Päivi ja Reettaleena hurahtivat räsymattojen kutomiseen

30.5.2016
0 arviota
Päivi Romppanen on löytänyt kudontaluokasta uusia ystäviä. Samalla syntyi matot remontoidun kodin keittiöön, eteiseen ja kylpyhuoneeseen.

Päiville ja Reettaleenalle räsymattojen tekeminen on kuin meditaatiota. Nyt värikkäät räsyt ovat suuressa huudossa myös maailmalla.

Parasta kutomisessa on uuden luominen

Päivi Romppanen, 60, it-alan työntekijä

"Olen pannut merkille, että kotoilu käsitöineen ja ruoanlaittoineen on ollut trendikästä jo jonkin aikaa. Matonkudonta, se on jonkinlaista kotoilun extremeä. Äärimmäisyyksiin mennään monessakin mielessä.

Erityisesti isokokoisten mattojen kutominen on fyysisesti raskasta. Kudosta pitää paukuttaa voimalla, jotta matosta tulee tiivis. Kutoja tarvitsee myös tietoa ja tarkkuutta. Termistössä ja tekniikoissa riittää opeteltavaa. Etenkin kuviollisten mattojen tekeminen on hyvin monimutkaista.

Loimien rakentaminen erilaisia kuviosidoksia varten ei saa mennä vikaan. Yksikin virhe kostautuu myöhemmin. Kuviota kutoessa taas pitää koko ajan keskittyä ja laskea. Itse en esimerkiksi pysty kangaspuiden äärellä juuri keskustelemaan tai kuuntelemaan radiota.

Lempi-tädin jäljillä

Ensimmäiset mattoni olen kutonut jo 1960-luvulla Lempi-tätini kangaspuilla. Sen ajan mukaan tein tavallista palttinaa. Sitten kutominen jäi, kunnes näin kesällä 2014 Kiasman Kimpassa-näyttelyssä valtavan kankaista kudotun maton. Siinä oli väri-iloittelua ja kuvioita, jollaisia en tiennyt olevan olemassakaan. Heti syksyllä lähdin Helsingin työväenopistoon kokeilemaan. Hurahdin täysin. Nyt kuviollisia mattoja on valmiina jo kymmenkunta.

Ensimmäiset uudenlaiset mattoni tein omaan kotiini. Takana oli putkiremontti, ja olin juuri suunnitellut värit sekä maalannut ja tapetoinut seinät. Ajattelin, että lattioita maalaan uusilla matoilla. Keittiö sai sinivioletin maton, kylpyhuone sinivihreän ja eteinen sinipellavan.

Parasta tässä harrastuksessa on uuden luominen. Maton suunnittelua ja kutomista voisi verrata vaiheikkuudessaan pienen tietokonesovelluksen tekoon. Itse asiassa olen myös suunnitellut mattojen kuviointeja tietokoneella.

Ideoita maalauksista

Poimin mattoihin ideoita milloin mistäkin. Vastikään tein vihertävän maton Lieksassa Vuonislahdessa sijaitsevan mökkini tupaan. Tuohon mattoon hain kuteiden värit eräästä Ellen Thesleffin maalauksesta.

Myös mieliala vaikuttaa värivalintoihin. Viime kesänä, kun yli 90-vuotias äitini oli juuri kuollut, kudoin tummanpuhuvista kuteista käytävämatot mökin terassille ja eteiseen. Niissä oli myrskyävän Pielisen tummaa sinistä ja rannan mäntyjen kaarnan sävyjä.

Vaikka en juuri kutoessa jutustele, olen saanut kudontaluokasta hyviä ystäviä. Kahvitauolla puhutaan kaikenlaista. Ystävyys ei ole jäänyt vain luokkaan. Saatamme lähteä yhdessä kaupungille gallerioihin.

Välillä ihastelemme toistemme töitä ja jännitämme, kun matot otetaan puilta. Millaisia ihanuuksia sieltä tällä kertaa kiertyykään auki?"

Päivi Romppanen on löytänyt kudontaluokasta uusia ystäviä. Samalla syntyi matot remontoidun kodin keittiöön, eteiseen ja kylpyhuoneeseen.

Päivi Romppanen on löytänyt kudontaluokasta uusia ystäviä. Samalla syntyi matot remontoidun kodin keittiöön, eteiseen ja kylpyhuoneeseen.

