Retkellä lepakoiden perässä

3.9.2014
0 arviota
Retkellä lepakoiden perässä

Lepakkoretki tarjoaa maagisen kokemuksen vaikeasti tavoitettavien siivekkäiden parissa. Ilman kunnon opasta ja detektoria eli ultraääni-ilmaisinta lepakoita näkee vain tuurilla.

Sari Hartonen hidastaa kävelyään ja heiluttaa hitaasti detektoria eli ultraääni-ilmaisinta. Sitten hän pysähtyy. Detektorista kuuluu kiihtyvää rahinaa. Lämpimän kostea kesäyö hengittää ympärillä, ja ilmassa leijuu hyttysmyrkyn haju.

"Pohjanlepakko on tässä ihan lähellä. Tuolla se menee!"

Pohjanlepakon perhosmaisen räpsyttelevä lento näkyy taivasta vasten, kun se ylittää aukean. Kymmenkunta lepakkoretkeläistä seuraa liihottelua niskat kenossa.

Monen muun lepakon lailla pohjanlepakko olisi saattanut jäädä huomaamatta ilman detektoria, koska lepakoiden lajinmääritys perustuu äänen taajuuteen. Pohjanlepakon äänet kuuluvat 30 kilohertsin taajuudella. Seuraavaksi Hartonen kääntää ilmaisimensa 45 kilohertsiin. Sillä taajuudella kuuluvat esimerkiksi viiksisiipan ja isoviiksisiipan äänet.

Hartonen pyytää retkeläisiä seuraamaan itseään metsäpolulla Helsingin Vartiosaaressa.

"Olettehan laittaneet kännykät pois päältä. Niiden signaalit saattavat häiritä detektoria", Hartonen kertoo.

Hartonen on ollut järjestämässä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen HELSYn lepakkokerhon retkiä neljä–viisi kertaa kesässä kymmenen vuoden ajan. Välillä yhdistys järjestää myös lepakkokursseja. Tällä kertaa retkellä on mukana sekä ensikertalaisia että aktiivisia luontoharrastajia.

Marja Latvakoski on ensimmäistä kertaa etsimässä lepakoita. Hän asuu kävelymatkan päässä Vartiosaaresta.

"Olen ollut ennenkin kasviretkellä ja puistokävelyllä. Yhteisretket ovat kivoja. Ei tänne tulisi yksin lähdettyä", Latvakoski sanoo.

Helsinkiläinen Risto Attila on innokas lintuharrastaja, mutta lepakot hän tuntee huonosti.

"Niitä näkee niin harvoin, joten olisi kiva oppia tuntemaan ne paremmin."

Maria Niemi on tullut paikalle Espoon Laajalahdesta saakka.

"Lepakoihin liittyy paljon kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystiikkaa. Sen vuoksi olen täällä."

Yö on parasta aikaa

Lepakoiden bongaaminen on yhtä aikaa helppo ja hyvin vaikea harrastus. Hartosen mukaan varustukseksi riittävät valppaat silmät ja detektori, mutta sitä on opittava käyttämään. Vaatetus pitää valita sään mukaan, ja punkeilta kannattaa suojautua.

"Jo yhdessä kesässä silmät harjaantuvat näkemään lepakoita ilman detektoriakin. Koon perusteella ei helposti erota, onko kyseessä viiksisiippa vai pohjanlepakko, mutta korvayökön tunnistaa suurista korvista", Hartonen toteaa.

Parasta lepakoiden bongausaikaa ovat Hartosen mukaan lämpimät ja tyynet kesä–heinäkuun illat ja yöt. Lepakoita, varsinkin pohjanlepakkoa, voi havaita vielä syyskuussa etenkin, jos illat ovat lämpimiä. Iltojen hämäryyden takia lepakoiden näkeminen on kuitenkin vaikeampaa kuin alkukesästä. Sateisella ja tuulisella säällä lepakoita ei juuri näe.

Lepakot pyydystävät yhden hyttysen kerrallaan, mutta yön aikana niitä voi joutua saaliiksi parikin tuhatta.

