Asukkaat kertovat: "Tämän takia muutin aikuisten kimppakämppään"

30.9.2016
1 arviota
Asukkaat kertovat:

Aikuisten kimppakämpässä eletään edullisesti ja nautitaan, kun siivousvuorot ovat harvassa.

MIkä saa aikuisen ihmisen muuttamaan kimppakämppään? Otimme asiasta selvää vierailemalla espoolaisessa yhteisössä. Sen kuusi asukasta ovat 29–53-vuotiaita.

Vajaan 300 neliömetrin kokoisessa talossa riittää tilaa. Siellä on esimerkiksi suuri olohuone ja kolme kylpyhuonetta.

Jokaisella asukkaalla on oma huone. Vuokraa asukkaat maksavat huonekoosta riippuen keskimäärin 420 euroa kuukaudessa. Muita kuluja on 40–70 euroa kuukaudessa.

Riika, 32, Marko, 36, ja Minna, 53, kertovat, millaista on asua yhdessä aikuisiällä ja miten he päätyivät asumaan yhteisöön.

Heidän lisäkseen talossa asuvat Aapo, 29, Marjo, 45, Ville, 42, ja Riikan vauva.

Riika Lindholm, 32, yhteisön perustaja, hyvinvointialan yrittäjä: 

"Muutama vuosi sitten mietin, mikä voisi olla minulle sopivin asumismuoto. Olin asunut kimppakämpissä ja väli-aikaisissa asunnoissa. Ajatus samanhenkisten ihmisten kanssa asumisesta alkoi tuntua kiinnostavalta. Mietin myös asumisen edullisuutta.

Etsin sopivaa taloa parin vuoden ajan, kunnes se vihdoin löytyi. Yhteisö-asumisesta kiinnostuneita oli paljon, joten sain kerättyä porukan nopeasti kasaan.

Yhteisöasuminen on vähän kuin väljää perhe-elämää. Tuntuu luontevalta jakaa arkisia asioita muiden kanssa. Elämästäni on tullut sosiaalisempaa. Ei tarvitse aina lähteä tapaamaan ihmisiä, kun sosiaalisuutta on myös kotona. Saatamme lähteä vaikka marjastamaan yhdessä.

Juuri sosiaalisuus on kimppakämpän parhaimpia puolia. Kotona on ihmisiä, joille voi kertoa ilonsa ja murheensa. Aina ei silti ole helppoa asua näin tiiviisti muiden ihmisten kanssa. Joidenkin asukkaiden kanssa tulee toimeen paremmin kuin joidenkin. On tärkeää löytää tapoja, miten toimia erilaisten ihmisten kanssa.

Alkuun kaipasin, että talo olisi joskus tyhjä, mutta myöhemmin tunne katosi. Omaan huoneeseen pääsee aina rauhaan. Yleensä talossa on paljon elämää, mutta juhlapyhien aikaan on ollut hiljaisempaa, kun asukkaat ovat viettäneet pyhiä omien perinteidensä mukaan.

Siivousvuorot ja yörauha

Siivoamme kerran viikossa, jokainen vuorollaan kuuden viikon välein. Yörauha on kymmenestä puoli kahdeksaan. Tietysti omakotitalossa on muitakin hoidettavia asioita. Niitä on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä.

Alun perin ajatuksena oli, ettei tämä olisi lapsiperheyhteisö. Sitten vauva ilmoitti tulostaan ja ajattelin, että kai minä voin synnyttää lapsen itse perustamaani yhteisöön. Lemmikkejä emme ole sallineet. Se sulkisi allergiset asukkaat pois.

Vei aikaa saada yhteisö pyörimään. Alussa asukkaita vaihtui. Olisinkohan luovuttanut ensimmäisen vuoden aikana, ellei Marko olisi aktiivisesti ollut mukana rakentamassa yhteisöä? Alkuaikoina minulle tuli yhteisön 'vetäjän' rooli. Nyt yhteisö toimii enemmän omalla painollaan.

