Kahden kodin väkeä

Kai se vähän yllätti. Näin muistelee 11-vuotias Niilo Kyllönen iltaa, jolloin vanhemmat kertoivat eroavansa. Liminkalaisen perheen vanhemmat kertoivat lapsille, että heillä on ollut vähän vaikeaa. Kukaan kolmesta pojasta ei kuitenkaan ollut huomannut muutosta äidin ja isän väleissä.

"En ihan heti ymmärtänyt, mitä erosta seuraa", Kyllönen jatkaa.

Hänen isoveljensä oli sitä mieltä, että hän haluaa vain yhden kodin.

"Minusta kaksi kotia oli ihan kiva ajatus", veljeskatraan keskimmäinen Kyllönen kertoo.

Isä muutti marraskuussa 2012 pois perheen yhteisestä kodista Tupoksesta. Lapset menivät uuteen kotiin ensimmäisen kerran isänpäivää edeltävänä lauantaina. Sunnuntaina juhlittiin isää poikien kesken.

Nykyään pojat viettävät joka toisen viikonlopun isällä, minkä lisäksi keskiviikot ovat isäpäiviä. Tuolloin pojat menevät koulun jälkeen isälle, tekevät läksyt ja syövät iltaruoan. Äidin koti on lähempänä poikien koulua, siksi viikolla on helppo asua siellä.

Vuoroasumisjärjestelystä sovittiin lastenvalvojalla vuoden 2013 alussa, muutama kuukausi eron jälkeen. Perheen äiti Minna Kyllönen kertoo sopimuksen selkeyttäneen arkea.

"Vaikka tavallaan suren ydinperheen menettämistä, on tämä elämäntilanne antanut uusia mahdollisuuksia. Kun pojat ovat isällään, minulla on omaa aikaa", hän kertoo.

Tuoreessa erotilanteessa oleville ikätovereilleen Niilo Kyllösellä on yksi neuvo.

"Ei kannata murehtia, sillä kaikki järjestyy. Pienempänä minäkin ajattelin, etteivät äiti ja isä ikinä eroa. Nyt kaksi kotia on meille ihan normaalia elämää."

Keskiviikot ovat isäpäiviä. Silloin syödään ja tehdään läksyt isän luona.

Espoolainen Sofia Sonck, 18, muistaa hyvin, miten kuuli vanhempiensa erosta.

"Katsoimme siskoni Fannyn kanssa telkkaria äidin ja isän sängyssä, kun äiti tuli vakavana sanomaan, että heillä on asiaa. Näin, että äiti oli itkenyt, ja isä kertoi, että he eroavat."

Tuolloin 11-vuotias Sonck alkoi itkeä.

Perheessä on kokeiltu edellisen seitsemän vuoden aikana erilaisia asumisjärjestelyjä. Aluksi vanhemmat asuivat vuoroviikoin lasten kanssa perheen yhteisessä kodissa. Parin kuukauden jälkeen isä muutti pois ja vuoroasumisesta sovittiin tarkasti. Tytöt menivät joka viikko torstaisin isälle, ja joka toinen viikko he olivat siellä sunnuntaihin asti.

"Ikävöin äitiä, kun olin isällä", Sonck muistelee.

Nykyään vain nuorin tytöistä, 9-vuotias Sandra, käy isällä säännöllisesti tapaamissopimuksen mukaan. Sonck kertoo, että kun hän sai 12-vuotiaana valita, milloin käy isällä, hän alkoi viihtyä siellä paremmin. Hänestä on tärkeää kuunnella lapsia ja heidän asumistoiveitaan erotilanteessa.

"Nykyään käyn isällä mielelläni opiskelemassa, ja isä auttaa minua matematiikassa. Saatan mennä sinne, kun kaipaan rauhaa ja keskittymistä."

Neljän naisen ja yhdeksän kissan kodissa riittää vilskettä. Isällä taas on hiljaista.

Sonck muistaa hyvin ajan ennen eroa ja ikävöi välillä ehjää perhettä.

"Mutta rohkaisuna muille erolapsille voin sanoa, että elämä helpottuu eron jälkeen. Olen itse lähentynyt molempien vanhempieni kanssa ja tutustunut heihin entistä paremmin."

Suomessa lapsi voi olla kirjoilla vain toisen vanhemman luona.

Avioeron jälkeen täytyy päättää, kuka asuu kenenkin luona ja miten usein toista vanhempaa tavataan. Yhä useammin päädytään vuoroasumiseen. Se tarkoittaa sitä, että lapset asuvat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona tai osan viikosta toisen ja osan toisen vanhemman luona. Joskus päädytään siihen, että lapset asuvat koko ajan samassa paikassa ja vanhemmat vuorottelevat yhteisessä kodissa. Tärkeintä on, että asiasta sovitaan yhteisesti.

"Asumista ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen sisältö tulee kirjata niin tarkasti, ettei se aiheuta tulkintaongelmia", painottaa Espoon perheasioiden yksikön esimies Marjatta Karhuvaara.

Suomessa lapsi voi olla kirjoilla vain toisen vanhemman luona, mikä aiheuttaa toisinaan erimielisyyksiä
sopimusta tehdessä. Se myös hankaloittaa järjestelyn tilastointia. Tarkkoja lukuja vuoroasumisesta Suomessa ei ole, mutta siitä tehtyjen sopimusten määrä on lisääntynyt viime vuosina 20 prosenttia.

