Aina tuli lahnoja, muistelee dekkarikirjailija Outi Pakkanen lapsuuden kesälomia Saimaan rannalla. Perheellä oli siellä kesämökki. Isä kalasti ja äiti tiesi, miten lahnasta saa herkkua.
Äiti teki takkaan kunnon tulen, niin että syntyi iso, hehkuva hiillos. Sitten hän suolasi lahnan ja kääri sen kaksinkertaiseen, kostutettuun voipaperiin. Sen ympärille tuli vielä paljon sanomalehtipaperia, joka sekin kostutettiin.
"Tämän paketin äiti laittoi hiilloksen päälle. Siinä se paloi pikku hiljaa, ja sitä päällimmäistä paperia jotenkin kuorittiin aina pois. Kala sai kypsyä toista tuntia", Outi muistaa.
"Kun lahna oli valmis, maku oli niin taivaallinen, ettei sitä pysty kuvailemaan: savun maku oli jotain ihan muuta kuin mikä syntyy savustuspöntössä. Ehkä tuli siitä sanomalehdestä!"
Outi miettii, tohtisiko kokeilla samaa konstia omassa takassaan. Ehkä ei. Mökin takka oli uunimaisempi kuin Outin nykyinen avotakka.
Häntä harmittaa, ettei lahnaa osata Suomessa arvostaa. Kannattaisi, koska tällä konstilla siitä syntyy kulinaarinen nautinto, ja halpaakin se on.
Parmesaaniraaste jalostaa porokeiton
Outi rakastaa sesonkiruokaa. Siksi häntä häiritsee, että esimerkiksi vihreää parsaa näkee kaupoissa ympäri vuoden.
"No, eihän sitä ole pakko ostaa, mutta kun haluan nimenomaan elää sesongin mukaan", hän sanoo.
"On hienoa odottaa parsaa ja raparperikautta ja korvasieniä ja tehdä kaalilaatikkoa loppukesällä. Aion oppia tekemään täydellisen kaalilaatikon. Osaan jo aika hyvin, mutta makeus ei ole vielä ihan kohdallaan. Jonain päivänä se onnistuu. En aio mennä hautaan, ennen kuin opin sen!"
"On hienoa odottaa parsaa ja raparperikautta ja korvasieniä ja tehdä kaalilaatikkoa loppukesällä."
Outi arvostaa yksinkertaisia perinneruokia, mutta valmistaa myös aasialaista, italialaista ja ranskalaista ruokaa. Kesällä hän syö paljon kalaa. Hänellä on keittiössään sähkökäyttöinen savustuslaatikko hellan päällä.
"Poikani tulee ylihuomenna syömään, ja savustan hänelle nieriää. Kuivatuista herkkutateista teen kalalle sienikastikkeen. Lorautan siihen ystäväni tekemää sherryä, jota saan häneltä aina joululahjaksi."
Outin kirjoissa kokataan paljon. Hänen ja monissa hänen dekkareissaan kokkaavan Anna Laine -nimisen graafikkopäähenkilön suosikkiresepti on poro-lapinjuustokeitto. Sitä Outilta toivotaan lähes aina, kun hän kutsuu ystäviään syömään. Hän on lisännyt vanhaan suomalaiseen reseptiin ripauksen Italiaa.
"Kun liemestä puuttui jokin pyöreys, heitin sekaan pari kourallista parmesaaniraastetta. Totesin, että perfetto!"
Tunnelmaa ei saa takaisin
Dekkarikirjailija haluaisi maistaa tappavan myrkyllistä japanilaista pallokalaa. Sitä voi syödä, kun se perataan oikein poistamalla pää ja sisäelimet, joissa enin osa myrkystä on. Tuskin hän kuitenkaan käyttäisi kokemusta omissa kirjoissaan.
Outin parhaat ruokamuistot liittyvät hyviin tunnelmiin ja paikkoihin. Ruoan ei tarvitse olla kummoistakaan, kun puitteet ovat kohdallaan: oikea hetki, seura ja paikka. Outi muistaa aina elämänsä ensimmäiset friteeratut mustekalarenkaat Krk-nimisellä saarella entisessä Jugoslaviassa.
"Soimme niitä pienellä porukalla pikkuisen pöydän ääressä terassilla. Oli samettisen pehmeä, pimeä kesäyö. Ne olivat aivan ihania. Illasta jäi niin hyvä muisto, että lähdimme seuraavana vuonna samaan paikkaan."
Pettymys oli kova, kun ravintola olikin poissa ja pöydän tilalla keltainen kuplavolkkari.
"Opin sen, ettei ihanaa tunnelmaa kannata lähteä uudelleen hakemaan."
Ruoan ei tarvitse olla kummoistakaan, kun puitteet ovat kohdallaan: oikea hetki, seura ja paikka.
Vaikka Outi rakastaa hyvää ruokaa, hänen jääkaappinsa on ihmeen pieni. Sieltä löytyy kuitenkin aina kaikki välttämätön: kuohuviiniä, valkosipulimarinoituja oliiveja, parmesaanijuustoa, verigreippejä, maustamatonta jugurttia, salaattia, lehtikaalia, selleriä, parsakaalia, porkkanaa ja pestoa. Ja kevytkalkkunanakkeja, joita Outi syö suoraan paketista, kun nälkä yllättää.