Yhteisöt ovat aika uusi asia vuokran-antajille. Piti selittää, että kyseessä on aikuisten ihmisten rauhallisen yhteisö. Kuudella aikuisella on myös maksukykyä. Voi olla, että tämä yhteisö jatkaa eloaan, vaikka minä muuttaisin täältä joskus pois."

Marko Lavikainen

Marko Lavikainen, ohjelmistokehittäjä:

"Olen ollut mukana yhteisön alusta lähtien. Yhteisöllinen asuminen oli ollut jo kauan mielessä, mutta siitä ei tullut ajankohtaista ennen kuin pitkä parisuhde päättyi. Tunsimme Riikan kanssa ennestään. Muistan hetken, kun astuin ovesta ensimmäistä kertaa sisään ja totesin, että 'mä olen kotona'.

Tuntuu todella luonnolliselta asua muiden kanssa yhdessä näin aikuisena. Kommunikoimme täällä hyvin arkisesti ja luontevasti. Tietysti samanhenkisyytemme vaikuttaa paljon asiaan. Yhteisön visioon kuuluvat lempeät arvot, henkinen kasvu ja kodinomaisuus.

Emme laita päivittäin yhdessä ruokaa. Kaikki syövät omia ruokiaan, mutta välillä jotkut voivat kokata vaikka kolmistaan. Jääkaapissa ja kuivakaapeissa jokaisella on omaa sekä yhteisesti jaettua tilaa. Ostamme yhteisestä käteiskassasta pesuaineet ja wc-paperit.

Parhainta yhteisöasumisessa ovat muut ihmiset. Joskus voi toki tulla olo, että kaipaisi omaa rauhaa. Välillä on myös erimielisyyksiä, mutta ne ovat selvinneet keskustelemalla. On tosi vaikeaa keksiä mitään oikeasti huonoja puolia tästä asumismuodosta.

Yhteisö vaatii kypsyyttä

Minua yllätti, miten kova työ yhteisön rakentamisessa oli. Yhteisöasumiseen kuuluu, että ihmiset vaihtuvat ajoittain. Joistakin on vaikeampi päästää irti, joistakin helpompi. Hauskaa on, että yhteisömme on kasvattanut oksan. Yksi entinen asukas perusti pienen yhteisön Helsinkiin.

Erilaisia rooleja tulee vähän väkisinkin. Kukat ja yrtit alkoivat kasvaa, kun Marjo ja Minna tulivat taloon. Itse teen vähän kaikenlaista: laitan tekniikkaa kuntoon, lohdutan ja tasapainotan ihmisiä. Riika oli pitkään eräänlainen vision ylläpitäjä. Tuntui luonnolliselta, kun Riika sai vauvan. Vauva sujahti tänne ja on osa yhteisöä.

Yhteisöasuminen sopii ihmiselle, joka haluaa jakaa elämäänsä muiden kanssa. Yltiösosiaalinen ei silti tarvitse olla, vaan asumismuoto sopii myös intro-verteille. Tämä vaatii myös kypsyyttä ja kykyä ottaa muut huomioon. Olemme tarkoituksella pitäneet esimerkiksi olohuoneen aika tyhjänä, eikä siellä ole televisiota.

Uusien asukkaiden haastattelu-tilanteissa huomaa nopeasti, tuntuuko ihmisen seurassa hyvältä. Yhteisön toimimattomuus liittyisi varmasti ihmissuhteisiin. On hyvä olla samanlainen elämänkatsomus. Meillä on ollut Riikan kanssa hyvä keskusteluyhteys yhteisön vision ja käytäntöjen suhteen alusta lähtien."

MInna Ojanen

Minna Ojanen, hyvinvointialan yrittäjä:

Minulla oli useita syitä muuttaa yhteisöön. Olin ollut pitkään avioliitossa ja perhe-elämässä. Erosin kolme vuotta sitten ja muutin yksin asumaan. Se alkoi tuntua todella tyhjältä.

Tuntuu myös vähän turhalta, että jokainen yksittäinen ihminen perustaa oman kodin. Toki mietin myös kustannuksia. Täällä saa yksiötä halvemmalla vuokralla omakotitalon mukavuudet: saunan, pihan ja suuren keittiön.

