Näin lemmikki lisää hyvinvointia

22.9.2014
0 arviota
Lemmikki lisää hyvinvointia

Lemmikki tuo arkeen iloa, eloa ja terveyttä. Se voi olla myös korvaamaton apu niin sokealle, yksinäisyyttä potevalle kuin stressaantuneellekin.

Kuulostaako tutulta: tulet kotiin väsyneenä työpäivän jälkeen, ja eteisessä päälle vyöryy ahdistus tekemättömistä arkiaskareista? Kumarru tervehtimään ovelle juoksevaa koiraasi. Jo katsekontakti lemmikkiin vapauttaa kehoon mielihyvähormoniksi kutsutta oksitosiinia ja vähentää stressihormoni kortisolin eritystä.

Lemmikkieläinten vaikutukset hormonin eritykseen mainitaan lääkäri Ilkka Vartiovaaran kokoamassa Duodecim-terveyskirjaston artikkelissa, jossa käydään läpi myös eläinten muita tutkittuja yhteyksiä fyysiseen terveyteen, henkiseen jaksamiseen ja sosiaalisiin suhteisiin. Lemmikkien merkitystä hyvinvointiin on alettu tutkia kunnolla vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana.

Toimintaterapeutti Heidi Kihlström-Lehtonen Koirat koulutus- ja kuntoutustyössä ry:stä näkee työssään käytännön tasolla, miten eläimet voivat parantaa ihmisten elämää. Esimerkiksi erityislapsille koira voi opettaa kanssakäymistä ja motivoida keskittymään.

"Luokassa voidaan vaikka sopia, että kun tietyt tehtävät on tehty, saa hetken aikaa rapsutella koiraa", Kihlström-Lehtonen sanoo.

Lapset saavat lemmikistä paitsi terveydellisiä hyötyjä, myös vastuuta ja huolenpitoa opettavan, luotettavan ystävän.

"Tyhjään kotiin iltapäivällä tuleva koululainen ei ole lainkaan niin yksinäinen, kun hänen seuranaan on lemmikki", Kihlström-Lehtonen sanoo.

Koiraperheissä kasvavien lapsien immuunijärjestelmä vahvistuu muita enemmän ensimmäisen elinvuoden aikana, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Mikko Lappalaisen 
vuonna 2010 tekemästä tutkimuksesta. Koira kuljettaa sisätiloihin pieneliöitä, minkä ansiosta mikrobikuormalle altistuva lapsi tottuu sietämään muitakin mikrobeja paremmin.

Liike ja seura auttavat

Eläimiä käytetään yhä enemmän myös kuntoutuksessa ja terapiassa. Esimerkiksi liikkuvan hevosen selässä istuminen auttaa erilaisista vaivoista kärsiviä ihmisiä, kertoo Suomen ratsastusterapiayhdistyksen puheenjohtaja, fysioterapeutti Sanna Mattila-Rautiainen.

Kuntouttava vaikutus perustuu hevosen liikkeen rytmiin. Se aktivoi lanne- ja rintarankaa sekä kehon muita osia esimerkiksi MS-potilailla, joilla tärkeä kolmiulotteinen liike on muuttunut sairauden vuoksi mahdottomaksi.

"Mieleeni on jäänyt potilas, joka välttyi ratsastusterapialla avanneleikkaukselta, kun hänen suolensa ja rakkonsa alkoivat taas toimia ja kivut katosivat", Mattila-Rautiainen muistelee.

Vanhainkodeissa ja laitoksissa vanhuksia riemastuttavat ja liikuttavat erilaiset ystäväkoirat ja -kissat. Terveyskirjaston mukaan vanhusten lääkärikäyntien määrä vähenee jopa 21 prosentilla, kun heillä on seuranaan lemmikkieläin.

Nuoremmallekin yksineläjälle lemmikki voi olla korvaamaton seura ja turvan tuoja. Koirapuistossa on helpompi käydä juttusille tuntemattoman ihmisen kanssa. Halutessaan eläimistä saa arkeen virtaa ja tavoitteellisuutta. Aktiivinen koira nauttii virikkeistä, joita esimerkiksi paimennus- tai sienestysharrastus tarjoaa.

Marko Kauppinen ja Masi-koira

Lähes täysin sokea Marko Kauppinen ei tulisi toimeen ilman Masi-koiraansa. Kolmevuotias labradorinnoutaja osaa ulkoa yli viisikymmentä reittiä.

