Kati Tervo: Puhku, puhise, hengästy

18.3.2016
1 arviota

Pörhötukkaiset kasarijupit keksivät kuntosalit pullistellakseen. Näin ajattelin pitkään peiliseinäisistä, teknisistä hikoiluhuoneista. Kuntosalit eivät ole minua varten. Enhän osaisi siellä edes toimia. Kauhu lamauttaisi minut salin ovelle. Sitä paitsi olen aina inhonnut hikoilemista. Jouduin korjaamaan asenteitani. Tartuin viimein mahdollisuuteen vapautua kivuista liikunnan avulla.

Treenatessani ensi kertaa salilla vieras nainen epäili housujeni kiristävän liikaa. Änkesin juuri reidenlähentäjälaitteeseen. Venytin kangasta ja näytin mammalle, että housut ovat stretsiä. En viitsinyt kertoa, että jähmeät liikkeeni johtuivat polven nivelrikosta ja siitä, että olin hirveän kankea. En joustanut, housut kyllä. Suljin korvani kommenteilta, joita kokemattomuuteni konkareissa herättäisikään. Yksi treenisisko sentään kannusti: puseron väri pukee sinua.

Minulle selvisi, että läski hengitetään ulos kehosta.

Kuntosaliohjaaja laati minulle sopivan -ohjelman, jota on tarkistettu ja vaikeutettu kolme kertaa. Siitä se lähti. Ohjeet ovat paperilla, ja lunttaan sieltä kunkin laitteen asemoinnit ja vastusten määrän. En halua rikkoa itseäni, vaan päinvastoin etsiä kestävämpää, rautaisempaa puoltani. Voimani karttuvat.

Talvella minulle selvisi, että läski hengitetään ulos kehosta. Siispä puhkun, puhisen ja hengästyn. Rakastan soutulaitetta, joka herättää yläselkäni henkiin. Soudan milloin laguunilla, milloin Näsijärvellä. Milloin myrskyää, milloin vene kiitää eteenpäin tyynellä selällä. Annan mielikuvien viedä.

Alkulämmittelyn jälkeen siirryn jalkaprässiin ja muihin laitteisiin. Kun tuntuu, tuntuu hyvältä. Paikat aristelevat usein. Pystypunnerrus saa minut ähisemään. Irvistän ja suoriudun kolmestakymmenestä käsien ojennuksesta kohti kattoa. Viimeiset neljä työntöä tuntuvat mahdottomilta. Olkapäilläni on oma kipuhistoriansa. Vasen jäätyi kerran. Siihen piikitettiin kortisonia.

Toiset etsivät peileistä täydellisyyttä, toiset oikeaa liikerataa. Eläkeläiset jahtaavat salilla kykyä säilyä mahdollisimman kauan omatoimisena. Niin minäkin. Jokaisen treenin palkitsee autuas olo ja avara mieli. Kotimatkalla himoitsen jo lisää rautaa.

Kolumnisti Kati Tervo on kirjailija, joka rakastaa arkea, hullaantuu väreistä ja innoittuu muistoista. 

Teksti
Kuva Roope Permanto
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5