Sari Hartonen ja Juha Tuomala

Hyttysmyrkkyä pintaan. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen lepakkokerhon Sari Hartonen ja Juha Tuomala valmistautuvat öiseen retkeen.

Lepakkoharrastajan detektori

Detektori on lepakkoharrastajan perusvaruste. Se paljastaa, lymyileekö naapuripensaikossa pohjanlepakko tai viiksisiippa.

Lepakkoretki

Kesäöisen lepakkoretken aikana voi pysähtyä ihastelemaan myös upeita luonnonmaisemia.

Lepakoiden bongaus

"Tuolla se menee!" Pohjanlepakko on havaittu etuoikealla.

Lepakkoharrastuksen suosio nousussa

Yli 80 hehtaarin Vartiosaari Helsingin Laajasalon edustalla on yksi pääkaupunkiseudun otollisimmista paikoista lepakoiden tarkkailuun.

"Täällä on metsää, merenrantaa ja vanhoja rakennuksia, joissa lepakot viihtyvät. Muita hyviä paikkoja pääkaupunkiseudulla ovat muun muassa Kivinokka, Seurasaari, Meri-Rastila, Santahamina ja Kallvik", Hartonen kertoo.

Hartosen mukaan lepakkoharrastuksen suosio on noussut Suomessa viime vuosina. Yhdeksi syyksi hän arvioi detektorien laskeneet hinnat. Hartonen on huomannut, että pienet lapsetkin innostuvat lepakkoretkistä teknisten vempainten ansiosta.

Lepakkotutkimus oli Suomessa vuosikymmeniä lamassa, mutta se on uudessa nousussa biologi Terhi Wermundsenin väitöstutkimuksen ansiosta.

Luonnonsuojelijoita ilahduttaa myös se, että lepakot huomioidaan kaupunkisuunnittelussa.

"Lepakoiden asuin- ja ruokailualueet otetaan huomioon kaavoitusasioissa, sillä lepakot ovat vahvasti suojeltuja", sanoo Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen lepakkokerholainen Timo Pyhälahti.

Yöpalaksi pari tuhatta hyttystä

Yhtäkkiä metsän keskeltä löytyy oudon kiehtova näky, jota lepakkoretkeläiset pysähtyvät katsomaan. Ränsistyneen pirtin ja vanhojen hylättyjen maatalousrakennusten vieressä on vuohia haassa. Täällä on joku joskus asunut. Vuohet käyvät levottomiksi odottamattomista vieraista.

Sari Hartonen havaitsee ilmassa useita viiksisiippoja tai isoviiksisiippoja. Yksi niistä lentää vain metrin etäisyydeltä Marja Latvakosken päästä. Pimeydestä kuuluu innostunut kiljahdus.

Lepakot syövät muun muassa hyttysiä, joita ne pyydystävät yksi kerrallaan.

"Tiesittekö, että lepakot syövät yön aikana parikin tuhatta hyttystä?" Hartonen kysyy.

Kolme tuntia on kulunut nopeasti, ja silmätkin ovat tottuneet hämärään. Nurmikosta loistaa kiiltomadon pää. Retkeläiset vaeltavat läpi pimeän metsän luottaen siihen, että Hartonen johdattaa heidät oikeaan paikkaan. Seurue saapuu venelaituriin, jossa ehditään vielä nähdä muutaman vesisiipan lehahdus veden päällä. Vesisiipat ovat saaneet saaliikseen surviaissääsken.

Kello yksi yöllä lepakkoretki on ohi.

"Näin enemmän lepakoita kuin osasin odottaa", Risto Attila summaa illan annin.

Vartiosaari-seuran aktiivi Marko Leppänen kuskaa osallistujat moottoriveneellä parinkymmenen metrin matkan takaisin mantereelle. Kohdelamput valaisevat pimeän meren pintaa. Tuskinpa kyseessä oli luonnonystävien viimeinen ilta lepakoiden parissa.

Teksti
Kuvat Minna Kurjenluoma
Avainsanat: retkeily luonto
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5