Ruotsissa vuoroasuminen on yleistä, ja se on helppoa. Lapsi voi olla kirjoilla kummankin vanhemman luona, ja lapsilisän voi jakaa. Ruotsalaistutkimuksen tulokset puoltavat mahdollisimman tasa-arvoista vanhemmuutta eron jälkeenkin.

"Vaikka parisuhde päättyy, vanhemmuus jatkuu", Karhuvaara toteaa.

Lasten- ja nuortenpsykologi Sirkku Niemelä kehottaa vanhempia suojaamaan lasta eron myllerrykseltä. Hän antaa vanhemmille kolme ohjetta:

1. Anna lapsen elää ikätasonsa mukaan

Mitä vähemmän erosta aiheutuu samanaikaisia käytännön muutoksia, kuten koulun tai päiväkodin vaihtumista, sen parempi. Lapsen ei myöskään kuulu huolehtia vanhempiensa jaksamisesta. Hänen pitää saada elää mahdollisimman tavallista, oman ikätasonsa arkea. Se suojaa lasta.

2. Kuuntele lasta

Avioerotilanteessa aikuiset voivat ryhtyä pelaamaan ihmissuhteilla ja esimerkiksi syyttelemään toisiaan. Mitä selvempää ja suorempaa lapsen ympärillä elävien aikuisten vuorovaikutus on, sen parempi. Vuorovaikutukseen lapsen kanssa tulee kiinnittää huomiota. Kuuntele lasta, älä oleta.

3. Kunnioita lasta ja toista vanhempaa


Lapsi havaitsee, arvostavatko vanhemmat toisiaan ja suhtautuvatko muut ihmiset häneen ja perheeseen kunnioittavasti vaikeuksista huolimatta. Lapsen kommentteihin ja ajatuksiin tulee suhtautua vakavasti. Hän voi kokea erossa eri asiat ongelmiksi kuin vanhemmat.

Video: Vuoroasumisen arkea

Yhteishyvä.fi:n lukijoilta kysyttiin kokemuksia eroperheistä ja niiden asumisjärjestelyistä. Kysely toteutettiin marras–joulukuussa 2013. Kyselyyn vastasi yhteensä 1 255 lukijaa.

Lapsi asuu…

• äidin luona 69 %
• isän luona 11 %
• omassa asunnossa 11 %
• tasaisesti molempien luona 5 %
• jossain muualla 4 %.

Lukijoiden kokemuksia eroperheiden asumisjärjestelyistä

"Asuin täysin äitini luona kun vanhempani erosivat. Vanhempien ero oli minulle helpotus ja positiivinen asia, koska vanhempien väliseen riitelyyn liittyi usein alkoholin käyttöä sekä väkivaltaisuutta. Eron jälkeen ei enää tarvinnut pelätä."

"Huono kokemus oli se, että vanhempani eivät ymmärtäneet erota ajoissa kun olin lapsi. He ajattelivat että on lapsien parhaaksi olla yhdessä että heillä on samassa taloudessa asuva isä ja äiti. Se ei ole lapsien parhaaksi, jos on huono ilmapiiri, riitelevät tai mykkäkoulua pitävät vanhemmat. Lapset huomaavat sellaiset asiat ja siitä voi jäädä traumoja."

"Vuorotellen viikko isän luona, viikko äidin luona (vanhempani asuivat molemmat samassa kaupungissa ja melko lähellä toisiaan). Toimi hyvin, koska näin yhtä paljon kumpaakin vanhempaa, minulla oli kaksi kotia, eikä tuntunut että toisen luona olisi vain kylässä. Tosin tilannetta tuli käytettyä myös hyväksi sillä tavalla, että riidan sattuessa lähti usein toiselle vanhemmalle karkuun."

"Hyvää oli, että tapasin molempia vanhempiani usein. Huonoa oli, että äiti joutui ottamaan pääasiallisen kasvatusvastuun ja isä taas pääsi helpommalla. Liitimme helpommin isään positiivisia asioita veljieni kanssa, koska emme ymmärtäneet, että hän ei joudu ottamaan vastuuta kielloista, joita meille välttämättä piti kuitenkin asettaa."

Miten lähipiirisi eroperheet ovat hoitaneet asumisjärjestelynsä?

"Tuttavani tappelee ex-vaimonsa kanssa lasten tapaamisoikeudesta, vaikka siitä on sovittu oikeudessa. Ex-vaimo käyttää lapsia kostamisen välikappaleena ja vähät välittää miten se vaikuttaa jälkikasvuun."

"Parhaalta vaihtoehdolta on tuntunut se, että koti on toisen vanhemman luona, ja toisen vanhemman luona ollaan esim. joka toinen viikonloppu."

"Yleensä erossa mies on se, joka joutuu kodista lähtemään lasten – mikäli he eivät ole vielä itsenäistyneet – jäädessä äidille. Vaikka lapset olisivat aikuisia ja jo naimisissa, molemmat vanhemmat eivät voi vierailla yhtä aikaa heidän luonaan esimerkiksi jouluna."

"Jos lapsen vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, minusta on vähän hassua, että lapsen isä on aina se, joka kuskaa lasta monia tunteja edes takaisin."

"Joillakin eroperheillä lapset vaihtavat sujuvasti toisen vanhemman luota toisen luo. Ovat pidettyjä kummankin vanhemman luona. Haasteina ovat erovanhempien tulehtuneet välit, jotka heijastuvat lapsiin. Toinen vanhempi ei aina halua ottaa lapsia luokseen tai välit ovat kokonaan poikki toiseen vanhempaan. Syyttelyä puolin ja toisin."