Internet Explorer -selainta ei enää aktiivisesti tueta. Suosittelemme käyttämään sivustoamme esimerkiksi Google Chrome tai Mozilla Firefox -selaimilla.

Minun kotiseutuni: Historian havinaa Aurajoen rannoilla

Teksti:
Hanna Moilanen
Kuvat:
SOK
Julkaistu: 14.12.2014
|
Muokattu: 31.8.2020
Varsinais-Suomessa historia on läsnä niin museoissa, puistoissa kuin asuinrakennuksissakin. Herkkä saaristolaisluonto kutsuu kulkijaa rauhoittumaan merituulen tuiverruksessa.

Siitä on nyt seitsemän vuotta, kun Sanna Maaria Mikkola, 32, muutti Turkuun opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta.

"Olihan se vähän kulttuurisokki", Sanna Maaria naurahtaa.

Varsinais-Suomen tasaisuus ihmetytti Keski-Suomen kasvattia. Turusta sanotaan, että se on rakennettu seitsemälle kukkulalle, mutta Sanna Maarian silmiin seutu näytti tasaiselta vanhalta merenpohjalta. Toinen mieltä ravisteleva asia oli meri.

"Meri tuntui rauhattomalta, levottomalta ja liian suurelta verrattuna kotoisiin järviin, joista näkee vastarannan", Sanna Maaria muistelee.

Turussa asutut vuodet ovat kuitenkin tehneet Sanna Maariasta meri-ihmisen. Ensimmäisenä kesänä hän kiersi Saariston rengastien polkupyörällä ja menetti samalla sydämensä herkälle meriluonnolle. Sen jälkeen saaristo on houkutellut pyöräilemään joka kesä. Vastassa on vieläkin uusia reittejä ja ennestään koluamattomia kolkkia.

"Pyöräillessä saa itse määrätä tahdin ja päivämatkan pituuden. Maiseman pienet yksityiskohdat näkee ihan eri tavalla kuin autolla matkatessa. Lauttamatka tuulentuiverruksessa on ehdottomasti se hienoin juttu", Sanna Maaria kuvaa.

Luonnon ja maaston erojen lisäksi huomiota on herättänyt ihmisten pidättyvyys. Jyväskylässä ventovieraat alkoivat jutella bussipysäkillä. Sellaista ei Turussa tapahdu.

"Sitten kun tutustuu ihmisiin, niin samalla tavalla ihania he ovat täällä kuin muuallakin", Sanna Maaria korostaa.

Koti on tunnetila

Kotiseudusta Sanna Maarialle tulee ensimmäisenä mieleen Keski-Suomen kotiseutulaulu. Tarkemmin ajatellen sana herättää muistot lapsuuden kesäpaikoista. Luonto oli jo silloin tärkeä elementti. Vesi, metsät ja puut puhuivat omaa hiljaista kieltään.

Nyt Sanna Maarian koti on puoliksi Turussa ja puoliksi naapurikunnan puolella saaristolaisleipuri Simo Annalan luona. Pariskunta rakentaa olkisavitaloa Naantaliin Livonsaaren yhteisökylään.

Yhteisökylä on entiselle maatilalle kaavoitettu 19 rakennuspaikan ekologinen asuinalue. Asukkaiden tavoitteena on vahvistaa perinteisen yhteisöllisyyden hyviä puolia niin, että apua ja tukea on saatavilla. Samalla jokaisella perheellä on oma koti ja vapaus elää haluamallaan tavalla.

"Yritän miettiä, miten voisin työllistyä maalla", Sanna Maaria kertoo. Nyt menossa ovat ympäristönhoitajan opinnot, mutta uusi työ voi olla ihan jotain muutakin.

Yhteisökylään asettumista on pitänyt sulatella rauhassa. Alkuun Sanna Maariaa mietitytti, onko kyläyhteisössä riittävästi omaa tilaa ja yksityisyyttä.

"Yhtenä iltana, kun olin menossa nukkumaan, ajattelin, että jestas miten kivalta tuntuu kun nämä ihmiset asuvat lähellä. Sen jälkeen sopeutuminen on ollut helpompaa."

Kotiseudun tuoksu

Varsinais-Suomen erityisyyttä on se, että historia tulvii vastaan joka puolelta. Vanhoja puita, puistoja, kartanoita ja muita rakennuksia osuu silmiin melkein missä tahansa.

"Jalopuumetsät ja lehdot ovat minulle tärkeitä. Kun lähden pohjoisemmaksi Suomeen, tuntuu surkealta kun maisemassa ei näy tammia ja saarneja", John Björkman, 34, kertoo.

