Tulevaisuuden työntekijät

21.1.2014
0 arviota
Tulevaisuuden työntekijät

Alepa-ketjun nuorisotakuukurssi tarjoaa mahdollisuuksia nuorille, jotka vielä hakevat suuntaa elämässään. Somaliasta kotoisin oleva Muhiadin, 20, haki mukaan kurssille. Nyt elämä hymyilee.

Kun Muhiadin Muhamed Mahamed eli tuttavallisemmin Muhis käveli elokuussa Helsingin TE-keskukseen, oli haku HOK-Elannon Alepa-ketjun nuorisokurssille loppumassa. Töille oli tarvetta, sillä paria kuukautta aikaisemmin somalitaustainen nuorimies oli astunut armeijan harmaista siviiliin ja muuttanut Turusta Helsinkiin kuuden sisaruksensa sekä 37-vuotiaan yksinhuoltajaäitinsä kanssa.

"En koskaan unohda nimeä Pasi Huotari. Hän ehdotti, että tähän koulutukseen kannattaisi hakea ja että tämä voisi olla juuri minulle se oikea juttu. Kouluaikoina opo ehdotti, että hakisin lähihoitajakoulutukseen. Mutta ei musta tule lähihoitajaa, en ole yhtään sen tyyppinen ihminen. Päädyin opiskelemaan automaatioalaa, mutta töitä ei ollutkaan. Ainakin Turussa kynnys palkata tummaihoinen kaveri, jonka nimikin on aivan kummallinen, osoittautui kerta toisensa jälkeen liian suureksi."

Seitsemänvuotiaana Suomeen muuttanut Muhis ei ole mietteineen yksin. Hän sanoo olevansa taustansa vuoksi vähän rikkinäinen kaveri, joka koettaa tasapainoilla oman kulttuuritaustansa ja suomalaisen yhteiskunnan välillä.

"Olen kuitenkin sitä mieltä, että maassa maan tavalla. Olen opetellut suomen kielen, minulla on kantasuomalaisia ystäviä, olen käynyt armeijan ja jopa evankelisluterilaisen rippikoulun, vaikka olenkin islaminuskoinen. Haluan tulla osaksi tätä yhteiskuntaa", Muhis sanoo.

"Tiedän, että moni Somaliasta tulleista maahanmuuttajista väheksyy esimerkiksi armeijan käymistä.

Minusta se on outoa, jos en olisi valmis uhrautumaan maan puolesta, joka on antanut minulle ja perheelleni turvapaikan sekä kouluttanut minua", Muhis ihmettelee.

Kurssille pääsevät nuoret, jotka ovat ilman työ- tai opiskelupaikkaa.

Seitsemän vuoden ero äidistä

Muhiksen lähtökohdat elämälle eivät olleet helpot. Vanhemmat tapasivat nuorina sekasortoisessa ja sisällissodan runtelemassa maassa. Ja kuten maan tapaan kuuluu, naimisiin mentiin heti ja lapset syntyivät sitä mukaa kuin oli tarkoitettu.

Mogadishussa asunut lapsikatras jäi isän ja isoäidin hoiviin, kun Muhiadin äiti lähti Etiopian kautta tavoittelemaan parempaa elämää perheelleen. Äiti oli varakkaammasta perheestä ja sai omilta vanhemmiltaan taloudellista tukea matkajärjestelyihin.

"En nähnyt äitiäni seitsemään vuoteen. Kun tulimme äidin perässä Suomeen, lentokentällä meitä vastassa oli kolme somalinaista. Kysyin isältäni, kuka heistä on äitini."

Kun perhe pääsi jälleen yhteen, sisaruksia syntyi lisää ja Muhis aloitti Turussa koulun. Hän puhuu vanhemmistaan kauniisti ja kunnioittaen siitäkin huolimatta, että vanhempien avioero hajotti perheen ja vanhimmalla pojalla on ollut sulattelemista uudessa elämäntilanteessa.

"Äitini on elämäni tärkein ihminen. Jouduimme olemaan kauan erossa toisistamme, mutta nyt ymmärrän sen uhrauksen, jonka hän teki aikoinaan vuoksemme."

