Urheilun moniottelija

21.7.2014
0 arviota
Urheilun moniottelija

Kirsti Viitanen, 71, innostui yleisurheilusta toden teolla vasta eläkeikään tultuaan ja eteni suoraan kilpaurheilijaksi. Nyt hänellä on hallussaan 200 mitalia ja useita kansainvälisiä ennätyksiä.

On tammikuu 2001. Turkulainen Kirsti Viitanen on saapunut lentopallotreeneihin tapansa mukaan etuajassa ja odottelee hallin laidalla muita joukkueen pelaajia. Pian hänen katseensa kiinnittyy naiseen, joka harjoittelee vauhditonta pituushyppyä hallin toisella laidalla. Laji näyttää haastavalta, mutta uteliaisuus valtaa Viitasen. Keskusteltuaan naisen kanssa hän päättää lähteä kokeilemaan lajia. Vain viikon harjoittelun jälkeen Viitanen löytää itsensä Kupittaan aikuisurheilun piirinmestaruuskilpailuista.

"Olin harrastanut lentopalloa 30-vuotiaasta asti, mutta en koskaan kilpatasolla. Ensimmäiset yleisurheilukisat jännittivät hirveästi. Uutena tulokkaana jouduin aloittamaan kierroksen ensimmäisenä, kun kokeneemmat katselivat taustalla. Polveni tärisivät niin kovaa, että minun oli vaikea päästä liikkeelle. Alkujännityksen jälkeen kilpailuista kotiin lähti kisainnostuksen lisäksi ensimmäinen mitalini", Viitanen muistelee.

Mitalihai

Urheilukärpäsen purtua mukaan tulivat pikku hiljaa myös heittolajit.

"Muistan katselleeni jo tuolloin aikuisurheilijoiden SM-kisojen tuloksista, miten toiset likat olivat pärjänneet. Vertasin tuloksia omiini. Ajattelin, että jos yltäisin edes pronssiin, osallistuisin itsekin. Välillä pääsin tavoitteeseeni ja välillä en. Vuonna 2001 olisi ollut Porissa kisat, mutta mieheni sanoi minulle, että älä viitsi mennä sinne itseäsi nolaamaan. En mennyt silloin, mutta seuraavissa SM-kisoissa minua ei pysäyttänyt enää mikään."

Vuonna 2003 Viitanen jäi eläkkeelle koruntekijän työstään ja alkoi keskittyä kilpaurheiluun täyspäiväisesti. Nyt 11 vuotta myöhemmin Turussa sijaitsevan kerrostaloasunnon olohuoneen seinää koristavat useat kunniakirjat, Viitasen kisamenestyksestä kertovat lehtileikkeet ja yli 200 mitalia.

71-vuotias Viitanen hörppää kahvia ja haukkaa palan ruisleivästä. Hetkeä aiemmin hän on hypännyt kotinsa vieressä sijaitsevalla Kuuvuoren kentällä pituutta, työntänyt kuulaa, heittänyt kiekkoa ja kivunnut sitten portaita pitkin neljännessä kerroksessa sijaitsevaan asuntoonsa – hengästymättä. Hän harjoittelee kuutena päivänä viikossa ja vierastaa tilaisuuksia, joissa joutuu istumaan pitkiä aikoja paikoillaan.

Lajeikseen hän luettelee vaatimattomasti 60:n ja 80 metrin aitajuoksun, 60:n, 100:n, 200:n ja 800 metrin juoksun, seiväshypyn, korkeushypyn, kolmiloikan, pituushypyn, kiekonheiton, kuulantyönnön, keihäänheiton, moukarinheiton, painonheiton, 7-ottelun ja lentopallon.

"Eläkkeellä minulla on aikaa urheilla ja olen motivoitunut pitämään kuntoani yllä. Olen myös saanut uusia ystäviä kilpatovereistani. Vaikka kyse on kilpaurheilusta, olemme kaikki toistemme tukena."

Kirsti Viitanen

Atleettinen Kirsti Viitanen ei ole aivan tavanomainen näky. Ikäisekseen huippukunnossa oleva rautarouva urheilee kuutena päivänä viikossa ja kilpailee sekä Suomen että Euroopan tasolla 11 eri lajissa.

