Retuperän WBK haluaa aiheuttaa pahennusta

"Aloitetaan Mahlerilla", huudahtaa teekkareiden puhallinorkesteri Retuperän WBK:n taiteellinen harhaanjohtaja Torturo Canini painokkaasti ja nostaa nopein liikkein kapellimestarin valkoisen tahtipuikon ylös.

Espoolaisen Servin mökin täyttänyt puheensorina taukoaa hetkeksi, mutta jatkuu pian naurun säestämänä, kun paikalle rynnistää – hieman myöhässä – tuubansa kanssa orkesterin varaletkumestari Ruuben Ruiskutsalo.

"Taas joku on käynyt vaihtamassa mulle tämän kääpiönuottitelineen", mies tokaisee ottaessaan paikkansa soittajien rivistöstä.

"Hiljaa", Canini tokaisee vakavoituen ja nostaa tahtipuikon jälleen ilmaan. Pian huoneen täyttää Gustav Mahlerin 5. sinfonian surumarssi ja sen alun trumpettifanfaari.

Juuri kun kuulijana ehdin vaipua Mahlerin sävelten surumielisyyteen, erotan sävellyksen keskeltä palan Abban Money Money Money -kappaleen kertosäkeestä. Tunnelma sähköistyy ja huomaan bongailevani eri laulujen pätkiä keskeltä massiivista sinfoniaa. Olen tunnistamaisillani seuraavan melodianpätkän, kun soittajat palaavatkin Mahleriin.

"Tuuttaa vaan siihen tuubaan niin paljon kuin lähtee", Canini keskeyttää soiton ja lisää pökköä pesään:

"Lopussa saa olla kunnon raivo päällä!"

Nyt on pakko selvittää, mistä oikein on kyse.

Musiikillisia vitsejä

Retuperän WBK on virallisen määritelmänsä mukaan "maailman paras uudempaa ranskalaista torwimusiikkia soittava espoolainen teekkaripalokuntaorkesteri", joka perustettiin vuonna 1933.

"Kyse on reilusta ja hauskasta puhallinorkesterimeiningistä", orkesterin letkumestari Leevi Letkutsalo avaa orkesterin saloja.

"Perinteisesti haluamme aiheuttaa pahennusta vakavasti ajattelevissa piireissä, kuitenkin hyvän maun rajoissa", kapellimestari Canini täydentää.

Pahennuksen aiheuttamiseen kuuluu esimerkiksi populaarimusiikin sävellysten sovittaminen klassisen musiikin keskelle.

"Monitasoiset musiikilliset vitsit kuuluvat olennaisesti soittoomme. Kaikki tunnistavat, kun klassisen keskellä alkaa soida Paula Koivuniemen Aikuinen nainen, mutta vaatii jo paljon enemmän tietämystä havaita, että Beethovenin viidennen keskelle on sovitettu pala Mozartia", Canini pohtii.

"Perinteisesti haluamme aiheuttaa pahennusta vakavasti ajattelevissa piireissä, kuitenkin hyvän maun rajoissa."

Musiikillisten vitsien lisäksi Retuperän WBK:n musiikkiin kuuluu myös soittaminen väärin – tarkoituksellisesti.

"Meidän tapaamme soittaa kutsutaan itse asiassa oikein–väärin soittamiseksi. Hyvin väärin ja todella väärin soittaminen varataan sinfoniaorkestereille", Letkutsalo kertoo.

Niinpä retuperäläisten ei tarvitse kilpailla esimerkiksi Radion Sinfoniaorkesterin tai Helsingin Kaupunginorkesterin kanssa, jotka kuuluvat kahteen viimeksi mainittuun kategoriaan.

"Olemme omassa lajissamme maailman paras, ja itse asiassa meillä on tällä markkina-alueella monopoli. Ihmiset tykkäävät, kun huumori ja musiikki yhdistetään", Canini sanoo.

Oikein-väärin soittaminen vaatii taiteellisen harhaanjohtajan mukaan kuitenkin harjoitusta.

"Pitää löytää balanssi sen suhteen, että soitamme riittävästi oikein ja riittävästi väärin. Jos soitamme koko ajan väärin, esityksestä tulee nopeasti tylsä eikä kukaan jaksa kuunnella. Jos taas soitamme koko ajan oikein, sekin on tylsää", Canini pohtii.

Niinpä teokseen haetaan uutta potkua esimerkiksi sillä, että taiteellisessa huippukohdassa vaikkapa pasuunat ovatkin yllättäen epävireessä.

Kantaesitysten konsertti

On tiistai, joka kesälomaa lukuun ottamatta on Retuperän WBK:n viikoittainen harjoituspäivä.

