Ensimmäinen sählyturnaus
Niemisen tuomat mailat herättävät Suomessa kiinnostusta, ja jo syksyllä 1974 Nieminen järjestää yhdessä Helsingin yliopiston liikuntatoimiston kanssa Suomen ensimmäisen sählyturnauksen yliopiston salissa.
"Laji kehittyi nopeasti. Pelaajat keksivät säännöt itse, sillä sellaisia ei ollut olemassa. Maalit suurenivat ja mailoista tehtiin jämäkämpiä kierittämällä eristysnauhaa lapojen ympärille. Peli alkoi muistuttaa nykypäivän sählyä."
Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1979, Helsingin yliopiston liikuntatoimisto myöntää Niemiselle diplomin, jossa häntä kiitetään "sählypallon" tuomisesta Suomeen.
Niemisen mukaan hän ei kuitenkaan ollut asialla aivan yksin, ja myös Jääpalloliiton entinen toiminnanjohtaja Jukka Suominen toimi sählyn lähettiläänä. Suomisen ansiosta Helsingin yliopiston liikuntatoimiston päällikkö Raimo Sarkama otti uuden lajin osaksi yliopiston liikuntaohjelmaa.
Puhelu salibandyn isältä
1980-luvun alussa sähly on vakiinnuttanut asemansa opiskelijoiden harrastuksena. Myös valtiotieteen opiskelija Pekka Mukkala tutustuu lajiin ja järjestää innokkaana puuhamiehenä sählyn SM-kisat Helsingin yliopistossa vuonna 1984.
Ei aikaakaan, kun hän saa puhelun Ruotsista. Puhelu koskee siellä suosituksi noussutta lajia, innebandyä, joka muistuttaa sählyä. Puhelimen toisessa päässä on András Czitrom, jota pidetään koko lajin isänä. Hänen tavoitteenaan on saada laji valtionavun piiriin Ruotsissa. Tämä edellyttää kuitenkin lajilta kansainvälisyyttä.
"Czitrom pyysi minua kasaamaan Suomesta maajoukkueen Ruotsia vastaan pelattavaa maaottelua varten. Lupasin yrittää parhaani, vaikka peli oli vieras ja aikaa joukkueen muodostamiseen vain muutama kuukausi", Mukkala kertoo.
Ruotsalaisessa innebandyssä on viisi pelaajaa ja maalivahti. Lisäksi kenttää reunustaa kaukalo. Uutta lajia pelataan Ruotsissa laadittujen, valtakunnallisten sääntöjen mukaan toisin kuin sählyä, jossa yhteisiä sääntöjä ei ollut laisinkaan.
"Maalivahdin löytäminen oli haaste, koska sählyssä ei ollut maalivahtia. Jouduimme lopulta lainaamaan maalivahdin jääkiekkojoukkueesta", Mukkala muistelee.
Unettomia öitä
Kun joukkue on vihdoin koossa, käy ilmi, ettei maaottelua voida käydä ilman omaa lajiliittoa. Liitto syntyy ongelmitta vuonna 1985, mutta lajin suomenkielisen nimen keksiminen aiheuttaa Mukkalalle unettomia öitä.
"Pohdin pitkään, miten saisin sanan innebandy käännettyä suomen kieleen. Lopulta päädyin nimeen salibandy. Joidenkin mielestä nimen olisi pitänyt olla suomalaisittain salipallo, mutta salibandy vakiintui aika nopeasti puhekieleen."
Vaikka Suomen salibandyjoukkue häviää ensimmäisen maaottelunsa Ruotsia vastaan luvuin 1–13, alkaa salibandy saada jalansijaa Suomen yliopistoissa.
"Muistan, kun näimme kaukalon ensimmäisen kerran. Silloin ajattelin, että tästä lajista voi oikeasti tulla jotain. Yleisö hurrasi, valaistus oli kunnossa ja peli näytti kutakuinkin ammattimaiselta."
Koko kansan peliksi salibandy nousee 1990-luvulla. Naiset pelaavat salibandyn Suomen mestaruudesta ensimmäisen kerran 1988, ja junioritoiminta alkaa 1990.
"1990-luvun laman aikana yritykset sulkivat tehtaitaan ympäri Suomea. Pelaajat keksivät pystyttää tyhjiin tehdashalleihin salibandykenttiä. Näin sählyjoukkueet pääsivät harjoittelemaan isompiin saleihin salibandyä, ja seurojakin syntyi", Mukkala muistelee.
"Joidenkin mielestä lajin nimen olisi pitänyt olla suomalaisittain salipallo, mutta salibandy vakiintui aika nopeasti puhekieleen."