Hihnassa kulkeva henkivakuutus

Kun avainnippu lipeää helsinkiläisen Marko Kauppisen kädestä ja tipahtaa maahan, on vieressä seisova Masi-koira heti valppaana. Se alkaa raapia maata vimmatusti avainten kohdalta ja yrittää ottaa niitä suuhunsa. Kauppisen ei tarvitse kuin kumartua kurottamaan äänen suuntaan ja avaimet ovat takaisin omistajalla.

"Hyvä poika, kiitos!" kehuu isäntä, ja parivaljakko pääsee sisään kotiovesta. Kolmevuotias labradorinnoutaja Masi on lähes täysin sokean Kauppisen kolmas opaskoira. Edellinen koira palveli uskollisesti yksitoistavuotiaaksi saakka ja siirtyi toissa vuonna viettämään ansaittuja eläkepäiviä Kauppisen tuttavapariskunnan luokse.

Peruskäytöstavat opaskoirat oppivat jo kasvatuskodissaan sekä opaskoirakoulussa, mutta ensimmäisinä vuosina uudessa kodissa opetellaan yhteiset tavat ja reitit.

"Alkuun Masin piti oppia ihan perusjuttuja: Kummalla puolella kanssani kuljetaan? Saako sohvalle tulla? Miten julkisilla liikutaan? Sen jälkeen ryhdyimme harjoittelemaan tuttuja kulkureittejä kaupungissa."

Nyt Masilla on hallussaan jo yli viisikymmentä kohdetta. Kauppisen tarvitsee vain sanoa, mihin ollaan matkalla, ja Masi lähtee johdattamaan häntä tuttua reittiä pitkin.

"Nyt, kun Masi on oppinut kohteet, se saattaa välillä höynäyttääkin minua ja valita eri reitin kuin mitä yleensä olemme kulkeneet. Kokemattomalle koiranomistajalle se voisi olla haastavaa, mutta minua tilanteet vain naurattavat. Aina olemme perille löytäneet."

Ennen ensimmäistä koiraansa Kauppinen liikkui rajallisesti kaupungilla kepin kanssa. Tietyöt ja mainostelineet kuitenkin vaikeuttivat liikkumista huomattavasti.

"Koiran kanssa liikkuminen on niin paljon vapaampaa ja turvallisempaa. Olen tehnyt yli 70 ulkomaanmatkaa koirieni kanssa, ja vieraissakin paikoissa koirasta on iso apu."

Näköaistina toimimisen lisäksi Masi on Kauppiselle ystävä. Nuoren koiran leikkisyys pääsee valloilleen, kun työajan loppumisen merkiksi siltä otetaan valjaat pois. Mökillä ja kalastusreissuilla Masi kulkee mukana lemmikin roolissa, mutta seuraa silti ympäristönsä tapahtumia herkeämättä.

Camilla Lindy ja Carlo-poika

Eläinrakkaat Camilla Lindy ja hänen 8-vuotias poikansa Carlo ovat onnellisia, että löysivät perheeseen sopivat lemmikit allergiasta huolimatta.

Allergiaperhe löysi lemmikin

Camilla Lindy on aina ollut eläinrakas. Sama piirre löytyy hänen 8-vuotiaalta Carlo-pojaltaan. Lindy on kuitenkin pahasti allerginen melkein kaikille eläimille, joten mitä tahansa lemmikkiä ei perheeseen voitu ottaa.

"Eräällä tuttavallamme oli kilpikonna. Sain päähäni, että siinä voisi olla laji, jolle en ehkä olisi allerginen", Lindy kertoo.

Talvella 2012 suokilpikonnat Apila ja Kumina tulivat taloon. Aluksi Lindy sai niistä allergiaoireita, mutta konnat saivat jäädä.

Nyt lauma on kasvanut jo kuuteen kilpikonnaan. Seuraan liittyivät myöhemmin kaksi nelivarvaskilpikonnaa ja pikkuruiset kreikankilpikonnan poikaset.

Lindyille konnalauman jokainen yksilö on rakastettu perheenjäsen. Perheen poika, Carlo, jakaa huoneensa kilpikonnien kanssa. Kun hän tulee koulusta, hän tarkistaa ensimmäisenä, että lemmikeillä on kaikki hyvin. Kilpikonnien ansiosta Carlon empatiakyky ja eläinrakkaus ovat voimistuneet entisestään.