"Aina on treenit, mutta aina ei soiteta", Canini muotoilee.

Jutun tekohetkellä, keväällä 2015 harjoiteltiin Finlandia-talon – eli retuperäläisittäin Töölönlahden palokunnantalon – konserttia varten. Finlandia-talon konsertti kuuluu Retuperän WBK:n ohjelmaan joka toinen vuosi, ja sen ohjelmisto koostuu valtakunnansovittaja Simeon Suihkutsalon loihtimien teosten kantaesityksistä.

H-hetkeen on aikaa enää noin puolitoista viikkoa. Siksi treeneissä on tiukka tahti. Mahlerin jälkeen vaihdetaan nuotteja, seuraava teos on nimeltään "Sukeltava norjalainen".

"Klarat, nyt peliin kaikki, mikä lähtee", Canini vaatii.

Klarinettien lisäksi taiteellisen harhaanjohtajan huomio kiinnittyy myös myrskypeltiin, joka näyttelee teoksen myrskyävässä äänimaailmassa tärkeää roolia. Jostain syystä pellin ääni ei tänään miellytä Caninia.

"Kuulostaa ihan kuin joltain piirretyltä elokuvalta", Canini huomauttaa, ja hetken mietitään yhdessä, kuinka suurta peltilevyä tulisi käsitellä mahdollisimman suorana oikean saundin saamiseksi.

Soitto jatkuu, kunnes Canini nyökkää tyytyväisenä.

"Hyvin te soititte", hän toteaa ja saa orkesterilaisetkin kiittelemään toisiaan.

Naisten haku päällä

Soittajat ovat Retuperän WBK:ssa ykkössijalla, ja heistä pidetään myös harjoituksissa erityisen hyvää huolta.

"Meillä ei viritetä soittimia, meillä viritetään soittajat", Canini kertoo.

Virityskaluston huoltaminen kuuluu baarimestari Simeon Sammutsalon tehtäviin, ja kunnolliseen viritykseen tarvitaan useita tölkkejä virvokkeita. Käytetyt tölkitkin kuuluvat kalustoon, sillä tarpeen vaatiessa ne soveltuvat ainakin trumpettien sordiinoiksi. Ensimmäisten tölkkien tyhjentämisessä on harjoituksissa kiire, kun Canini vaatii sordiinoa peliin.

Soittajat ovat keskimäärin 6–8 vuotta mukana Retuperän WBK:n aktiivitoiminnassa. Uusia soittajia rekrytoidaan pääasiassa syksyllä, kun opiskeluvuosi käynnistyy. Rekrytoinnin kohteena ovat erityisesti teknillisen korkeakoulun fuksit eli ensimmäisen vuoden opiskelijat.

Sisäänpääsyvaatimuksia on kolme. Soittajan pitää ensinnäkin olla hyvä jätkä ja toiseksi soittimen omistaja. Lisäksi häneltä vaaditaan koesoitto. Koesoitto tehdään numeroon 050 525 2191. Vaikka orkesteri määrittelee itsensä teekkaripalokuntaorkesteriksi, ei teekkarius kuulu pääsyvaatimuksiin. Tällä hetkellä kaikki soittajat tosin ovat teekkareita, mutta aiemmin mukana on ollut myös muutama lääkäri ja lakimies. Naisia ei orkesteriin ole saatu kertaakaan, vaikka "hyvä jätkä" -ominaisuus nähdäänkin universaalisti.

"Naisten kanssa taitaa olla pikemminkin niin, että me ei kelvata naisille", Canini valittelee.

"Mutta meillä on jatkuvasti haku päällä", Letkutsalo täydentää.

Konsertti kuulostaa hyvältä

Keikkoja Retuperän WBK tekee noin sata vuodessa. Enimmäkseen keikat keskittyvät vapun tienoille, sillä teekkarien vappu kestää tunnetusti viikon. Toinen tärkeä keikkakausi ajoittuu syksyn fuksiviikolle.

Letkumestari Letkutsalo ja taiteellinen harhaanjohtaja Canini korostavat kuitenkin, että Retuperän WBK:n toiminnassa konsertit ja keikat on hyvä erottaa toisistaan. Esimerkiksi Finlandia-talon esitys poikkeaa huomattavasti niin sanotuista rahtikeikoista, joilla on mukana noin 14–15 soittajaa.

Caninin mukaan monet eivät osaa aavistaa, miten hyvältä retuperäläiset konserttikokoonpanossaan kuulostavat.

"Ei ole sattuma, että myymme joko toinen vuosi Finlandia-talon täyteen. Perusteekkari kuulee meitä lähinnä keikoilla, joilla oikein–väärin soittaminen on vähän enemmän sitä väärin soittamista, mutta konserteissa on päin vastoin. Heille on jäänyt helposti kuva, että soitamme vain väärin, eikä sitä jaksa kuunnella."

