Raha on monille yhä tabu, selvisi S-Pankin teettämästä kyselytutkimuksesta. Lähes kolmannes suomalaisista välttelee raha-asioista puhumista jopa läheistensä kanssa.
Kun raha otetaan puheeksi, yleensä paikalla on oma perhe. Erityisen vaikeaa rahasta puhuminen on yli 60-vuotiaille. Helpointa se on alle kolmekymppisille.
Vaikeuksista ei kehtaa kertoa
Miksi rahasta puhuminen on niin vaikeaa? Tätäkin tutkimuksessa kysyttiin. Vastaukset eivät yllätä:
_"Hävettää olla köyhä, enkä halua muiden tietävän, paljonko rahaa minulla on."
"En kehtaa kertoa, kuinka huonosti asiani ovat."_
Eniten rahasta puhumista karttavat ne, joilla on ongelmia sen kanssa. Psykologi ja kouluttaja Tony Dunderfelt muistuttaa, että rahavaikeuksissa vaikenemisen taustalla on usein voimia vieviä ajatusmalleja.
Lähes kolmannes suomalaisista välttelee raha-asioista puhumista jopa läheistensä kanssa.
"Tukalassa tilanteessa päähän syntyy paketti, jossa on paljon tuskaa ja pelkoja", Dunderfelt sanoo.
"Alkuperäinen ahdistuksen aihe karkaa käsistä, ja alamme kuvitella kaikkea muutakin mahdollista pahaa. Näemme oikein videona mielessämme, miten ulosottomies tulee ja vie television."
Dunderfeltin mielestä vaatii taitoa osata erottaa ison laskun tapainen konkreettinen ongelma katastrofiajatuksista, joita laskun myötä alkaa pyöriä päässä.
"Nykyään ei tarvitse olla rahaongelmiensa kanssa yksin. Ulosoton kanssa voi neuvotella, samoin pankkien. Raha-asiat vaativat asioiden pyörittämistä ja pohtimista, sillä raha on syvimmiltään ihmisten välisiä sopimuksia."
Puhuminen tuo rentoutta
Suomalaiset pitävät erityisesti säästöt ja sijoitukset mieluusti omana tietona. Vastaajista 44 prosenttia välttää tätä aihetta tai vaikenee siitä kokonaan. Asia on heille yhtä vaikea kuin tunteista puhuminen.
Miehet puhuvat kuitenkin säästöistä ja sijoituksista avoimemmin kuin naiset. Kaikkein mutkattomin suhde niihin on alle kolmekymppisillä miehillä.
Kaikkein mutkattomin suhde on alle kolmekymppisillä miehillä.
Helpointa rahasta puhuminen on varakkaille, mutta on heilläkin syynsä vaieta. He eivät halua herättää kateutta tai pröystäillä.
Tony Dunderfelt arvelee, että taustalla ovat vanhemmilta ja isovanhemmilta perityt mallit.
"Ennen ei rahasta puhuttu, eikä sillä sopinut ylpeillä. Pienessä, harvaan asutussa Suomessa raha on liikkunut vähemmän kuin vaikka Keski-Euroopassa, missä kaupankäynti on ollut vilkasta. Rahaa on myös ollut täällä paljon vähemmän."
Dunderfeltiä hämmästyttää, että moni ei puhu rahasta edes parisuhteessa.
"Rahankäyttö on niin arkipäiväistä, että siitä pitäisi voida puhua. Jos tulee ongelmia, puhuminen rentouttaa, se poistaa jännitteitä kehosta. Rentona löytää helpommin ratkaisuja", hän sanoo.
"Ja kun rohkenee puhua lainoista tai säästämisestä, voi hyvässä lykyssä keksiä keinoja saada lisää rahaa."
"Omaisuuden määrä on yksityisasia"
Ritva, 69, ei mielellään puhu raha-asioistaan, sillä hän ei halua herättää kateutta.
"Olen hyvin toimeentuleva, mutten upporikas. En mielelläni puhu rahasta itseäni köyhempien kanssa, etten herättäisi kateutta. Jos joku kysyisi takkini hintaa, en kertoisi, jos ajattelisin, ettei kysyjällä olisi siihen varaa. Sanoisin, etten muista. En myöskään kehtaisi kysyä useimpien ihmisten palkkaa tai eläkettä.
Asuntojemme hinnoista voin puhua niiden tuttavien kanssa, jotka asuvat suurin piirtein samalla tavalla. Pystyn myös puhumaan omista asioistani aika avoimesti, mutta häpeäisin kysyä muilta mitään, mikä saisi minut vaikuttamaan urkkivalta.