Suhde isäänkin on jälleen asettunut entisiin uomiinsa. Viikonloppuisin katsotaan yhdessä Valioliigan matseja ja isän uusi suomalainen vaimo on Muhiksen mielestä hyvä tyyppi.

"Isä pitää edelleen huolta myös äidistä esimerkiksi taloudellisesti. Äitini pärjää mielestäni loistavasti. Hän on ahkera työntekijä vanhustentalossa, ja työn ohella hän huolehtii meistä seitsemästä lapsesta. Kun hän joskus tulee vanhaksi ja jää eläkkeelle, olen luvannut elättää hänet. Se on minun tehtäväni silloin."

Muhiadin Muhamed Mahamed

Somaliassa syntynyt Muhiadin aloitti työt Alepa Mannerheimintiellä joulukuussa. "Minut on otettu uskomattoman hienosti täällä vastaan. Toiveissa on tietenkin vakityöpaikka."

Kieli on avain yhteiskuntaan

Joulukuun alkupuolella Alepan Mannerheimintien myymälässä työnsä aloittanut Muhiadin suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen.

"Tämä nuorisokurssi on ollut mahtava juttu. Yritän tehdä duunini hyvin ja päästä eteenpäin. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta. En halua olla ahne, mutta jonain päivänä haluaisin olla marketpäällikkö", hän hymyilee ujosti.

Muhiadin mukaan kieli ja työ ovat tärkeimmät avaimet yhteiskuntaan.

"Monet somalit ovat liian sisäänpäinkääntyneitä. Kun tulee pakolaisena maahan, täytyy olla valmis opettelemaan uuden kotimaan kieli ja opiskella ahkerasti."

Muhiksen maailmassa rasismi-sana on menettänyt merkityksensä.

"Rasismia esiintyy niin kantasuomalaisten kuin meidän somaleiden keskuudessa. Ihminen on erilainen eri puolella maailmaa, ei siitä mihinkään pääse. Siksi erilaisten kulttuurien edes pintapuolisen ymmärryksen pitäisi kuulua jokaisen yleissivistykseen. Se on rikkautta. On ylimielistä ajatella, ettei maan tapoja ja lakeja tarvitse noudattaa, jos siellä kerran asuu."

Mutta miksi Muhiadin sinne rippikouluun meni? Jotta hän saisi olla kummi suomalaisen kaverinsa pojalle, joka syntyi viime kesänä.

"On lottovoitto syntyä Suomeen. Jos on joutunut pelkäämään henkensä edestä ja nähnyt, miten ihmiset ympärillä kuolevat nälkään, suomalainen yhteiskunta tuntuu uskomattoman etuoikeutetulta paikalta ja kerrostaloasunto helloineen ja vessanpönttöineen täydelliseltä luksukselta."

"Jonain päivänä haluan olla marketpäällikkö."

Nuorisokurssilla uran alkuun

  • Alepan nuorisokurssin haku kohdistuu vailla koulutuspaikkaa oleviin ja työttömiin nuoriin. Tavoitteena on kouluttaa ja sitouttaa alalle potentiaalisia tulevaisuuden työntekijöitä.
  • Kurssi koostuu teoriaopetuksesta sekä harjoittelusta myymälässä. Kurssin suorittaneen nuoren kanssa solmitaan neljän kuukauden määräaikainen työsuhde (takuujakso), jolloin nuori saa normaalia kaupan työntekijän palkkaa kaikkine lisineen.
  • Kaikki takuujaksolla työnsä hyvin suorittaneet työllistyvät Alepaan joko pysyvästi tai esimerkiksi kesälomittajiksi kesälle 2014.
  • Nyt meneillään on järjestyksessään toinen nuorisokurssi, josta valmistui 20 nuorta. HOK-Elanto järjestää nuorisokursseja yhteistyössä Spring Housen ja TE-keskuksen kanssa.
Teksti:
Kuvat: Kaisu Jouppi
Arvioi artikkeli
Ladataan kommentointia...

Anna arvio

1/5 5/5