Vanhan talon entisöinti koukuttaa

24.3.2015
0 arviota
Vanhan talon entisöinti koukuttaa

Mitä tapahtuu maaseudun vanhoille taloille, kun viimeinen asukas sulkee oven takanaan? Jotta ränsistyvän rakennuksen surullinen kohtalo vältetään, tarvitaan Rautjokien kaltaisia talovanhuksiin hurahtaneita.

Loimaalainen kylätie ohittaa ensin kirkon ja vanhan kyläkoulun. Pian vasemmalla näkyy vanha pihapiiri talonpoikaistaloineen. Siellä lahtelaiset Tuovi ja Ville-­Matti Rautjoki viettävät suuren osan vapaa-ajastaan vasara, kirves tai joku muu työkalu kädessä.

Kuusi vuotta sitten Rautjoet etsivät kunnostettavaa taloa, joka sopisi myös kesäpaikaksi. Tuovi Rautjoki oli viettänyt lapsuutensa kesät vanhassa hirsihuvilassa, joten hakukriteerit olivat selkeänä mielessä. Olennaista oli, että rakennuksessa olisi vanhanmallinen pohjakaava kamareineen, vieraskuisteineen, saleineen ja ruokasaleineen. Vähintään yhtä tärkeää oli, että vanhat ikkunat, uuni, lattialankut ja muut rakennusosat olivat jäljellä.

Kun Rautjoet kävivät ensimmäisen kerran katsomassa paikkaa, piha oli kasvanut umpeen ja talon kuisti romahtamispisteessä.

"Muistan, kun Ville-Matti sanoi tien vieressä, että ei kai me tänne tulla", Tuovi Rautjoki kertoo.

Talo oli kuitenkin jo tehnyt niin vahvan vaikutuksen, ettei paluuta ollut.

Ville-Matti ja Tuovi Rautjoki

Ville-Matti ja Tuovi Rautjoki viettävät vapaa-aikaansa kimpassa remontin keskellä.

Kuin entistäjiä

Suuri osa vanhoista suomalaisista taloista on tyhjillään. Tilanne on pahin Pohjois-Karjalassa ja Etelä­Savossa, joissa autioita tai ränsistymisen vuoksi hylättyjä rakennuksia on viitisentoista prosenttia koko rakennuskannasta.

Koko maan rakennuksista vain viisi prosenttia on rakennettu ennen vuotta 1920. Tällaisten hylättyjen talojen ohi ajavan autoilijan sydän on helposti tuskaa täynnä. Ränsistyvien asumusten hyväksi on kuitenkaan vaikea tehdä muuta kuin mihin Rautjoet ovat ryhtyneet. Nimittäin ostaa talo ja alkaa kunnostaa sitä.

"Suomen lainsäädäntö perustuu siihen, että omistaja huolehtii omaisuudestaan. Arvokkaimmat kohteet suojellaan asema-, yleis- tai maakuntakaavoilla. Lisäksi voidaan käyttää lakia rakennusperinnön suojelusta", kertoo Museoviraston intendentti Marja-Leena Ikkala.

Rautjoille yksi kunnostustyön tärkeimmistä syistä on talon kulttuurihistoriallisen arvon säilyttäminen.

"Vanhannäköinen mutta uusittu osa ei ole enää vanha. Vanhaa taloa voisi verrata antiikkihuonekaluun: kaappikaan ei ole sama, jos sen kaikki osat on vaihdettu", Ville-Matti Rautjoki sanoo.

Rautjoet eivät aio tuoda rakennukseensa modernia talotekniikkaa eli juoksevaa vettä tai muita mukavuuksia. Talon on tarkoitus olla vain vapaa-ajanviettopaikka. He suhtautuvatkin siihen kuin entistäjät: tehtävänä on säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa, jotta seuraava sukupolvi saisi vuorollaan nauttia samasta elämyksestä.

1870-luvun hirsitaloa kunnostetaan

Rautjoet kunnostavat 1870-luvun hirsitaloa. Tärkeintä Rautjoille on säilyttää talon arvo ja tunnelma jälkipolville. Tulevaisuudessa talo saa ylleen uuden maalin, muutoin Rautjoet säilyttävät alkuperäisen ulkoasun.

Mukavuuksilla vai ilman?

Myös Tampereen Rakennuskulttuurikeskus Piirun puheenjohtaja Harri Metsälä kehottaa vanhojen talojen omistajia miettimään, kuinka paljon taloon on syytä tuoda nykyajan mukavuuksia. Suihku ja vessa saadaan yleensä sopimaan vanhoja rakenteita vaurioittamatta, mutta mitä enemmän taloa uudistaa, sitä enemmän se menettää luonnettaan.

"On helpompi tehdä uusi talo kokonaan uusista materiaaleista kuin alkaa muokata vanhaa. Suurin virhe vanhojen talojen kunnostuksessa on se, ettei rakennusta kunnioiteta, vaan siitä tehdään jotain sen luonnon vastaista", Metsälä sanoo.

Tähän mennessä Rautjoet ovat muun muassa uusineet talon kattoa, rakentaneet romahtaneen kuistin uudestaan, kunnostaneet ikkunanpokia ja nostaneet pystyyn pihapiirin luhistumispisteessä olleen 1700-luvun aitan. Tehtävää on paljon, eikä se lopu pitkään aikaan. Silti he eivät stressaa.

"Työllistämme myös paikallisia ammattilaisia. Tämä on jatkuva työleiri, mutta jos työstä tykkää eikä aseta liian tiukkoja aikatauluja, puuha voi olla ihan hauskaa", Tuovi Rautjoki sanoo.