Toisekseen haluan olla saman-henkisten ihmisten kanssa. Tämä on elämäntapa, joka opettaa suvaitsevaisuutta ja toisten huomioon ottamista. Sitä voi kuvitella olevansa hyvä ihminen, kun mököttää yksin omassa kodissaan. Totuus omasta itsestä tulee esille, kun on muiden kanssa.

Minusta on luontevaa asua aikuisena muiden kanssa. Olen viettänyt lapsuuteni karjalaisessa kulttuurissa. Siellähän on koko ajan ihmisiä tullut ja mennyt. Tämä on luonnollinen tapa minulle olla ja elää. Kaikilla meillä on erilaisia taitoja. Joku toinen osaa auttaa, jos itse on tumpelo jossakin.

Siivoamisen suhteen täällä pääsee helpolla, kun siivousvuoro on vain kerran kuudessa viikossa. Yksinäni joutuisin siivoamaan joka viikko. Keittiön jokainen siivoaa aina oman käytön jälkeen.

Helppous yllätti

Minulle on tärkeää, että kuulen muut ihmiset illalla, kun menen nukkumaan, ja aamulla, kun herään. Minä vertaisin yhteisöasumista enemmän leirielämään kuin perhe-elämään. Tästä puuttuu perhe-elämän vastuu muista, mikä helpottaa yhdessä olemista. Jokainen saa tehdä ja toimia niin kuin haluaa, itse vain sopeutuu siihen. Perhe-elämässä pitää puuttua, jos lapset heiluvat jossain yömyöhään, täällä ei.

Minut on yllättänyt, miten helppoa yhteisöasuminen on ollut. Asiat ja käytännöt ovat täällä selkeitä.

Yhteisöasujalla pitää olla erilaisuuden sietokykyä. Jokainen tekee asioita pikkasen eri tavalla. Rohkaisisin aikuisia ihmisiä kokeilemaan yhteisöasumista.

Itse olen perheellisenä asunut yhtä suurta taloa kuin tämä, ja voi arvata, kuinka paljon meillä oli tavaraa. Vuosi sitten myin kaiken irtaimiston. Mikä vapauttava tunne oli päästä eroon tavarasta."

Yhteisöasuminen saa uusia muotoja

Yhteisöasuminen on perinteisesti mielletty joko boheemiksi kommuuniasumiseksi tai opiskelijoiden kimppakämpiksi.

Nyt yhteisöasuminen on alkanut saada uusia muotoja. Helsinkiin on rakennettu jo kaksi senioreiden yhteisötaloa. Netissä on runsaasti ilmoituksia, joissa aikuiset, työssä käyvät ihmiset hakevat asuinseuraa. Jopa kokonaisia perheitä on muuttanut asumaan yhteisöihin.

"Syitä yhteisöasumiselle voi olla useita.Haetaan samanhenkistä asuinseuraa tai ei haluta enää asua yksin", kaupunkitutkija Jussi Kulonpalo Helsingin yliopistolta sanoo.

Pääkaupunkiseudun kalleus ajaa osan yhteisölliseen asumismuotoon.

Yhteisöllisyys näkyy Helsingin uusien asuin­alueiden, kuten Kalasataman ja Jätkäsaaren, suunnittelussa. Kaupunki tähtää monipuoliseen tonttitarjontaan, joka mahdollistaa erikokoiset rakennushankkeet ja ryhmärakentamisen, kertoo Helsingin kaupunki­suunnitteluviraston arkkitehti Tuukka Linnas.

"Ryhmärakentamiseen soveltuvia tontteja on tulossa esimerkiksi Kalasatamaan Verkkosaaren pohjoisosaan."

Ryhmärakentamisessa asukkaat itse rakennuttavat yhteisen kerros- tai rivitalon. Ryhmärakennetut talot eivät välttämättä ole yhteisötaloja, mutta osa on.

teksti
Kuvat Ida Nisonen
Arvioi artikkeli

Anna arvio

1/5 5/5