Kati Tervo: Rakastunut ikkunanpesijä

21.3.2014
0 arviota
Kati Tervo: Rakastunut ikkunanpesijä

Aurinko heilauttaa valtikkaansa, ja nöyrryn sen alamaiseksi. Sen voima saa kukat ja ihmiset kukkimaan. Rakastun valon huumaamana ja sokaisemana. Se on kuulemma pelkkää kemiaa. Ei haittaa. Rakastun silti.

Kun olen täynnä tätä tunnetta, kotona värit kirkastuvat, hymyilyttää ja naurattaa. Kaikki, mihin ryhdyn, tuntuu onnistuvan. En nipota mistään, maailman epäkohdat loittonevat. Tulee halattua ja lausahdettua lempeitä sanoja, jotka nukkuivat pitkän talviunen. Painoja nosteleva mies komistuu silmissä. Lapsi sanoo hassuksi. Nuorrun, ja mahla virtaa suonissani. Sydän hypähtelee ilosta ja olemassaolosta. Olen huoleton hattarapää.

Luuttuan keittiön lattian ja tiskaan kattilat kuin huomaamatta. Pölyn valta saa väistyä aurinkoenergialla, jota olen imenyt itseni täyteen. Siivouspuuska pistää minut tekemään ihmeitä. Valo lankeaa kohta suoraan huoneeseen. Pyyhin ruudun rätillä ja vetelen lastalla lasista likakerroksen. Pesuvesi mustuu. Vedän nokiveden pytystä alas.

Nautin kiihkosta ja villityksestä, jotka puhkeavat keväällä. Se valvottaa ja herättää haavekuvia niityistä ja parittelevista perhosista. Se jopa laihduttaa, koska ruoka muuttuu yhdentekeväksi. Hyvä synnyttää hyvää, ainakin rakastuneen maailmassa. Minulle ei kannata puhua järkeä. Usein se onkin vain kateellisten paminaa ja yritystä häiritä toisen onnea.

Kyynikoita ei pidä myöskään kuunnella, koska he nyt eivät ainakaan ymmärrä tätä tunteiden kohinaa. Jos se heitä ilahduttaa, niin kyllähän rakastunut hupsu leijailee yläilmoista pikkuhiljaa maan pinnalle kuin höyhen ja palaa murpattajien ruotuun. Mutta sitä ennen nautitaan täysillä – ja siivotaan.

Rakastunut ei arvostele toista eikä itseään, siksikin se tunne on niin mieltä nostattava. Hän huokuu kanssaihmisille raivostuttavaa lempeyttä ja itseriittoisuutta. Mikään ei tunnu häntä hetkauttavan. Rakastuminen on poikkeustila.

Rakastun aina uudestaan omaan ukkooni. Nuorena en tiennyt, että niinkin voi käydä. Luulin, että kun tunne lakastuu, tapahtuu jotain peruuttamatonta. En tiennyt, että tunteilla on oma kiertokulkunsa ja että ne voivat herätä uudelleen vaikka kevätauringon paisteessa ikkunoita pestessä.

Teksti:
Kuva: Kreetta Järvenpää
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5