Mielikuvat siitä, millaisia olemme missäkin päin Suomea, pysyvät edelleen tiukassa. Myyttien soisi jo vaipuvan unholaan, mutta kovin todennäköistä se ei ole. Millaisia nykyiset maakuntaidentiteetit ovat?
"Paljon monipolvisempia kuin tutut yleistykset", sanoo projektitutkija Mikko Kohvakka Lappeenrannan teknillisen yliopiston Etelä-Karjala-instituutista.
"Maakuntaidentiteetti tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jollekin se on murteita ja perinteitä, toiselle konkreettista taloudellista menestystä. Merkitykset vaihtelevat myös eri aikoina."
Myytit eri maakunnista eivät ole syntyneet sattumalta. Ne on synnytetty. Onkin kurkistettava Suomen historiaan, jotta voi ymmärtää nykyisiä maakuntaidentiteettejä.
Maakunnallisuus oli keino eheyttää ja yhtenäistää Suomea sekä sisällissodan että toisen maailmansodan jälkeen. Siksi ominaispiirteitä osin keksittiinkin. Edelleenkin maakuntien identiteeteistä ne, joilla on pisin historia, mielletään vahvimmiksi. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaa. Niihin verrattuna esimerkiksi Etelä-Karjala on historiallisesti nuorempi maakunta.
Kolmannes samaistuu maakuntaansa
Osittain maakuntaidentiteetteihin on vaikuttanut se, että läänijakoa muutettiin vuonna 1997 ja läänien määrä väheni merkittävästi. Pakkaa on sekoittanut sekin, että kuntaliitosten kulta-aikana moni kunta on vaihtanut maakuntaa. Läänit, kunnat, maakunnat – termit saavat monen pään pyörälle. Tämä näkyi, kun Kuntaliitto teki tutkimuksen siitä, miten ihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta erilaisiin alueellisiin kokonaisuuksiin. Vain runsas kolmannes suomalaisista ilmoitti samaistuvansa melko tai erittäin paljon maakuntaansa.
"Etenkään nuorelle väelle alueelliset kokonaisuudet eivät hahmotu kovin selkeästi", tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom Kuntaliitosta sanoo.
Tutkijoita ei yllättänyt, että eteläpohjalaiset Lapualla samaistuivat selkeästi eniten maakuntaansa. Myös lappilaiset Sodankylässä samaistuivat omaan alueeseensa vahvasti. Perää tutkimuksessa piti Uudenmaan Karkkila. Tämäkään ei yllätä, sillä uusimaalaisilla ei ole yleensä vahvaa maakuntaidentiteettiä.
"Kunnissa, joissa muuttoliike on suurta, kuntalaisten kotikuntasamaistuminen jää helposti heikommaksi. Se saattaa heijastua maakuntaankin", Pekola-Sjöblom sanoo.
Maakuntaidentiteetteihin vaikuttavat myös arkipäiväiset asiat, kuten media ja viihdeteollisuus.
"Kirjallisuus ja elokuvat luovat tietynlaista kuvaa. Esimerkiksi tämän päivän pohjalaisuutta ovat osaltaan luoneet Lauri Tähkä ja Duudsonit. Myös koululaitoksen rooli on todella suuri", Kohvakka lisää.
Identiteetti on prosessi
Vaikutteita otetaan vahvimmin vastaan varhaisnuorena ja -aikuisena. Silloin maakuntaidentiteetin siemen usein kylvetään. Mutta koulunkin vaikutusvalta kapenee koko ajan.
"Ennen mietittiin, jääkö nuori omaan kotikuntaan tai maakuntaan. Nykymaailma on muuttunut globaalimmaksi ja maakunnilla on enemmän kilpailijoita. Nyt mietitään, mahtaako nuori jäädä edes kotimaahan", Pekola-Sjöblom huomauttaa.
Identiteetti on silti prosessi ja jatkuvasti altis muutoksille. Ihminen voi vanhempanakin muuttaa käsityksiään maakunnasta – ja usein niin käykin.
"Vanhemmalla iällä aletaan usein miettiä omia juuria. Se voi johtaa yhteenkuuluvaisuuden tunteen heräämiseen tai vahvistumiseen oman lapsuuden ja suvun kotimaisemiin", Pekola-Sjöblom kuvaa.
Vaikka hämäläinen ja pohjalainen identiteetti saattavat tuntua olevan valovuosien päässä toisistaan, ne voivat myös helposti kulkea rinta rinnan. Hämäläisen äidin ja pohjalaisen isän lapselle voi muodostua hybridi-identiteetti, jos molemmat vanhemmat tuovat omaa identiteettiään esille. Nimenomaan puhe on yksi tärkeimmistä maakuntaidentiteetin vahvistajista. Mitä enemmän maakunnista keskustellaan, sitä näkyvimmiksi ne tulevat.
"Sellaista puhetta oli ennen enemmän. EU-Suomessa maakunta ei sanana näy ihmisten arjessa samoin kuin 1920–1930-luvuilla. Ihmiset rakentavat omaa maailmankuvaansa yhä enemmän itsensä tai muiden pienempien asioiden kautta. Kuntaidentiteetti on usein vahvempi kuin maakuntaidentiteetti", Kohvakka sanoo.
Mitä maakuntaidentiteeteille sitten tapahtuu tulevaisuudessa? Kohvakan mukaan identiteetti on kuin ihmiselämä. Siinä on syntyhetken lisäksi sekä nousu- että laskukausia.
"Pakonomaista tarvetta maakuntaidentiteetille ei ole. Jos enemmistö ei koe sitä tärkeäksi, se voi hävitä. Tai sitten se häviää vähäksi aikaa, mutta tekee taas paluun."
Ennen mietittiin, jääkö nuori omaan kotikuntaan tai maakuntaan. Nyt mietitään, mahtaako nuori jäädä edes kotimaahan.