Kati Tervo: Verhottu elämä

25.1.2016
0 arviota
Kati Tervo: Verhottu elämä

Vedän verhot ikkunan eteen illansuussa. Kun mies astuu aamulla huoneeseen, hän vetää ne ensitöikseen pois sarastuksen tieltä. Talviaamuisin, kun olen vielä unenpöpperössä, en halua juoda kahvia keittiössä kuin telkkarissa. Kaikkien näkyvillä. Yöpaidassa, hampaat harjaamatta. Tuntuu suojattomalta, jos sisälle näkee suoraan kadulta. En kehtaa paljastaa, mitä karmeaa mielessäni liikkuu. Niin uhkaava ulkoa tuleva pimeys talvisin on.

Miehen työhuoneesta näkee viereiseen taloon ja pimeällä suoraan ventovieraiden ihmisten elämään. Perhe ei käytä verhoja. Mies kuvailee tapahtumia. Ehkä hän ymmärtää kohta minuakin paremmin, kun kauhistelee muiden verhottomuutta. En halua tietää, mitä naapurissa tapahtuu. En kaikkea.

Olen aina pitänyt verhoista. Olen asunut monenlaisissa taloissa ja asunnoissa. Verhoja on roikkunut monta tyyliä ja kuosia. Kun siivosin kellaria, hämmästelin säästämieni verhojen määrää. Kierrätin vanhoja uutimia, väärän värisiä ja kokoisia. Koskaan eivät entiset verhot ole käyneet seuraavaan kotiin. Ne ovat olleet aina liian lyhyitä tai pitkiä. Yhden ison kankaan säästin. Sen pakkaan ja vien mökille. Siitä saan uudenveroisen päiväpeiton pojan sänkyyn.

Kankaat kertovat vanhoista osoitteista ja eletyistä vuosista. Verhojen ompeleminen palautui mieleen, samoin kankaan hankinta. Verhomuistini toimi ja herätti tunteita. Yksi kangas oli roikkunut ensimmäisen aikuisosoitteeni ikkunassa: tumman-vihreä alekangas, jossa oli kapeita valkoisia aaltoviivoja. Synkkä väri, tumman virginia, oli suosittu seitsemänkymmentäluvulla. Sitä väriä en halua enää koskaan kotonani katsella. Olin ommellut verhon onnellisena, mutta kiskonut alas onnettomana.

Kun menen hotelliin yöksi, tarkistan ensimmäiseksi näkymän ja verhot. Kerran vietin pohjoisessa yötöntä yötä huoneessa, jossa oli isot ikkunat, mutta verhot kuin patalaput. Nukkuessa pitää olla pimeää tai tiheän hämärää, muuten uni ei tule.

Kangas vaimentaa kadun meteliä. Äänet kimmahtelevat lasista sekä sisällä että ulkona. Kun ripustaa ikkunaan verhot, kaiku katoaa ja paikka muuttuu kodiksi.

Pidetäänkö verhoja sitten ikkunan edessä vai ei? Juoksijat liukuvat kiskoissa sitä varten, että asiasta saa ja voi olla eri mieltä.

Teksti:
Kuva: Minna Kurjenluoma
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5