"Muutin Tukholmaan vuonna 2000, ja sen jälkeen asuntojen hinnat ovat tuplaantuneet. Koko ajan puhutaan, etteivät hinnat voi enää nousta. Tähän asti ovat voineet. Tukholman nykyhinnoilla saa melkein linnan Norlannista", kertoo Tukholmassa asuva Satu Nordlund.
"Koska jossain on pakko asua, tähän asuntoralliin oli pakko uskaltautua. Kun otimme suuren lainan ja 50 vuoden laina-ajan, raha tavallaan menetti merkityksensä.
Summa on niin iso, ettei sitä voi kuvitellakaan maksavansa takaisin. Meidän täytyy vain luottaa siihen, että asunnon arvo nousee ja saamme omamme myydessä takaisin.
Ostimme tämän neljän huoneen asunnon vuonna 2013, kun Max oli vielä vauva. Halusimme isomman kodin viihtyisältä alueelta keskustasta.
Asunnon ostaminen oli selvää, sillä vuokra-asuntotilanne Tukholmassa on hirvittävä. Käytännössä tarjolla on vain todella kalliita yksityisiä asuntoja. Kaupungin vuokra-asuntoihin on 15 vuoden jono. Olemme jo ilmoittaneet lapsemme kaupungin vuokra-asuntojonoon ja alkaneet säästää lasten asuntojen käsirahaan.
Emme tainneet edes harkita lyhyempää laina-aikaa. 50 vuotta on Ruotsissa tavallinen valinta ja myös pankin ehdotus.
Viime kesänä Ruotsiin säädettiin laki, joka pakottaa asuntovelallisen lyhentämään lainaansa. Me tosin olemme lyhentäneet lainaa jo aiemmin, vaikkakin pienellä summalla. Suomessa kasvoin siihen, että jos lainaa ottaa, sitä on maksettava. En oikein osaa ajatella toisin.
Suomessa kasvoin siihen, että jos lainaa ottaa, sitä on maksettava.
Useimmat tuttavamme maksavat vain korkoja. Heillä on vahva usko siihen, että asunnon arvo kasvaa joka tapauksessa, joten he haluavat käyttää rahansa tässä ja nyt tai sijoittaa ne kohteisiin, jotka tuottavat paremmin kuin asunto.
Olen muutaman kerran halunnut lyhentää lainaa ylimääräisellä summalla. Sitä on pankin asiakasneuvonnassa ihmetelty.
Muuten meillä kuluu rahaa tavalliseen elämiseen, matkusteluun ja ulkona syömiseen. Käymme vuosittain monta kertaa Suomessa, siskoni luona Hollannissa ja jossain pidemmällä reissulla. Osan rahasta sijoitan, koska nyt kun korot ovat matalalla, tuottoa saa paremmin muualta kuin asuntolainaa lyhentämällä.
Meillä kuluu rahaa tavalliseen elämiseen, matkusteluun ja ulkona syömiseen.
Parasta tässä järjestelmässä on, ettei asuntolaina rajoita elämää. Ei meidän koskaan tarvitse ajatella, ettemme voi tehdä jotain lainan takia.
En murehdi sitä, miten maksamme lainaa eläkkeellä. En usko, että tarvitsemme silloin näin isoa asuntoa. Asuntomme arvo on noussut neljässä vuodessa jo lähes puolella, ja minulla on vankka usko, että tarvittaessa saamme sen myytyä."