Ystäviä yli kulttuurirajojen

22.5.2014
0 arviota
Ystäviä yli kulttuurirajojen

Ada Sairolan (oik.) ja Annika Linnan ystävyys on tuonut uutta sisältöä molempien elämään. Samalla myös Linnan tytär Anni on tutustunut Sairolan tyttäreen.

Suomalainen Annika Linna ja virolainen Ada Sairola tutustuivat viime syksynä ystävätoiminnan kautta. Nyt he jakavat toistensa ilot ja murheet.

 "Hei, ihana nähdä! Olen aina niin iloinen, kun tapaamme", Ada Sairola, 35, huudahtaa ja ryntää halaamaan Annika Linnaa, 46.

He tapaavat Helsingin Laaksossa Tullinpuomin leikkikentällä. Paikassa, josta naisten ystävyys sai alkusysäyksen viime syksynä.

Elokuussa 2013 Virosta Suomeen muuttanut Sairola kaipasi monen muun maahanmuuttajan tavoin ystävää ja suunnannäyttäjää uudessa kotimaassaan. Sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut Sairola tunsi kadottaneensa osan identiteettiään, kun hän muutti vieraaseen paikkaan.

"Olin alakuloinen ja podin koti-ikävää. Kotimaassani minulla oli paljon ystäviä, joiden kanssa kävimme elokuvissa, näyttelyissä ja museoissa. Kaipasin entistä sosiaalista elämääni."

Eräänä päivänä hän huomasi leikkikentällä ilmoituksen. Siinä haettiin maahanmuuttajanaisia mukaan Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaan, jota järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri. Toiminnan tarkoituksena on saattaa maahanmuuttajaäidit ja suomalaisnaiset yhteen sekä edistää maahanmuuttajaäitien kotoutumista ja kielenoppimista.

Samaan aikaan Annika Linna haki elämäänsä uutta sisältöä. Hän oli jo pidemmän aikaa pohtinut, millä tavalla voisi antaa panoksensa maahanmuuttajanaisten auttamiseksi.

"Tutustuin toimintaan viime kesänä Maailma kylässä -festivaaleilla. Toiminta tuntui helposti arkeen sovitettavalta. Hain mukaan ja menin perehdytyskoulutukseen. Jo viikon kuluttua minulle ilmoitettiin, että eräs virolainen nainen olisi halukas tapaamaan", Linna muistelee.

Kemiat pelasivat yhteen

Syyskuussa 2013 Ada Sairola ja Annika Linna tapasivat ensimmäisen kerran Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimistolla. Molemmat jännittivät, löytyisikö yhteinen sävel saati kieli. Jännitys osoittautui turhaksi.

"Vaikka Ada oli asunut vasta vähän aikaa Suomessa, puhuimme koko tapaamisen ajan suomea. Kemiamme pelasivat hyvin yhteen, ja sovimme uuden tapaamisen heti seuraavalle viikonlopulle Seurasaareen", Linna kertoo.

Sen jälkeen ystävykset ovat tavanneet säännöllisesti. Molemmilla on kahdeksanvuotias tytär. Myös he ovat ystävystyneet äitiensä ansiosta. Yhteinen aika kuluu pitkälti kulttuurin ja ulkoilun parissa.

"Meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteita. Olemme käyneet museoissa, elokuvissa ja tutustuneet Helsingin virkistysalueisiin", Sairola kertoo.

"Meistä naisista on mihin tahansa."

Ada Sairola ja Annika Linna

Linna ja Sairola ovat keksineet Helsingistä paljon ilmaista tekemistä. Maahanmuuttajilla ei välttämättä ole heti samanlainen elintaso kuin suomalaisilla, naiset muistuttavat.

Haasteita sopeutumisessa

Nuorempana Yhdysvalloissa ja Norjassa opiskellut Sairola tiesi, että haluaa kasvattaa lapsensa "kehittyneessä maassa", kuten hän itse asian ilmaisee.

Hän asuu suomalaisen miehensä ja tyttärensä kanssa Helsingissä. Vaikka muutto Suomeen oli itsestäänselvyys, on Sairola kokenut suomalaiseen kulttuuriin sopeutumisen ajoittain haastavaksi.

"Tunnen silloin tällöin olevani muukalainen. Uusiin ihmisiin tutustuminen ja suomen kielen oppiminen on vaikeaa."

Kielikurssien lisäksi hän opettelee suomea Annika Linnan kanssa.

"Maahanmuuttajanaisille kielen oppiminen on tärkeässä roolissa arjessa. Siksi koen, että minun tehtävänäni on parantaa Adan kielitaitoa", Linna sanoo.

Kielitaidon lisäksi ystävyys on vahvistanut Ada Sairolan itsetuntoa.

"En ole enää niin yksinäinen. Annika on opettanut minulle, millaista elämä Suomessa on."

Naisen asema yllätti

Ada Sairola istahtaa leikillään keinuun, ja Annika Linna pukkaa hänelle selästä vauhtia. Ikä- ja kulttuurieroista huolimatta heidän keskustelunsa on mutkatonta.

"Kunnioitan valtavasti Adan tarmokkuutta. Hän on ponnistanut vaikeista lähtökohdista ja saanut nopeas­ti elämänsä järjestykseen vieraassa maassa. Hän on osoittanut, että meistä naisista on mihin tahansa", Linna sanoo.

Omalta alaltaan töitä löytänyt Sairola kannustaa maahanmuuttajanaisia tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan ja hakeutumaan töihin tai opiskelemaan.

"Yllätyin siitä, kuinka hyvä asema naisella on suomalaisessa yhteis­kunnassa. Suomessa nainen saa olla itsenäinen ja kunnianhimoinen."

Tapaaminen puistossa alkaa olla ohi. Ystävykset huikkaavat heipat ja jatkavat omille teilleen. Seuraavan kerran he tapaavat Risto Räppääjä -musikaalin katsomossa Linnanmäellä.

"En ajattele ystävyyttämme enää minään missiona, jota se minulle aluksi oli. Siitä on tullut osa elämää. Olen oppinut Adalta asioita, joita en välttämättä olisi oppinut suomalaisilta ystäviltäni. Uskon, että ystävyytemme kestää", Linna sanoo.

Toiminnassa on mukana yli 185 maahanmuuttajanaista yli 50 eri maasta.

Ystäväksi maahanmuuttajaäidille

  • Toiminta alkoi vuonna 2011 Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirissä.
  • MLL toimii lapsijärjestönä ja vanhemmuuden tukijana, mistä juontaa Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan nimi. Toiminnassa on mukana myös lapsettomia naisia.
  • Vapaaehtoiseksi pääsevät kaikki hyvin suomea puhuvat naiset.
  • Toiminta on levinnyt myös muihin MLL:n piireihin: Varsinais-Suomeen, Tampereelle ja Kymiin.
  • Toimintaa tukevat RAY, HOK-Elanto sekä Helsingin, Vantaan ja Espoon kaupungit.
Teksti
Kuva Sabrina Bqain
Avainsanat: ystävyys
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5