Jalkapallo pitää fanin liikkeessä

24.3.2015
0 arviota
Jalkapallo pitää fanin liikkeessä

Petteri Granat (vas.) hurraa suosikkijoukkueelleen TamU-K:lle tämän kotistadionilla Tampereen Pyynikillä. Granat menetti sydämensä tamperelaisjoukkueelle jo vuonna 1998.

Jalkapallofanin kiireet alkavat, kun pelikausi ja Valioliiga starttaavat. Aito futisfani on silloin takuuvarmasti jalkapallokentän reunalla.

Petteri Granatin pulssi alkaa nousta, ja käsissäkin tuntuu kylmää hikeä. Jo aiemmin lounas jäi väliin, koska ruoka ei yksinkertaisesti maistunut. Tämä on normaalia ennen suosikkijalkapalloseuran kotiottelua.

Granat istuu ystävineen autoon. Edessä on 170 kilometrin ajomatka Helsingistä Tampereelle. TamU-K:n pelin alkuun on muutama tunti. Jo ennen kuin auto on kiihdyttänyt Tampereen moottoritielle, kisastudio on käynnistynyt: Mikä meni vikaan edellisessä pelissä? Kuka ylitti itsensä? Miksi rikettä ei vihelletty?

Huhtikuusta eteenpäin Granatin ja muiden jalkapallofanien elämä on kiireistä. Kuun alussa käynnistyy Veikkausliiga, jossa pelataan miesten jalkapalloilun Suomen mestaruudesta. Myös alemmilla sarjatasoilla vihelletään pelit käyntiin.

Mikä saa fanit matkaamaan suosikkijoukkueensa perässä ympäri maata ja jopa ulkomaille?

Granat ei tiedä, mistä rakkaus tamperelaisseuraan lähti. Johtuiko se kentän laidan äänistä, pelipaidan väreistä vai erätauon tunnelmasta? Ja paljonko painoi se, että TamU-K:n edeltäjä, Tampere United, voitti vuonna 1998 ensimmäisen Granatin näkemän pelin 7-0?

Granat opiskeli tuolloin Tampereen yliopistossa ja Tampere United oli vasta alkumetreillään. Nykyään Granat opettaa historiaa, yhteiskuntaoppia ja filosofiaa. Taka­vuosien huippu Tampere United ehti ajautua konkurssiin vuonna 2011. Kannatusyhdistys perusti sen raunioille uuden joukkueen, TamU-K:n, joka pelaa Tampereen piirin Nelosessa ja jota fanit pyörittävät. TamU-K luovuttaa sarjapaikkansa kaudella 2016 takaisin Tampere Unitedille.

"Mies voi rakastaa elämänsä aikana montaa naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa", Granat pohtii.

"On luvallista hurahtaa jalkapalloon 40-vuotiaana."

Yhteistyössä pelin ydin

Fanitoiminta on TamU-K:ssa aktiivista. Seura myy netissä mukeja, ja viime kesänä järjestettiin faniristeily. Osaa peleistä voi katsoa suorana netistä, jonne fanit videoivat ne.

"Kundit pesevät yhdessä pelaajien pyykkiä, myyvät makkaraa ja tekevät töitä arvostamansa seuran eteen. Tässä on jalkapallon ydin."

Granatia kiehtoo jalkapallossa lajin suuruus. Hän on nauttinut hurmoksesta kymmentuhatpäisen yleisön ja huutomyrskyjen keskellä ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.

Petteri Granat lyö harvoin vetoa ja silloinkin huonolla menestyksellä. Joskus hän käy seuraamassa pelejä sporttibaarissa, mutta viihtyy enimmäkseen kentän laidalla. Jalkapallouutiset hän lukee kotimaisista verkkolehdistä. Välillä häntä harmittaa, että aikuista jalkapallohullua pidetään vähän outona.

"Kyse on tunteesta, rakkaudesta, sitoutumisesta ja elämäntyylistä. On luvallista hurahtaa jalkapalloon 40-vuotiaana", hän tiivistää.

Jonathan Stolpen huoneen seinää koristaa juliste, jota hän heilutti kerran Herthan ottelussa. Sen avulla hän sai tähtipelaaja Fabian Lustenbergerilta tämän pelipaidan.

Tummansinistä koko tupa

Turkulaisen Jonathan Stolpen suosikkiseura ei jää epäselväksi, kun kurkistaa hänen makuuhuoneeseensa. Sama väri, "Herthan sininen", sinivalkoisine logoineen toistuu seinillä olevissa kannatushuiveissa, julisteissa ja jopa lakanoissa.

"Minulla on myös Herthan golfpallo, tabletin suojus, verkkarit, tuulitakki, collegepaita ja sukat. Seuraavaksi ostetaan Herthan golfbägi. Enimmillään olen ostanut 200 eurolla fanitavaraa yhdellä reissulla", Jonathan Stolpe kertoo innoissaan.

Jonathanin isä Robert Stolpe hymyilee vieressä. Isästä ja pojasta tuli berliiniläisseuran faneja sattumalta syksyllä 2010. He olivat Berliinissä ja päättivät lähteä katsomaan Herthan peliä.

"Katsojia oli noin 50 000. Se oli todella huikea kokemus", Jonathan Stolpe hehkuttaa.

Yksikään Herthan peli ei jää seuraamatta. Useimmiten pelit katsotaan netistä, joskus televisiosta. Viikonloppuisin odottaa todellinen peliputki.

"Perjantain ja sunnuntain välillä maksukanavilta tulee viisi Saksan pääsarjan eli Bundesliigan peliä."

Robert ja Jonathan Stolpe

Robert Stolpe (oik.) ja hänen poikansa Jonathan käyvät usein Berliinissä. Siellä odottaa  molempien suosikkijalkapallojoukkue Hertha BSC. Bundesliigakausi päättyy toukokuussa

Maaginen tunnelma vetoaa

Jalkapallo vie isän ja pojan myös ulkomaille. Stolpet ovat nähneet Saksassa kaikkiaan yhdeksän Herthan peliä, useimmiten kotikentällä Berliinin olympiastadionilla. He lähtevät Saksaan joko kahdestaan tai hieman isommalla porukalla.

"Reilulla kolmellakympillä saa jo lipun hyvältä paikalta. Kausikortti fanikatsomoon maksaa vain 99 euroa", Robert Stolpe sanoo.

Isän ja pojan mielestä parasta Herthan otteluissa on maaginen tunnelma. 122 vuotta vanhan seuran kannattajat ovat voimakkaasti omiensa puolella. Kymmenettuhannet suut hoilaavat kuuluisan I am Sailing -biisin säveleen tehtyä Nur nach Hause -fanilauluaan niin kovaa, että korvat soivat. Silti eri joukkueiden kannattajat istuvat katsomossa vierekkäin sulassa sovussa.

Jalkapallo yhdistää isää ja poikaa. Toukokuuhun asti he saavat nauttia Bundesliigan peleistä ennen kuin liiga jää sarjatauolle. Kesällä on 18-vuotiaan Jonathan Stolpen vuoro hypätä kentälle Turun Weikkojen juniorijoukkueessa.

"Jalkapallo on mahtava harrastus, joka tarjoaa elämyksiä ja onnistumisen tunteita. Siksi pallon perässä jaksaa matkustaa", isä ja poika hehkuttavat yhdessä

Teksti
Kuvat Sakari Piippo ja Suvi Elo
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5