Osa teekkarihuumoria

Sekä Torturo Canini että Leevi Letkutsalo ovat olleet mukana WBK:ssa usean vuoden ajan.

"Tämä on hyvin kokonaisvaltainen kokemus varsinkin, jos on vähänkin isommissa saappaissa mukana", Canini sanoo.

"Ja touhu antaa kyllä takaisin reilusti enemmän kuin ottaa", Letkutsalo täydentää.

Torturo Canini aloitti oman uransa orkesterin koejäsenenä 6–7 vuotta sitten, ja taiteelliseksi harhaanjohtajaksi hänet valittiin kesällä 2014.

"Käytännössä harhaanjohtaja valitaan aina orkesterin piiristä, kun edellisestä harhaanjohtajasta halutaan eroon tai hänelle tulee muita esteitä", Canini kertoo.

Letkutsalo puolestaan kuuluu nelihenkiseen letkuneuvostoon, minkä tunnukseksi hän saa pukeutua punakauluksiseen palokaapuun normaalin keltakauluksisen sijaan ja kantaa erityistä kokardia palohatussaan. Letkumestarina hän on vastannut reilun vuoden orkesterin käytännön asioiden hoitamisesta.

Caninin mukaan Retuperän WBK:n johtaminen on antoisaa puuhaa.

"Orkesteri on tosi rehellinen, eikä kukaan nöyristele turhaan. Palaute tulee heti, jos en johda riittävän selkeästi. Tästä orkesterista saa kyllä ammennettua tosi paljon, jos heitä vaan jaksaa puskea eteenpäin", Canini kiittelee.

Mutta kiteytyykö espoolainen teekkarihenki sitten Retuperän WBK:ssa?

Caninin ja Letkutsalon mukaan osittain.

"On kolme asiaa, joista teekkarihuumori tunnistetaan. Niihin kuulumme me, vappulehdet sekä jäynäämiskulttuuri."

Teekkaritietoutta Otaniemestä

• Äpy ja Julkku ovat vuorovuosin ilmestyviä wappulehtiä. Tänä vuonna ilmestyy Julkku.
• Äpyä julkaisee salaseura Suomen Äpy-Lehtien Liitto ry ja Julkkua Teekkarikulttuurin Tuki ry.
• Mustatupsuisen teekkarilakin saavat päähänsä wappuaatonaamuna kaikki ne fuksit, jotka ovat suoriutuneet lakin saamista varten määritetyistä tehtävistä vaatimusten arvoisesti. Lakin saa painaa päähänsä keskiyöllä, kun vuorokausi vaihtuu vappuaatosta vapunpäiväksi. Tällöin fukseista tulee varsinaisesti teekkareita. Lakkisuorituksia kerätään koko vuoden. 
• Teekkarilakkia käytetään kesäisin 1.5.–30.9. välisenä aikana. Lakkia ei saa käyttää ilman erikoislupaa tämän aikavälin ulkopuolella. 30.9. järjestetään erityiset Lakinlaskijaiset.
• Mantan lakitusvuorot wappuna on jaettu ylioppilaskunnille. Teekkareilla ei näin ollen ole enää omaa lakitusvuoroaan Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (TKY) yhdistyttyä Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (KY) ja Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan kanssa Aalto-yliopiston ylioppilaskunnaksi (AYY). Mantan lakitusvuoro kuuluu siten AYY:lle.
• Kyläsenaatti järjestää erityisen Wappuriehan julistuksen wapunaattona. Silloin Espoon poliisi käy julistamassa Wappuriehan alkaneeksi Smökin katolta. Ohjelmassa on silloin muutakin menoa ja meininkiä!
• Ullanlinnanmäki on vappupäivänä teekkarien kohtauspaikka, jonne kokoonnutaan piknikille näkemään tuttuja ja kavereita.
• Jäynä on yleensä teekkarien tekemä kepponen, jonka tarkoituksena on aiheuttaa riemua jäynääjissä, yleisössä ja jäynän kohteissa. Kuuluisin teekkarijäynä tehtiin vuonna 1961. Tukholmassa nostettiin silloin Vasa-laivan hylkyä veden pinnalle. Kun se oli pinnalla, laivan kannelta löytyi yllättäen Paavo Nurmen patsas. Alkuun löydös hämmensi jopa ruotsalaisia meriarkeologeja.

Juttua päivitetty 30.4.2015 Korjattu vappulehtien julkaisijat. Juttu päivitetty 5.2.2016 sopimaan vuoteen 2016.