Tervetuloa virpojat! Lukijoiden kootut virpomismuistot

12.3.2016
0 arviota
Tervetuloa virpojat! – lukijoiden virpomismuistoja

Virpojien vierailu piristää mieltä ja kuuluu pääsiäiseen. Suurin osa Yhteishyvän lukijoista toivottaa virpojat tervetulleeksi ovelleen.

Kaksi kolmesta Yhteishyvän kyselyyn vastanneesta kertoo virpojan olevan mieluisa pääsiäisvieras.

Tavallisesti virpojia on liikkeellä yhdestä viiteen. Osa vastaajista toivoo, että virpojia kävisi enemmänkin.

"Asumme kerrostalossa, jossa asuu pääasiallisesti eläkeläisiä. Odotan joka vuosi kahta tyttöä, jotka ovat käyneet virpomassa luonamme usean vuoden ajan. Tytöt ovat tuntemattomia meille, mutta joka vuosi odotan heitä malttamattomana. Tytöt kasvavat, mutta joka vuosi palkitsemme heidät suklaapupuilla."

Hyvä mieli molemmille

Virpominen tuo hyvää mieltä niin virpojille kuin virvottaville, ja kauniisti koristellut virpomisoksat otetaan mieluusti pääsiäiskodin koristeeksi. Palkaksi virpojille varataan suklaamunia ja muita pääsiäiskarkkeja.

"Avaan oven, koska virpojat ovat lapsia ja heidän ilmeistään näkee kuinka onnellisia he ovat pienistä pääsiäislahjoista."

"Oli ihanaa katsella kun kolme pientä virpojaa alkoi nurkalla jakamaan saamaansa palkkiota."

Hauskoja muistojakin on jäänyt mieleen talonväen herkuteltavaksi jääneistä virpomispalkoista lorun sanat unohtaneeseen pikkuvirpojaan.

"Kerran ovella kävi munamieheksi pukeutunut pikkumies. Siinä oli naurussa pitelemistä. Joskus virpojia ei ole käynyt ollenkaan, varsinkaan juuri silloin kun olet varannut hirveän läjän karkkia. Siinä onki käynyt sitten niin, että olet joutunut syömään ne itse."

"Kerran yhdellä virpojalla unohtui, miten loru meni, ja hän seisoi häkeltyneenä oven raossa. Annoin virpojalle palkaksi suklaayllätyksen ja hän ojensi minulle kauniisti koristellut pajunoksan. Ei lorulla niin väliä... hyvä mieli lapselle tärkeämpi."

"Eräällä pienellä virpojalla oli niin pitkä takki, että kompastui portaissa. Virpoja vain tokais: 'muna lohduttaa!'"

"Hauskin virpoja on varmaan ollut pieni poika, joka oli äitinsä kanssa liikkeellä, mutta oli niin ujo, että kurkisteli rappukäytävässä nurkan takaa eikä uskaltanut tuoda vitsaa eikä hakea palkkaa itse, vaan äiti toimi lähettinä. Mutta suljettuani oven hän kajautti niin että rappukäytävä kaikui VIRVON VARVON..."

Joskus ovi jää avaamatta, jos virpomiskarkkien hankkiminen on unohtunut tai ne loppuvat kesken. Virpomalupa saattaa jäädä saamatta, jos virpoja on liikkeellä arkivaatteissa ja ilman koristeltua oksaa. Kyselyyn vastanneista 20 prosenttia kertoo, ettei osallistu virpomisperinteeseen, vaan jättää oven yleensä avaamatta.

Lapsuuden virpomisreissut jäävät mieleen

Puolet kyselyyn vastanneista muistaa itse käyneensä virpomassa lapsena. Monelle on myös jäänyt hellyttäviä muistoja omien tai tuttavien lasten askartelutalkoista tai noitavierailuista.

"On jäänyt omasta lapsuudesta mieleen, kun virpomisreissulla käveltiin maantien laitaa ja ohi ajaneesta poliisiautosta meille heitettiin karkkeja."

"Tytöt puettiin kirkkaisiin hameisiin, ruudullisiin esiliinoihin ja kukallisiin huiveihin. Pieni luuta käsissä ja kahvipannu. Isossa korissa virpomisvitsat. Kasvoissa punaposket ja mustat pimpulat. Vanhat mummot, siis oikeat mummot, oli sanonut, että sieltähän tulee kuin me nuorena."

"Naapurin pikkupojat (nyt perheellisiä miehiä) keräsivät virpomisesta lantteja ja aikoivat ostaa moottoripyörät."

"Oma tyttäreni lähti 3-vuotiaana naapurin pikkutyttöjen kanssa virpomaan, ja häntä jännitti ja hänestä tuntui kovin salaperäiseltä koko juttu. Se oli ikään kuin teatteria noille pikkutytöille ja miten ihanaa oli heille palkkojen jako, mutta varmaan vielä suurempaa iloa tuotti päästä virpomaan."

 

Helmi-maaliskuussa Yhteishyvä.fi:ssä olleeseen kyselyyn vastasi 470 lukijaa.

Teksti
Kuva 123RF
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5