"Hei, ihana nähdä! Olen aina niin iloinen, kun tapaamme", Ada Sairola, 35, huudahtaa ja ryntää halaamaan Annika Linnaa, 46.
He tapaavat Helsingin Laaksossa Tullinpuomin leikkikentällä. Paikassa, josta naisten ystävyys sai alkusysäyksen viime syksynä.
Elokuussa 2013 Virosta Suomeen muuttanut Sairola kaipasi monen muun maahanmuuttajan tavoin ystävää ja suunnannäyttäjää uudessa kotimaassaan. Sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut Sairola tunsi kadottaneensa osan identiteettiään, kun hän muutti vieraaseen paikkaan.
"Olin alakuloinen ja podin koti-ikävää. Kotimaassani minulla oli paljon ystäviä, joiden kanssa kävimme elokuvissa, näyttelyissä ja museoissa. Kaipasin entistä sosiaalista elämääni."
Eräänä päivänä hän huomasi leikkikentällä ilmoituksen. Siinä haettiin maahanmuuttajanaisia mukaan Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaan, jota järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri. Toiminnan tarkoituksena on saattaa maahanmuuttajaäidit ja suomalaisnaiset yhteen sekä edistää maahanmuuttajaäitien kotoutumista ja kielenoppimista.
Samaan aikaan Annika Linna haki elämäänsä uutta sisältöä. Hän oli jo pidemmän aikaa pohtinut, millä tavalla voisi antaa panoksensa maahanmuuttajanaisten auttamiseksi.
"Tutustuin toimintaan viime kesänä Maailma kylässä -festivaaleilla. Toiminta tuntui helposti arkeen sovitettavalta. Hain mukaan ja menin perehdytyskoulutukseen. Jo viikon kuluttua minulle ilmoitettiin, että eräs virolainen nainen olisi halukas tapaamaan", Linna muistelee.