulla olevissa elintarvikkeissa. Niiden valmistajilta vaaditaan pakkausmateriaaleista erillinen ilmoitus, joka takaa, että materiaalit ovat turvallisia elintarvikekäytössä.

"Yksi turvallisuusedellytyksistä on, että pakkausmateriaalit pystytään jäljittämään valmistusketjussa aivan alkulähteille asti. Kun S-ryhmä valitsee tavarantoimittajia, jäljitettävyystiedon saaminen varmistetaan etukäteen. Sama vaatimus koskee sekä kotimaisia että maahantuotuja elintarvikkeita, Väisänen toteaa.

Väisäsen mukaan kaikista S-ryhmän omista merkkituotteista tehdään erityinen tuotespesifikaatio, johon myös pakkausmateriaalitiedot sekä todistukset niiden turvallisuudesta kuuluvat. Väisänen kuvaa esimerkinomaisesti Kotimaista Laktoositon maitojuomaa, jossa on kolme prosenttia rasvaa. Maito on suomalaista Arlan maitoa ja pakkauksen valmistaja on Elopak.

"Tässä maitopurkissa on suljettava muovikorkki, joten sekä purkista että korkista pitää olla erilliset testitodistukset. Ne osoittavat, että maitotölkin materiaali sopii kylmälle maidolle, maitotuotteille ja nestemäiselle munatuotteelle kylmäketjussa. Korkki puolestaan on hyväksytty nestemäisille tuotteille Elopakin purkkiaihioiden kanssa", Väisänen kuvailee.

Eri pakkaukset kylmään ja kuumaan

Maitopurkin testitodistuksista käy ilmi toinenkin tärkeä asia: elintarvikepakkaukset ovat turvallisia, kun niitä käytetään sopiville elintarvikkeille oikeissa olosuhteissa. Jääkaapissa säilytettävä maito tarvitseekin erilaisen pakkauksen kuin valmisateria, joka lämmitetään mikrouunissa omassa pakkauksessaan.

"Tämä pitäisi muistaa myös silloin, kun käyttää esimerkiksi muovisia elintarvikepakkauksia uudelleen. Muoviseen jäätelörasiaan voi turvallisin mielin laittaa rasvaisia leivonnaisia tai jäähtynyttä lohikeittoa, mutta kiehuvan kuumaa keittoa en siihen laittaisi", Eviran Pirkko Kostamo neuvoo.

Yleisohje onkin, että pakkauksessa voi säilyttää alkuperäistä käyttötarkoitusta kylmempiä tuotteita, mutta kuumemmissa oloissa sitä ei pidä käyttää. Lämpötilan noustessa pakkauksen materiaali nimittäin laajenee, jolloin sen sisältämät kemialliset yhdisteet pääsevät liukenemaan ruokaan tai juomaan.

"Jos haluaa välttää ylimääräistä kemikaalikuormaa, on syytä kiinnittää huomiota tähänkin asiaan. Terve arkijärki kertoo useimmiten, miten kannattaa toimia", Kostamo sanoo.

Muovipussista maitopurkkiin

Elintarvikepakkaukset ovat turvallisia, kun niitä käytetään sopiville elintarvikkeille oikeissa olosuhteissa.

Maitopurkki tulee metsästä

Mistä maitopurkki, jäätelöpakkaus tai hampurilaisen kotelo sitten tulee? Metsästäpä hyvinkin.

Suomalainen metsäteollisuus tuottaa raaka-ainetta eli pakkauskartonkia ja -paperia myös elintarvikepakkausten tarpeisiin. Pakkauspaperien ja -kartonkien tuotanto on kasvanut viime vuosina, ja kasvun on ennustettu jatkuvan myös tulevaisuudessa. Uusia ammattilaisia ja osaajia tarvitaan, sillä metsäteollisuuden työvoimasta jää eläkkeelle lähes kolmasosa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Pakkausmateriaalien osuus on noin 28 prosenttia koko suomalaisen paperi- ja kartonkiteollisuuden tuotannosta. Vuonna 2014 pakkausmateriaalia tuotettiin noin kolme miljoonaa tonnia.

Pakkausteollisuuden raaka-aineeksi tarvittava kartonki on Suomelle tärkeä vientituote. Viime vuonna kartongin osuus oli 25 prosenttia koko massa- ja paperiteollisuuden 8,7 miljardin euron viennistä. Suomesta viedään jonkin verran myös valmiita paperista ja kartongista valmistettuja pakkauksia, mutta niiden vienti on alle prosentti koko massa- ja paperiteollisuuden viennistä. Toisaalta valmiita pakkauksia ja rasioita myös tuodaan Suomeen. Tuontimäärät ovat vientiä suurempia, mutta silti pieniä.

Pakkausjätteen kierrätys tehostuu

Jos elintarvikepakkaukselle ei löydy kotikeittiössä uusiokäyttöä, tulee se hävittää asianmukaisesti. Tammikuun alussa toimintansa aloitti uusi kaupan ja teollisuuden kustantama Rinki-ekopisteverkosto, jonka tarkoituksena on tehostaa kotitalouksien pakkausjätteen keräystä ja kierrätystä.

Vuoden 2016 aikana verkostoon tulee vähintään 1 850 keräyspistettä kartonki-, lasi- ja metallipakkauksille. Muovipakkauksia vastaanotetaan noin 500 keräyspisteessä. Suurin osa keräyspisteistä sijaitsee kauppojen ja kauppakeskusten yhteydessä.

Rinki-ekopisteverkostoon tulee vuoden 2016 aikana 1 850 kotitalouksien pakkausjätteen keräyspistettä.

Lähteet: Metsäteollisuus ry, Suomen Pakkausyhdistys ry

Teksti:
Kuvat: Roope Permanto
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5