Asmo Mikonsaari käy Lappeenrannan Viipurinportin ABC:llä kahvilla ja väittelemässä kavereiden kanssa kantapöydässä.

Lappeenrannan ABC-kantis Asmo: "Täällä ei puhe lopu ikinä"

Teksti:

Anna Tommola

Kuvat:

Jussi Helttunen

Julkaistu: 13.3.2018

Muokattu: 31.8.2020

Väittely kavereiden kanssa pitää virkeänä, uskoo Lappeenrannan ABC:lla kahvitteleva Asmo Mikonsaari.

"Meitä on usein kymmenen jätkää tuossa ikkunan vieressä istumassa. Möykätään siinä se oma visio läpi. Me ollaan poliittisesti aika kantaaottavia eikä aina samaa mieltä.

Nykyään on hyvä väitellä mistä vain, kun aina pystyy googlaamaan, miten asia on. Ennen joku aina vetosi, että lehdessä luki, eikä sitä päästy tarkistamaan. Tänä päivänä kun avaa kännykän ja raapii vähän, niin se on siinä.

Jos jutut hiljenee, niin sitten on kyllä pari jätkää ainakin kuollut pöytään.

Mutta ei puhe siihen lopu. Tämä on sellainen alue, että puhe ei lopu ikinä! Jos jutut hiljenee, niin sitten on kyllä pari jätkää ainakin kuollut pöytään.

Ja väittely pitää virkeänä. Mitä siitäkin tulisi, jos istuisit kiikkustuolissa ja miettisit vaan itseksesi?

Uunin lämmitys – päivän suuri työ

Asun vaimon kanssa maatilan päärakennuksessa, syntymäkodissani, jonka ostin itselleni 1987. Vuoteen 2012 saakka tila oli ihan täydessä tikissä, parhaimpina vuosina lähti 14 000 eläintä myyntiin.

Olin maajussina pirun pitkään. Nuoruudessa siitä sai vielä jonkinlaisen palkankin. Nyt ala on pieksetty niin tiukalle, että jos katsoo niitä, jotka vielä yrittävät, niin – voi poikaparat.

Nyt kun pennut ovat lähteneet kotoa, uunin lämmitys on päivän suurin työ. Käyn myös säännöllisesti sairaalassa tiputuksessa. Minulla on perinnöllinen reumaattinen sairaus, jonka takia luusto on ollut heikossa kunnossa. Polvet ja olkapäät on leikattu, ja ranteisiin on lyöty lisää luunpätkiä.

Jos olisi varaa, niin lähtisin Keski-Eurooppaan välittömästi.

Pahimmillaan pari vuotta sitten olin pyörätuolissa ja jatkuvasti sairaalassa. Nyt olen tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa. Siihen on sopeuduttava, että ikä ei tule yksin.

On vain ruvennut tökkimään nämä ilmat täällä. Jos olisi varaa, niin lähtisin Keski-Eurooppaan välittömästi. Etelä-Saksaan kun pääsisi vuoren reunalle istumaan… Mutta se on utopistinen ajatus. Jos pysyn tässäkin kunnossa kuin nyt, olen ihan tyytyväinen."