Timo Parvela: Valoa

21.12.2015
0 arviota
Timo Parvela: Valoa

Minulla on kaksi kahvimukia. Toisessa on kuva Nalle Puhin Tikrusta, tuosta energisestä, iloisesti poukkoilevasta ja oranssista tiikeristä. Toisessa on suosikkihahmoni aasi Ihaa, joka mukin kyljessä harmaana ja murheellisena tuijottaa häntäänsä. Tammikuussa juon kahvini aina Tikru-mukista. Olen monesti yrittänyt tarttua Ihaa-kuppiin ihan silkasta myötätunnosta tuota sympaattisen alakuloista otusta kohtaan, mutta voimani eivät vain riitä. Tarvitsen valoa. Tarvitsen tikrua. Tuokaa minulle valoa!

Tammikuu on minulle kuukausista julmin. Joulukuinen talvipäivänseisaus on jo luvannut päivän pituuden lisääntyvän, mutta silti tammikuussa ei tapahdu mitään. Ei yhtään mitään. Ei vaan tapahdu. Valoa!

Kaikki valo ei kuitenkaan ole peräisin auringosta, onneksi. Tammikuussa sen lähde täytyykin etsiä muualta.

Ooppera voi olla uskomattoman piristävä kokemus, vaikkei sitä tyylilajina omakseen kokisikaan. Nyt on juuri oikea aika kokeilla. Kukaan ei kuitenkaan näe, kun luikahdat pimeyden turvin sisään. Upeat puvut, korkeuksiin nousevat melodiat ja sädehtivät solistit saavat päivän sarastamaan synkimmässäkin hengen pirtissä. Suosittelen valoisasti.

Taidenäyttelytkin voivat yllättää, kun niille antaa tilaisuuden. En ole suuri kuvataiteen ystävä, mutta tammikuun hämärässä tuntuu jotenkin turvalliselta katsella kukka-asetelmia ja kesäisiä maisemia, abstraktimmista väripläjäyksistä puhumattakaan. Suosittelen kirkkaasti.

Konserttiin, varsinkin klassisen musiikin, hankkiutuminen on minulle aina työn ja tuskan takana. En millään jaksaisi istua tuntikausia paikallani musiikin vellontaa kuunnellen, mutta tammikuussa konsertit ovat silkkaa valoa. Olen useasti havahtunut kesken esityksen omiin kupliviin ajatuksiini, jotka ovat huomaamatta leijailleet kohti taivaan kirkautta. Suosittelen aurinkoisesti.

Hyvä kirja on kuin kirkasvalotiiviste. Sen sivuilta hehkuvat niin iltapäivän lempeä hohde, aamun sarastus kuin keskipäivän porotuskin. Hyvä kirja on tammikuussa valoaarre, jonka löytäminen rikastuttaa ja valostuttaa päivien, ehkä jopa viikkojen ajan. Suosittelen sädehtien.

Nykyään elokuvateattereiden ohjelmisto vaihtuu niin tiuhaan, että useimmat kiinnostavat rainat jäävät hitaan lähtönopeuteni vuoksi minulta näkemättä, mutta tammikuussa minäkin ehdin reagoida. Vaikka erilaisten suoratoistopalveluiden kautta on mahdollista nähdä elokuvia ja tv-sarjoja vuorokauden jokaisena tuntina, on elokuvissa käyminen silti elämys. Hyvä elokuva on silkkaa päivän paistetta riutuvalle käpyrauhaselle. Suosittelen hehkuen.

Ja sitten, kas, eräänä päivänä vilkaisen ulos ja onkin jo helmikuu. Hanget säkenöivät ja kutsuvat hengittämään kirkasta lopputalven valoa. Otan kaapista Ihaa-mukini ja kaadan siihen kuumaa, hyvältä tuoksuvaa kahvia, eikä ahdista yhtään.

Teksti:
Kuva: Minna Kurjenluoma
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5