Joskus on tuntunut, että minua on paheksuttu, kun olen ostanut jotain kallista lentokentältä tuliaiseksi. Vaikka kukaan matkaseurueesta ei ole sanonut mitään, olen tuntenut, että rahankäyttöäni arvostellaan ja ehkä kadehditaan. Aistin sen ihmisten käytöksestä.
Kaikesta näkee, että meillä ei ole pulaa rahasta.
Harrastan sisustamista, ja kodissamme on paljon taidetta. Kaikesta näkee, että meillä ei ole pulaa rahasta. Joskus joku on sanonut suoraan, että hänen pitäisi voittaa lotossa saadakseen kaiken sen. En tiedä, mitä siihen sanoisin.
Kun menin naimisiin, olimme mieheni kanssa molemmat nuoria opiskelijoita ja aluksi aika köyhiä. Meillä oli kummallakin omat rahat emmekä ikinä riidelleet rahasta. Mieheni sai hyväpalkkaisen työn, minä työskentelin pienipalkkaisella alalla isossa yrityksessä. Minulla oli kuitenkin sopimuspalkka, parempi kuin niillä, jotka kuuluivat ammattiliittoon. Pidin palkkani salassa. Työpaikallani rahasta ei puhuttu, siellä oli hyvin tiukka palkkasalaisuus.
Ajattelen, että omaisuuden määrä on yksityisasia. On silti hyvä, että verotiedot ovat julkisia ja että eriarvoistumista pyritään estämään. Pieni palkka vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä, ja siksi on hyvä, että tuloeroja tasataan. Jos yhteiskunta eriarvoistuu, se tulee turvattomammaksi.
Ei rahasta puhuminen sinänsä ole sopimatonta. Mutta jo se, että raha näkyy kaikessa, kuten asuinpaikassa, asunnossa, autossa ja pukeutumisessa, voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita."
"Yrittäjänä oppii puhumaan rahasta"
Tiinalla, 38, on rahaan mutkaton suhde. Hän on hyötynyt avoimuudesta.
"Rahasta puhuminen ei ole minulle vaikeaa. Olen yrittäjä, ja yrittäjän pitää pystyä puhumaan siitä tai muuten työstä ei tule mitään. Helppous on periytynyt myös lapsuudenkodistani, jossa rahasta keskusteltiin avoimesti.
Kun koko ajan ostan ja myyn, rahaan tulee luonnollinen suhde. Raha on minulle vain väline. Sitä tulee ja menee, se on sen idea. Tärkeää on se, mitä sillä saa. Ja se, mitä voi myydä.
Työskentelen taiteellisella alalla. Toisten alan yrittäjien kanssa puhumme avoimesti raha-asioista. Tuemme ja neuvomme toisiamme. Se helpottaa elämää hirveästi. Lisäksi aloittelevat yrittäjät saavat käsityksen palkkiotasosta.
Aika monet palkkatyössä olevat kollegat sen sijaan kiusaantuvat, jos palkka tulee puheeksi. He salailevat palkkojaan huomattavasti enemmän kuin yrittäjät tulojaan.
Rahasta kannattaa puhua. Ystävieni kanssa puhumme asuntolainoista ja säästämisestä. Saamme vinkkejä toisiltamme. Olin jo ottamassa lisää lainaa, kun kuulin kaveriltani, että toinen vaihtoehto olisi pyytää pankilta maksuvapaata. Päädyin siihen ja laitankin nyt säästyvän rahan sijoitussalkkuun.
"En ole ikinä suostunut sekoittamaan rahaa ja miehiä elämässäni."
Minulla ja miehelläni on omat rahat. En ole ikinä suostunut sekoittamaan rahaa ja miehiä elämässäni. Jos lainaan miehelleni tai kenelle tahansa muulle rahaa, teen siitä kirjallisen sopimuksen.
Isoisoäitini sanoi aina, että pitää olla omat jalat pöydän alla. Hän tarkoitti, että mieheltä luulot pois, hoidat itse omat raha-asiasi.
Minusta avioehdonkin pitäisi olla pakollinen. Ettei tarvitsisi nolona pyytää, että voisitko allekirjoittaa tällaisenkin paperin. Se pilaa romantiikkaa.
Ehkä yrittäjyys periytyy. Poikani on kaksivuotiaasta asti ollut kiinnostunut rahasta ja halunnut perustaa kaupan. Isäni väittää, että olen tehnyt hänestä kapitalistin!"
Ritvan ja Tiinan nimet on muutettu.