Elämää vanhassa osuuskaupassa: Saaren suojassa

12.7.2016
1 arviota
Elämää vanhassa osuuskaupassa: Saaren suojassa

Suomenlinnan vanhassa Elannossa on edelleen vinot lattiat, vaikka remppamiehet vastustivat niitä.

Tuuli saa lautan keinumaan. Vanhat linnoitukset siintävät kauas merelle ja ovat tuttuja Arja Karhuvaaralle. Fysioterapiayrittäjä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu seilaa Suomenlinnan-lautalla edestakaisin mantereelle lähes päivittäin.

Suomenlinnan laiturilla lautasta purkautuu japanilaisia ja espanjalaisia turisteja ihailemaan historiallista saarta. Karhuvaaralle saari on koti. Hän asuu vuonna 1888 valmistuneessa puutalossa, jossa sijaitsi osuusliike Elanto vuodesta 1923 aina 1990-luvulle saakka.

Vanha puutalo seisoo jykevästi paikoillaan pensaiden suojassa. Kekseliäästi rakennettu kenkäteline, kirjahylly sekä lähes kattoon asti ylettyvä vanha peili ottavat vieraan vastaan tilavassa eteisessä.

"Peili on ex-mieheni papan kodista peräisin. Appiukko myi aikanaan tämän tyttäreni kummitädille, joka puolestaan myi sen eteenpäin. Sain hankittua sen kuitenkin takaisin", Karhuvaara kertoo.

Rakkaus alkuperäiseen

Rakkaus vanhoja esineitä kohtaan näkyy asunnossa muutenkin. On ajan patinoimia huonekaluja, ja seinillä on valokuvia vanhahtavissa kehyksissä. Tapettikuviot ovat 1700- ja 1800-luvuilta.

"Olen halunnut vahvistaa kodin historiallista henkeä. Täällä on myös käytetty joka paikassa perinnemaaleja."

Olohuoneen seinällä on talon vanha pohjapiirustus. Karhuvaara on tutkinut talon historiaa ja hankkinut rakennuksesta kertovia vanhoja asiakirjoja. Tavoitteena on, että talo näyttäisi mahdollisimman alkuperäiseltä.

Arja Karhuvaaran koti on remontoitu yläkertaan. Ala­kerran entiseen myymälään on rakennusluvat liiketiloille ja asunnolle.

Arja Karhuvaaran koti on remontoitu yläkertaan. Ala­kerran entiseen myymälään on rakennusluvat liiketiloille ja asunnolle.

"Yritin selvittää, löytäisinkö talon alkuperäisten asukkaiden sukulaisia. Soittelin puhelinluettelon numeroita läpi, mutta kukaan ei enää ollut samaa sukua", Karhuvaara kertoo.

Vino lattia kiehtoo lapsia

Neljän huoneen ja avokeittiön asunnossa on vino katto, ja myös lattia taittuu kauniisti vinoon.

"Lapsenlapset istuvat innoissaan skeittilaudan päälle ja laskevat lattiaa pitkin huoneen toiselle puolelle", Karhuvaara naurahtaa.

Osa lautalattiasta on uusittu vanhaa kunnioittaen kuusilaudasta. Karhuvaara halusi jättää vanhaa lattiaa niin paljon kuin oli mahdollista.

"Aikanaan rakennusmiehet eivät olisi halunneet säästää vanhaa lattiaa, mutta sanoin heille, että 'hei, tää on mun koti ja minä maksan. Jos sanon, että täällä on vinot lattiat, niin sitten täällä on'."

Ikkunasta aukeaa mielenmaisema

Olohuoneen ikkunasta aukeaa näkymä merelle ja Katajanokalle. Se on Karhuvaaran mielenmaisema. Näkymä on parhaimmillaan syksyisin ja talvisin, kun puissa ei ole lehtiä näköesteenä.

Karhuvaara hankki asunnon vuonna 2002, jolloin Tradeka myi liiketilojaan pois.

Hän teki yläkertaan täydellisen remontin. Kattohuoneiston pienistä ikkunoista tehtiin normaalikokoiset. Katto irrotettiin ja uusittiin. Kylpyhuone remontoitiin ja asuntoon lisättiin toinen vessa. Keittiötä suurennettiin.