Remontin ollessa kesken huoneet eivät ole asuinkäytössä.

Remontin ollessa kesken huoneet eivät ole asuinkäytössä.

Sijainti ratkaisee

Monet jakavat Rautjokien käsityksen vanhojen talojen kauneudesta. Mutta onko kauneuden lisäksi olemassa muita syitä suojella iäkkäitä rakennuksia?

Museoviraston Marja-Leena Ikkalan mielestä ainakin se, että eri-ikäiset rakennukset liittävät ihmiset paikan historiaan.

"Rakennukset kertovat alueen historiasta ja luovat siten osaltaan ihmisten identiteettiä."

Viime kädessä kysymys maaseudun vanhoista taloista on poliittinen.

"Jos politiikkaa kehitetään niin, ettei syrjäseuduilla ole enää elämisen edellytyksiä, yksi sen seurauksista on rakennuskannan jääminen tyhjilleen. Toisaalta toivon, että etätyömahdollisuudet ja ihmisten halu hyvään ympäristöön veisivät ihmisiä maaseudulle jatkossakin", Ikkala sanoo.

Osastonjohtaja Mikko Härö Museovirastosta toteaa, että rakennuksen tulevaisuuteen vaikuttaa kaikkein eniten sijainti, oli kyseessä vanha pohjalaistalo tai kartano. Jos rakennus sijaitsee kaukana kasvukeskuksista, sille ei välttämättä löydy asukkaita. Sen sijaan kaupunkien lähellä sijaitsevat vanhat talot voivat olla hyvinkin suosittuja.

Kauniit, vanhat yksityiskohdat vahvistavat rakennuksen luonnetta.

Kauniit, vanhat yksityiskohdat vahvistavat rakennuksen luonnetta. Entisöinti ulottuu kaikkiin talon kerroksiin.

Yllätys pinkopahvin alla

Kuinka paljon talovanhuksia sitten on jäljellä muutaman vuosikymmenen päästä? Sitä on vaikea arvioida, koska olemassa olevien rakennusten määrää ei tiedetä tarkasti. Vanhat rakennukset on rakennettu ennen rakennuslupien ja tilastointien aikaa.

Maa- ja metsätalousministeriön yliarkkitehti Raija Seppäsen mukaan maaseudun taloilla on toivoa, vaikkei niissä asuttaisi vakituisesti. Ministeriön teettämässä kyselyssä 70 prosenttia vastaajista ilmoitti tyhjillään olevan asuinrakennuksen toimivan esimerkiksi kesämökkinä tai kakkosasuntona. Vanhalla kotitilalla on tunnearvoa, ja se halutaan pitää käytössä, vaikkei siellä enää asuttaisi.

Mikko Härön mukaan talon käyttäminen edes silloin tällöin auttaa säilymistä.

"Niukkakin hoito saattaa riittää, jos katto pidetään kunnossa. Jos rakennus jää kokonaan käyttämättä, pian sitä ei kannata enää korjata."

Tuovi ja Ville-Matti Rautjoen innostus on vuosien varrella vain kasvanut, ja Ville-Matti opiskeli työnsä ohella rakennuskonservaattoriksi.

"Tämä on vähän kuin käsitöiden tekemistä, ja samalla tulee liikuttua ja ulkoiltua. Saamme esteettisiä ja historiallisia elämyksiä, kun katsomme vanhoja listoja tai löydämme pinkopahvin alta kattomaalauksen", Tuovi Rautjoki kuvailee.

Vinkit vanhaa taloa kunnostavalle

  • Asu talossa vähintään vuosi ennen kuin teet mitään. Jos katto ei vuoda eivätkä perustukset vajoa, kunnostustöillä ei ole kiire.
  • Säilytä vanhat ikkunat ja muut täyspuiset rakennusosat. Ennen 1960-lukua ikkunat tehtiin vahvasta sydänpuusta, joka kestää huollettuna satoja vuosia. Täyspuista osaa pystyy korjaamaan lähes loputtomiin.
  • Älä ylikorjaa. Älä tee uutta, jos voit kunnostaa.
  • Älä tee peruuttamattomia muutoksia. Tulevat sukupolvet kiittävät.
  • Tietoa oikeista kunnostusmenetelmistä saa esimerkiksi Museoviraston korjauskorteista sekä verkkopalveluista.
  • Jos et siedä vanhan talon erityispiirteitä, hanki mieluummin uusi talo.

Paljonko kunnostus maksaa?

Yleispätevää hintaa vanhan talon kunnostukselle on mahdotonta antaa. Hintalappuun vaikuttaa eniten se, missä kunnossa talo on kunnostuksen alkaessa ja miten paljon mukavuuksia halutaan. Talon kunnon kannalta tärkeää on, onko sitä huollettu jatkuvasti.

Lisäksi hintaan vaikuttaa, aikooko kunnostustyöt teetättää vai tehdä itse. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostukseen voi saada avustusta ELY-keskukselta.

Lähteenä on käytetty myös teosta Hannu Rinne: Perinnemestarin remonttikirja, WSOY (2010). Rautjoet kirjoittavat projektistaan Vihreä kamari -blogia.

Teksti:
Kuvat: Suvi Elo ja Rautjokien kotialbumi
Asiantuntija: intendentti Marja-Leena Ikkala, Museovirasto, puheenjohtaja Harri Metsälä, Tampereen Rakennuskulttuurikeskus Piiru ja osastonjohtaja Mikko Härö, Museovirasto ja yliarkkitehti Raija Seppänen, maa- ja metsätalousministeriö
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5