Ihmisellä voi olla monta kotiseutua. Esimerkiksi lapsuuden kotiseutu, mökkipaikkakunnan maisemat ja vakituinen asuinalue voivat olla yhtälailla merkityksellisiä. Johnille koti on kuitenkin yksiselitteisesti Turussa ja laajemmin ajatellen Varsinais-Suomessa.

"Olen syntynyt, opiskellut ja saanut töitä täältä. Tällä alueella on jokin tietty luonne, johon olen juurtunut ja josta olen ylpeä", John kertoo.

John asuu puolisonsa Marin ja kahden pienen poikansa kanssa Vasaramäen kaupunginosassa. Aikaa kuluu paljon kodin piirissä, koska John on parhaillaan vanhempainvapaalla. Sen jälkeen työt jatkuvat puolipäiväisesti museoalalla.

Vanhassa talossa on aina jotain pientä laitettavaa ja remontoitavaa. Kesällä häärätään puutarhassa sekä kasvimaan että koristekasvien parissa. Keskustelu solisee välillä suomeksi ja välillä ruotsiksi.

Johnille yksi kotiseudun tuoksuista on varhaisen kevään ja myöhäisen syksyn tuoksu. Kun lumi sulaa aikaisin, savinen kylmä maa tuoksuu aivan erityiselle. Ja meren kosteus luo ilmaan oman erityisen tunnun.

"Olin kerran puolisen vuotta töissä Pohjanmaalla. Tuntui, ettei kesä koskaan tullut sinne kunnolla, vaan jäi aina vähän vaiheeseen", John muistelee.

Varsinais-Suomella on pitkä historia, josta paikalliset ovat ylpeitä.

Sanna Maarian matkailuvinkit

  • Retkeile Kurjenrahkan kansallispuistossa. Monipuolinen suo- ja metsäalue soveltuu hyvin päiväpatikointiin. Yksi Kurjenrahkan nähtävyyksistä on vanha kahdeksan kunnan rajapyykki Kuhankuono.
  • Tutustu Luolavuoren luoliin. Keskellä kaupunkia sijaitseva luolasto alkaa korkeasta eteisestä ja jatkuu ahtailla käytävillä sekä uusilla huonemaisilla kammioilla. Pidemmästä tutkimusretkestä kiinnostuneen kannattaa varustautua valolla ja suojakypärällä.
  • Kiertele ja katsele Turun ylioppilaskylää Aurajoen rannalla Nummen kaupunginosassa. 1970-luvulla rakennettu alue edustaa betonirakenteiden pelkistettyä kauneutta, ja sitä pidettiin omana aikanaan arkkitehtuurin helmenä. Museovirasto on määritellyt läntisen ylioppilaskylän yhdeksi Suomen merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
  • Polkupyöräile Saariston rengastiellä, ja ihastu alueen ainutlaatuiseen luontoon. Pääreitti on vähän yli 200 kilometrin mittainen, mutta lyhyemmänkin kierroksen voi tehdä. Reitti kulkee saaresta saareen siltojen, lossien ja lauttojen avulla.
  • Katsele merta ja käy uimassa Ruissalon Kuuvannokassa. Rannalla voi pujahtaa omaan kallionkoloon ja löytää rauhallisen nurkan, vaikka paikalla olisi enemmänkin ihmisiä.

Johnin matkailuvinkit

  • Tutustu Halisten kylään Halistenkosken äärellä. Vanha kylämiljöö luo ajattoman tunteen läsnä olevasta historiasta.
  • Retkeile Katariinanlaakson suojelualueella, ja vaella sieltä Pyhän Katariinan polkua Kaarinan puolelle. Alueen maastoon kuuluu lehtoja, rantaniittyjä, ketoja ja karuja männiköitä.
  • Vieraile Kemiönsaaressa. Tutustumiskohteeksi sopii esimerkiksi Sagalundin museo, joka esittelee turunmaalaista kulttuuriperintöä ja tarjoaa lapsille entisajan elämästä kertovia leikkejä. 
  • Kiertele Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Ulkoilmamuseossa esitellään kaupunkikäsityöläisten verstaita ja asumuksia 1800-luvulta. Kesällä ohjelmassa on erilaisia teemapäiviä ja työnäytöksiä.
  • Katsasta historiallisesti arvokkaat Kuusiston piispanlinnan rauniot Kaarinassa. Kartanomiljöössä on tarjolla myös taide-elämyksiä. Läheisen luontopolun varrelta voi bongata sekä harvinaisia kasveja että monenlaisia lintuja.

Juttusarjassa koko ikänsä tietyllä alueella eläneet ja aikuisena sinne muuttaneet ihmiset eri puolilta Suomea kertovat omasta kotiseudustaan. He myös vinkkaavat, mihin matkalaisen kannattaa tutustua. Sarjan osat on julkaistu Yhteishyvä-lehdessä vuosien 2013 ja 2014 aikana.

Lisää aiheesta