"Yhteishyvä-lehti toi kodin tunnun"

Teksti:

Jarno Salovuori

Kuvat:

SOK

Julkaistu: 25.11.2015

Muokattu: 31.8.2020

Yhteishyvä on ollut monelle ensimmäinen ja pitkään myös ainoa kotiin kannettu lukuelämys. Kysyimme lukijoidemme muistoja 110-vuotiaasta syntymäpäiväsankarista. Yhteishyvä.fi:ssä toteutettuun kyselyyn vastasi lähes 500 lukijaa. Näin sankaria muisteltiin.

"Lapsuudessani 1950-luvulla aikakauslehtiä tuli naapurustossa vain harvoille, ja siksi niitä kierrätettiin useiden perheiden kesken. Kierrätyslehdessä saattoi olla ruokatahroja, ja eri tehtävät, kuten ristikot, oli usein jo ratkaistu. Yksi lehti oli kuitenkin poikkeus. Se oli Yhteishyvä, joka tuli osuuskaupan jäsenmaksun maksaneille perheille ilmaiseksi. Lehti saatiin kotiin uutena, ja sen tehtävät odottivat vielä ratkaisuja. Moni piti Yhteishyvää sopivankokoisena aikakauslehtenä ja artikkeleja mielenkiintoisena luettavana. Me lapset syvennyimme joskus lehden antiin niin, että vanhempien tuli patistaa läksyjen pariin."

"Olen lukenut Yhteishyvää tiettävästi lähes koko ikäni eli 63 vuotta! Olin viiden vanha, kun opin lukemaan, ja luin silloin kaiken, mitä sain käsiini. Yhteishyvää sain lueskella kaikessa rauhassa, koska siinä ei ollut mitään lapsilta kiellettyä. Toisin oli enojeni Korkeajännityssarjoissa, jotka piilotettiin minulta. Lehti on edelleenkin odotettu, ja luen sen alusta loppuun. Miksi Yhteishyvä on mielestäni hyvä? Se edustaa minulle jatkuvuutta, ja siinä on paljon asiapitoisia ja ajankuvaa vastaavia artikkeleita."

"Muistan lapsuudestani sen, että tsekkasin lehdestä kilpailut. Osallistuin niihin isän ja äidin nimillä."

"Sain vuosi sitten tehtäväkseni valmistaa perheemme joulupöydän laatikot. Löysin reseptit Yhteishyvän sivuilta ja lähdin kokeilemaan, mitä melko kokematon kokki saa aikaiseksi. Valmistus oli helppoa ja ohjeet selkeät. Lopputulos oli erittäin onnistunut. Niinpä tehtäväni on myös tänä vuonna valmistaa joululaatikot."

"Kun muutin nuorena kotoa pois, aloin kaivata lapsuudenkodistani asioita, joihin en ollut koskaan ennen kiinnittänyt huomiota. Kaipuuta lisäsi vielä se, että omasta kodista ei ollut varaa tehdä samanlaista kuin lapsuudenkotini oli ollut. Yllättäen kaipasin lehtiä, joita äitini tilasi. Yhteishyvästä tulikin tärkeä lehti, joka toi kodin tuntua ja muistoja vielä vähän haparoivaan ja huteralla pohjalla olevaan oman kodin pitämiseen."

"Lapsena tien toisella puolella oli Tuotannon osuuskauppa ja kotiin tuli Yhteishyvä. Pienellä pojalla tahtoivat välillä yhteishyvät ja jyväshyvät mennä sekaisin, kaurakeksi kun oli suurinta herkkua. Vaan kyllähän äiti sentään tiesi, kumpaa hyvää poika oli vailla."

"Meillä joulu tehdään aina Yhteishyvän ohjeiden mukaan! Kritiikittä ja rajoituksetta. Jos joku ruoka on ollut erityisen onnistunut, sitä syödään silloin tällöin pitkin vuotta. Sama pätee koristeluun. Näin saamme vaihtelua ja joskus aivan uusia elämyksiä."

