Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Timo Parvela: Kuinka voitte?

Teksti:
Timo Parvela
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 12.10.2016
|
Muokattu: 31.8.2020
Timo Parvela: Kuinka voitte?

Hotellin vastaanottovirkailija toivotti minut tervetulleeksi kysymällä kuinka voin. Muistan hyvin naisen hämmentyneen ilmeen, kun rupesin selostamaan aikaeron tuottamaa väsymystäni ja lentomatkan vaivoja. Seuraavalla kerralla osasin jo kertoa voivani erinomaisesti.

Aivastin puistossa. Vastaan kävellyt nuori nainen toivotti siunausta. Kadulla olkani osui kanssakulkijan olkapäähän. Mies pyysi kohteliaasti anteeksi. Kirjakaupassa pari arviolta kahdeksanvuotiasta tyttöä oli leiriytynyt hyllyn eteen lukemaan. Kun lähestyin heitä, molemmat ponkaisivat pystyyn ja pahoittelivat häiriötä.

Humaltunut mies istui metrovaunussa vanhemman naisen viereen ja alkoi paasata kovalla äänellä. Nainen pyysi miestä olemaan häiritsemättä muita ihmisiä. Mies vaikeni. Lähtiessään hän pahoitteli häiriötä. Baseball-ottelun katsomo oli pätsi. Tuuleton areena ja kolmenkymmenenviiden asteen helle tekivät paikoistamme käyttökelvottomat. Olimme jo lähdössä, kun eräs katsoja tarjosi meille omia varjoisia paikkojaan.

Yksi kerta olisi ollut sattumaa, mutta jatkuessaan tuo hyvien käytöstapojen kavalkadi teki väkisinkin vaikutuksen. Suuressa kaupungissa oli turvallinen olo, kun yhteinen koodisto saneli käytösnormit. Se tuntui paitsi sivistyneeltä myös tasa-arvoiselta ja luontevalta.

Ovien avaaminen, tervehtiminen, kohtelias puhuttelu, toistuvat pahoittelut ja tietenkin tuo alussa mainittu voinnin kyseleminen olivat kuin kieli, jota kaikki ymmärsivät ja puhuivat samalla tavoin.

Tiedäntiedän, kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää ja varsinkin amerikkalaisia on tapana pitää ulkokultaisina ja pinnallisina. Siltikään en voinut olla ihailematta tuota yhteisen elon vaivattomuutta, jonka käytöstavat yhteisöön toivat. Oli kuin olisimme jakaneet saman peiton viilenevässä illassa.

Paluumatkalla viereeni lentokoneessa istui isokokoinen kaveri. Hän rojahti puolittain päälleni ja avasi jalkansa leveään v-asentoon, jossa hän sinnikkäästi jökötti seuraavat kahdeksan tuntia. Emme vaihtaneet sanaakaan koko matkan aikana.

Kolumnisti on kirjailija, joka tarkkeilee kotipellon reunalta muuttolintuja ja maailmanmenoa.

Lisää aiheesta