Leipomossa leijuu makean maltainen ja tukevan rukiinen tuoksu. Huoneen perimmäisessä nurkassa Maiju Heinonen on kumartunut kyynärpäitään myöten ison rosteriastian ylle, jonka reunoja hän kaapii puhtaaksi. Jättimäisessä kulhossa lepää 200 kiloa vaaleanruskeaa perunalimpputaikinaa.
Heinosen herätyskello on soinut aamuyöllä viisi minuuttia yli kolme, kuten se on tehnyt jokaisena arkiaamuna viimeiset 28 vuotta. Niin kauan Heinonen on työskennellyt Uotilan leipomossa Pälkäneellä.
"Koskaan ei ole tehnyt tiukkaa herätä aikaisin!" Heinonen sanoo.
Kellon näyttäessä yhdeksää on Heinosen työpäivästä jo puolet ohi. Kun muut leivät on leivottu, on viimeisen tuotteen, Aidon Pälkäneen perunalimpun, vuoro.
Limppua isoäidin reseptillä
Perunalimput ovat saaneet alkunsa jo edellisenä aamuna, kun hattulalaiset perunat on keitetty ja murskattu. Kone on annostellut joukkoon vettä ja jauhoja ja laskenut lämpötilan juuri sopivaksi, jotta taikinajuuri alkaa imeltyä – samaan tapaan kuin hämäläinen perunalaatikko.
"Nykytekniikasta huolimatta tekovaiheet ovat samat kuin ennen vanhaan, kun mummoni leipoi leivät puusaavissa", sanoo perheyrityksen toimitusjohtaja Harri Uotila.
Uotilan isoäiti Hilma paistoi ensimmäiset perunalimput myyntiin Tampereen Tammelantorille sodan jälkeen vuonna 1941. Alkujaan yksi perunalimppu painoi melkein kilon verran ja oli pyöreä, toisin kuin nykyinen puolikiloinen vuokaleipä, joka nousi jo vuosikymmeniä sitten pyöreää limppua suositummaksi.
Nyt limppuja myydään ympäri maata. Yksi asia on kuitenkin pysynyt samana: resepti. Se on tismalleen sama kuin 73 vuotta sitten.
"Tekniikan ansiosta leipomon hygienia on parempi ja leipien onnistumisprosentti korkeampi kuin ennen. Aikoinaan esimerkiksi väärä huoneenlämpö saattoi pilata taikinajuuren, ja lopulta vain parhaat leipäyksilöt päätyivät kauppaan myytäväksi", Uotila sanoo.
Veri vetää leipomaan
Hiiop! Maiju Heinonen nojaa taikina-astiaan koko painollaan ja saa monisatakiloisen saavin rullaamaan huoneen halki helpon oloisesti. Seinustalla odottaa saavikaupalla taikinaa, jonka annetaan tekeytyä noin tunnin ajan ennen varsinaista leipomisvaihetta.
Heinonen valmistaa päivittäin noin kuusi jättikulhollista perunalimpputaikinaa. 1 200 taikinakilosta syntyy noin 2 400 leipää. Tekeytymisen jälkeen Heinonen kaataa taikinan paloittelulaitteeseen, jonka toisesta päästä tupsahtaa pian ulos tismalleen tasakokoisia ja -muotoisia jauhotettuja taikinakuutioita. Taikinakuutioiden tasaisuutta tarkkailee Heikki Sarpila. Hän on leipomotyöntekijä neljännessä polvessa.
"Isän toistuvista pyynnöistä huolimatta", Sarpila naurahtaa.
Yleensä Sarpila työskentelee pakkaamon puolella, mutta pienessä yrityksessä tehtävät vaihtelevat päivästä toiseen tarpeen mukaan. Se sopii Sarpilalle mainiosti. Vaihtelun ansiosta työntekijätkään eivät pääse kyllästymään.