"Yllätysvieraat ilmoittivat vierailustaan vain tuntia ennen saapumistaan, ja meidän piti keksiä äkkiä jotain helppoa ja nopeaa kahvipöytään. Onneksi Yhteishyvän Ruoka-liitteet olivat tallessa. Niistä löytyi nopeasti paljon herkkuja tarjottavaksi."

"Mummolassani Kokemäellä oli pöydällä aina kaksi lehteä, joista toinen oli Yhteishyvä. Vanhemmat lehdet siirrettiin ulkohuussiin, jossa niitä sai lueskella. Mummolan rakennus purettiin muutama vuosi sitten, mutta vieläkin ohi ajaessani muistan, miten luin tai selasin huussissa Yhteishyvää – oli sitten kesä taikka talvi."

"Aikoinaan Yhteishyvä painettiin sanomalehtipaperille. Metsurit, siihen aikaan heitä sanottiin tukkijätkiksi, pitivät lehteä mainiona sätkäpaperina, johon oli kätevää kääräistä tupakkaa."

"Pistimme pikkusisareni kanssa kirjeenvaihtoilmoitukset Yhteishyvään. Palvelu oli suosittu siihen aikaan, sillä kesti useita kuukausia, ennen kuin ilmoituksemme julkaistiin. Tämä tapahtui talvella 1971. Itse olin 13-vuotias oppikoululainen ja sisareni kuusi vuotta nuorempana luku- ja kirjoitustaitoinen ekaluokkalainen.

Ensimmäiset kirjeet tulivat naapuriin ja olivat jäädä saamatta. Nimittäin isäni synnyinkoti, komea puinen rakennus, syttyi kipinästä ja paloi komeana roihuna kivijalkaa myöten. Joku reipas pelasti tuvan pöydältä postimme, jossa oli myös Vieremän ja Tampereen poikien kirjeet. Kaikki muu sitten paloikin, koko suvun historia meni savuna tuuleen."

"Ensimmäiset muistoni Yhteishyvästä ovat varhaislapsuudestani 1930-luvulta. Lehti oli minulle tuolloin todellinen ensikosketus kulttuuriin. Tutustuin sen sivuilla ruutuhousuiseen ja knallihattuiseen Sattuman Villeen, joka oli tempauksineen kuin Spede Pasanen pienenä. Vähän myöhemmin lehdessä ilmestyi jatkokertomuksena jännittävä Antti Puuhaara. Sitten tulikin talvisota, ja jouduimme Kannakselta evakkoon. Yhteys lehteen ja sen sankareihin katkesi. Muistoissani sankarit elävät, ja nyt Yhteishyvä tulee minulle taas uusin sankarein."

"Elettiin vuotta 1983. Olimme tähän mennessä tehneet vain yhden lomamatkan Kanarian saarille. Olin aina haaveillut, että pääsisin käymään Amerikassa. Yhteishyvästä luin lukijamatkasta New Yorkiin ja Floridaan. Heti kolahti! Tekisimme samalla 20-vuotishäämatkamme. Matka toteutui tammikuussa 1984, ja meitä oli peräti 74 matkustajaa. Vaikka myöhemmin olemme matkustelleet monissa maissa, on tämä matka jäänyt parhaiten mieleen. Luen edelleen tarkkaan Yhteishyvän, ja olemme tehneet sen avulla myös muita matkoja. Kunpa vielä löytyisi yhtä mukava porukka kuin kolmekymmentä vuotta sitten."

"Muistan pitkään ulkomailla asumiseen liittyen, kuinka suomalaiseen tiedonjanoon kelpasivat Yhteishyvä-lehdet jopa vuosien takaa. Niitä kierrätettiin myös toisille ulkosuomalaisille antamaan kotimaan tietoa, jotta suomalaisuus ja kieli eivät pääsisi unohtumaan."