Nautinnollista urheilua

Kirsti Viitanen edustaa niitä harvoja naisia, jotka kilpailevat vielä 70-vuotiaana urheilussa. Suomen Aikuisurheiluliitto ry:n SM-kilpailuihin osallistuu vuosittain yli 1 000 naisurheilijaa, joista vain alle sata kilpailee 70-vuotiaiden sarjassa. Suurin osa liiton naisjäsenistä on 45–60-vuotiaita.

"Ikäisiäni naisia on vaikea saada mukaan toimintaan. Olen yrittänyt suostutella tuttuja ja tuntemattomiakin, mutta sana kilpaurheilu tuntuu pelottavan monia. Lisäksi monet vetoavat terveydellisiin seikkoihin. Aikuisten kilpaurheilu ei kuitenkaan ole niin totista puuhaa kuin huippu-urheilu. Tärkeintä on, että jokainen kilpailee tasollaan ja nauttii urheilemisesta. Välillä minuakin laiskottaa lähteä lenkille. Silloin vaihdan juoksun sauvakävelyyn." 

Viitanen ihmettelee välillä itsekin, mikä sai hänet niin yhtäkkiä innostumaan kilpaurheilusta.

"Olin nuorena aika rohkea ja jollain tapaa jopa poikamainen. Kiipeilin puissa ja laskin mäkeä, mutta kilpailuhenki minulta puuttui kokonaan. Lisäksi keuhkovaivani esti minua harrastamasta raskasta liikuntaa. Aikuisurheilun aloitettuani löysin itsestäni täysin uuden puolen. Kilpailuhenkeni kasvoi jokaisen onnistumisen jälkeen."

Kohti ysikymppisten sarjaa

Urheilun myötä Viitanen on päässyt eroon monesta vaivasta.

"Selkäkipu on hävinnyt lihasten voimistuttua, ja jaksaminen on aivan toista luokkaa. Liikunnan ilon lisäksi olen saanut roppakaupalla itseluottamusta."

Viitanen hyväksyy sen, että vanhuudelta ei voi välttyä, vaikka kuinka pitäisi itsestään huolen.

"Aiemmin tulokseni paranivat jatkuvasti harjoittelun myötä, mutta nyt ne ovat alkaneet tulla alaspäin. Se on täysin luonnollista. Ranteeni reistailevat, joten en uskalla enää työntää kuulaa ilman tukia. Muistikin temppuilee välillä. Korkeushyppyyn minulla on muodostunut lievä rimakauhu, vaikka aiemmin se sujui kuin tanssi. Myös jotkut tapaamiset ja epätavalliset asiat saattavat yhtäkkiä unohtua."

Urheilutreenien ajankohdat hän kuitenkin muistaa ulkoa.

"Joskus minua harmittaa, että en aloittanut tätä aiemmin. Sen vuoksi haluan nyt ottaa kaiken irti nykyisestä elämäntavastani. Kilpaurheilusta en hevillä luovu. Voi olla, että tarvitsen kisoihin pian henkilökohtaisen avustajan huonon muistini vuoksi", Viitanen naurahtaa.

"Isäni eli 95-vuotiaaksi, ja olen monella tapaa tullut häneen. Jos pysyn terveenä, on minulla vielä ainakin 20 vuotta aikaa urheilla kilpaa."

Kirsti Viitanen, 71

Mottoni on… naiset rohkeasti mukaan urheilukilpailuihin iästä riippumatta!

Nauroin viimeksi… siskosten kutsuilla, kun muistelimme lapsuuttamme. Olosuhteet olivat silloin aika erilaiset kuin nykynuorilla.

Itkin viimeksi… veljeni hautajaisissa.

Moka, joka opetti eniten… liittyy kilpa-urheiluni alkuaikoihin. Tein aluksi monenlaisia virheitä. Esimerkiksi 800 metrin juoksuun lähdin liian kovaa ja moukarin heitossa pidin käsiä liian koukussa, jolloin heitto jäi lyhyeksi.

En ole kertonut muille… että olin nuorena huono häviäjä.

Haluan vielä oppia… heittolajeihin parempaa tekniikkaa ja lentopallon pelaamiseen järjenkäyttöä.

Teksti:
Kuvat: Suvi Elo
Avainsanat: urheilu
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5