Terraarionsa lisäksi konnalauma viettää aikaa muualla talossa ja lämpiminä aikoina pihalle rakennetussa ulkoaitauksessa. Talvisin maakilpikonnat horrostavat kylmä­kellariin kiikutetuissa turvelaatikoissa.

"Osa kilpikonnan omistajista on sitä mieltä, että konnat ovat luonteeltaan erakkoja. Meidän kilpikonnistamme huomaa kuitenkin selvästi, että ne nauttivat lajitoveriensa seurasta ja terraarion ulkopuolisista virikkeistä", Lindy toteaa.

Kilpikonna on tarkkaa hoitoa vaativa eläin, joka voi elää jopa satavuotiaaksi. Lindyn mukaan esimerkiksi ihmisen ruoantähteillä niitä ei voi ruokkia.

"Ilman säännöllistä ulkoilua ja auringonvalon saamista niiden kilpeen voi kehittyä epäpuhtauksia ja -muodostumia."

Myös Lindyn puoliso Rafik Bouazza kuuluu konnien huoltojoukkoihin.

"Mies rakastaa moottoripyöriä enemmän kuin mitään, mutta hurahti silti kanssamme näihin nelivetoisiin pikkupanssarivaunuihin."

Joka kolmannessa kodissa asuu lemmikki

  • Noin 30 prosentissa suomalaisista kotitalouksista asuu jokin lemmikkieläin. Suomessa on noin puoli miljoonaa rekisteröityä koiraa.
  • Suosituimmat koirarodut olivat viime vuonna labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira ja suomenajokoira.
  • Vuosina 1985–2013 Suomessa on rekisteröity 86 500 kissaa.
  • Lemmikki on turvallista hankkia kasvattajan kautta. Suomessa toimii koira-, kissa- gerbiili-, kilpikonna-, undulaatti- ja chinchillakasvattajia.
  • Suomalainen kuluttaa keskimäärin 11 000 euroa rotukoiraansa sen elämän aikana.
  • Lemmikkien ruokiin käytetään Suomessa vuosittain yli 200 miljoonaa euroa.
  • Yksineläjät ja vanhukset eivät suosi lemmikkejä. Vanhustalouksista vain 12 prosentilla oli lemmikkieläin, muissa yhden hengen talouksissa
16 prosentilla.

Lähteet: Tilastokeskus, Kennelliitto, Jyrinki, Henna, Lemmikinomistajan monet kasvot, Vaasan yliopisto (2010)

Opaskoira
Kilpikonna lemmikkinä

Lemmikkikyselyn tuloksia

Yhteishyvä.fi:ssä kyseltiin lukijoiden kokemuksia lemmikeistä helmi-maaliskuussa 2013.

Yhteishyvän lukijat kertovat ottaneensa lemmikin kotiinsa lasten iloksi, lenkkikaveriksi tai hieman yllättäen – pitämään hiiret loitolla. Monet myös haluavat antaa löytöeläimelle tai huostaan otetulle lemmikille uuden kodin.

Lemmikin ottamista rajoittavat suurimmaksi osaksi allergia, asumismuoto tai asunnon koko. Ahtaaseen kerrostaloasuntoon lemmikkiä ei mielellään oteta. Monet kokevat lemmikin myös rajoittavan matkustamista ja vapaa-aikaa liiaksi. Silti 32 prosenttia lukijoista haluaisi lemmikin.

Mitä lemmikkejä taloudessasi on ollut?

  • koira 68 %
  • kissa 67 %
  • jyrsijä (esimerkiksi marsu, hamsteri tai gerbiili) 25 %
  • akvaariokaloja 20 %
  • kani 17 %
  • lintu 9 %
  • matelija (esimerkiksi käärme, lisko tai kilpikonna) 5 %
  • hämähäkki 1 %.

Mistä syystä hankit lemmikin?

  • olen eläinrakas 69 %
  • seuran vuoksi 60 %
  • mielialan kohottajaksi 37 %
  • ulkoilukaveriksi 32 %
  • haluan olla vuorovaikutuksessa eläimen kanssa 30 %.
Teksti
Kuvat Lassi Lovén ja Katja Tähjä
Avainsanat: lemmikki terveys lukijat
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5