"Tämän asunnon paikalla oli vielä 1980-luvulla kaksi asuntoa. Elanto teki täällä vuonna 1989 suuren peruskorjauksen, ja silloin tästä tuli yksi suurempi asunto myymälänhoitajalle."

Arja Karhuvaara rakastaa vanhoja esineitä ja vaalii sisustuksessa talon historiaa. Tapettikuviot ovat 1700- ja 1800-luvulta.

Arja Karhuvaara rakastaa vanhoja esineitä ja vaalii sisustuksessa talon historiaa. Tapettikuviot ovat 1700- ja 1800-luvulta.

Elannon turvalliset tädit

Alun perin Arja Karhuvaara muutti Suomenlinnaan jo vuonna 1982 silloisen aviomiehensä ja esikoisensa kanssa. Vanha Elanto tuli hänelle tutuksi.

"Muistan, kuinka kukkamullat, vessapaperit ja kaasupullot haettiin vielä sisäpihan vajasta. Myyjät tulivat sinne mukaan ja antoivat tavarat."

Elannon aikana myyjät asuivat kaupan yläkerran kahdessa hellahuoneessa ja keittiössä – siis Karhuvaaran nykyisessä kodissa.

"Silloin 1980–90-luvuilla täällä oli yhteisö, jossa kaikki olivat tuttuja. Myös Elannon myyjättäret pitivät huolta ja katsoivat esimerkiksi vanhojen ihmisten perään."

"Myyjä otti yhteyttä omaisiin, jos joku mummo meni ostamaan viidettä kertaa kauraryynejä samalla viikolla. He huolehtivat, että kaikki on kunnossa."

Lapsille kauppa oli turvapaikka, jos avaimet olivat unohtuneet kotiin. Kaupassa sai odottaa tutun kaupantädin kanssa ja ostaa välipalaa laskulle.

Tytär kaipasi takaisin

Noin sataneliöisen asunnon lisäksi yläkerrassa on nykyisin toinen koti, joka rakennettiin entisen kaupan sosiaalitiloihin. Siinä asuu toimittajatytär Veera Karhuvaara, 31, perheineen.

Hän on välillä asunut mantereella, mutta muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin.

"Olen huomannut, että lapsuudenkavereissani on kahta reaktiota. Toiset eivät voisi kuvitellakaan muuttavansa saareen uudestaan. Osa taas on alkanut kaivata takaisin", Veera Karhuvaara sanoo.

"Olimme lapsena aina rutkasti etukäteen koulussa lautta-aikataulujen takia. Tapoimme aikaa soittamalla pianoa tyhjässä koulussa", hän kertoo.

Arjan tytär Veera Karhuvaara asuu perheineen samassa talossa. Suomenlinnassa on hyvä kasvaa.

Arjan tytär Veera Karhuvaara asuu perheineen samassa talossa. Suomenlinnassa on hyvä kasvaa.

"Talossa on illalla täydellinen hiljaisuus."

"Meri on minulle hyvin tärkeä"

Suomenlinnan historia on monella tavalla poikkeuksellinen. Saari on ollut sotilastukikohta, ja kauppaa on käyty venäläisessä kauppiaskorttelissa. Saari on myös Unescon maailmanperintökohde.

Arja Karhuvaara on asunut Suomenlinnassa yli 30 vuotta. Miksi juuri Suomenlinna, pieni saari aaltojen keskellä?

"Meri on minulle hyvin tärkeä. Entinen mieheni ei olisi lautalla kulkemisen takia halunnut muuttaa tänne. Mieheni työskenteli kuitenkin suurimman osan ajasta laivalla ja oli paljon poissa kotoa, joten sain tahtoni läpi ja muutimme Suomenlinnaan."

Meren lisäksi Karhuvaaraa kiehtoo rauha.

"Talossa on ihan täydellinen hiljaisuus, kun päivän elämä rauhoittuu."

 

Vierailemme kodeissa, jotka ovat syntyneet entisiin kauppoihin.

Teksti
Kuvat Ida Nisonen
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5