Reettaleena Laine on kahden lapsen äiti.

Reettaleena Laine on kahden lapsen äiti. "Maton kudontaa parempaa rentoutumiskonstia en ole löytänyt."

Tallennan räsymattoihin muistoja

Reettaleena Laine, 36, kotiäiti

"Nelihenkisen perheemme kodin lattioita verhoavat itse kutomani räsymatot. Näin on ollut kaikissa aiemmissakin kodeissani. Kerran kokeilin kaupan paperinarumattoa, mutta kissat tekivät siitä selvää parissa päivässä.

Ensimmäisen ison mattoni kudoin 13-vuotiaana. Kaikkiaan olen kutonut kangaspuilla kymmeniä mattometrejä. Kotona on tekemistäni matoista vain murto-osa. Lisää löytyy mökiltä sekä sukulaisten ja ystävien lattioilta.

Teen mielelläni kuviollisia mattoja, joissa erilaisten sidosten avulla loihditaan maton pintaan monenlaisia kuvioita: neliöitä, sahalaitaa ja aaltoja.

Kuvikkaissa minua viehättää keskittyminen. Kuviota tehdessä pitää ensin tyhjentää pää ajatuksista. Kudontaa voisikin verrata mietiskelyyn tai joogaan. Tosin tämä on parempaa ja koukuttavampaa. Joskus töissä tai lapsiperheen arjessa voi olla rankkaa. Mutta stressi hellittää, kun paukuttaa kangaspuilla voimiensa takaa.

Raitoja hääpuvusta

Käytän mattoihin vanhoista vaatteista ja lakanoista leikkaamiani kuteita. Kun samansävyisiä tekstiilejä on tarpeeksi, ei lopputuloksesta välttämättä huomaa, että matto on syntynyt vaatteista.

Monelle on ekologinen valinta käyttää vanhoja tekstiilejä maton raaka-aineena. Minulle se on myös tapa tallettaa muistoja. Kuteiksi leikattuina mattoihini on päätynyt äitini rusehtava hääpuku ja viisivuotiaan tyttäreni puhki kulutettuja lempivaatteita.

Juuri nyt suunnittelen ystävälleni 40-vuotislahjaksi siniharmaata mattoa. Työ alkoi keräämällä ystävän läheisiltä vanhoja vaatteita. Valmista mattoa katsellessa voi sitten ajatella rakkaitaan.

Kuin aikuistumisriitti

Käyn kutomassa Espoossa Suvelan kudonta-asemalla. Valtaosa aseman kutojista on eläkeikäisiä naisia. Viime aikoina mukaan on tullut myös 20–30-vuotiaita nuoria.

Meneillään taitaakin olla jonkinlainen räsymattobuumi. Minusta tuntuu, että oman maton tekeminen on monille kuin aikuistumisriitti.

Minun elämääni räsymatot ovat kuuluneet aina. Lapsuudenkodissani Askolassa sekä sukulaisten ja tuttavien luona räsymatto lattialla oli itsestäänselvyys. Äidillä oli kotona omat kangaspuut.

Karjalaisina äiti ja äidin siskot olivat taitavia kankureita. Asenne oli, että muut tekevät, mitä osaavat, mutta Ristolaisen naiset tekevät, mitä haluavat. Nyt haluan itse jatkaa tuota hienoa perinnettä."

Tarttuiko kuume?

Räsymatot yleistyivät Suomessa 1800-luvulla, kun paperiteollisuus ei enää kerännyt lumppua raaka-aineeksi. Mattojen väritys on vaihdellut vaatteiden mukaan: vanhimmat ovat harmaita ja ruskeita.

Yhdysvalloissa ja Britanniassa pohjoismaiset räsymatot ovat haluttua käsityötä. Nettikaupoissa mattoja kaupataan jo kuin itämaisia vintage-mattoja.

Myös Suomessa kotoista matto perinnettä on alettu arvostaa jälleen uudella tavalla. Työväen- ja kansalaisopistojen kudontakurssit ovat suositumpia kuin aikoihin.

Jos matonkudonta innostaa, kannattaa tutkia lähimmän opiston kurssi tarjontaa. Ne sopivat niin vasta-alkajille kuin taidoikkaille kutojille.

Teksti
Kuvat Nea Ilmevalta
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5