Kuka keksii nimet?

Helsingin yliopistolla on nimipäiviin tekijänoikeus, joten nimipäiväluettelon ylläpidosta vastaa yliopiston nimittämä nimistöntutkija. Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja, nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala on mieluisassa työssä.

"Nimipäiväluetteloa päivitetään viiden vuoden välein väestörekisterin tilastojen pohjalta. Ensimmäisenä katsotaan nimen yleisyyttä. Nimi on pitänyt antaa ensimmäiseksi etunimeksi vähintään 500 henkilölle viimeisen 50 vuoden aikana. Tämän jälkeen aineistosta karsitaan kaikki yhdysnimet, esimerkiksi Anne-Marit ja Juha-Pekat. Etunimien on myös sovittava kotimaiseen nimistöön, joten liian kansainväliset kirjoitusasut, kuten Marcus, Ida ja Fanny eivät pääse mukaan", kertoo Saarelma-Paukkala.

Noin 85 prosenttia suomalaisista voi viettää nimipäiviään ensimmäisen etunimensä mukaan.

Minne sopisi Sisu?

"Hauskin vaihe kalenterin teossa on nimien sijoittelu. Jos nimi pohjautuu jo kalenterissa olevaan nimeen, se pääsee kantanimen kanssa samalle päivälle, kuten Joose Joosefin päivälle. Nimiä sovitellaan myös äänneasuiltaan samanlaisten rinnalle, joten Kiira sopi samalle päivälle Klaaran kanssa. Nimen merkityskin voi vaikuttaa kalenteripaikkaan. Sisu laitettiin Kalevalan päivälle eli suomalaisen kulttuurin päivälle", kertoo Saarelma-Paukkala.

Nimipäivien sijoittelusta saatava palaute on yleensä aina samaa: niitä ei haluttaisi viettää marraskuussa.

Harvinaisiksi käyneitä nimiä ei välttämättä poisteta kalenterista, koska uusille on vielä tilaa. Koskaan ei myöskään tiedä, mitkä nimet tulevat uudestaan muotiin.

"Vanhemmat eivät yleensä halua lapselleen oman tai vanhempiensa ikäluokan nimiä vaan sopivia nimiä haetaan kauempaa. Kohta suosioon saattavat nousta Reinot, Raijat ja muut suurten ikäluokkien nimet", arvioi Saarelma-Paukkala.

Nimien suosioon vaikuttavat myös populaarikulttuurin ilmiöt. Robin nähdään jo ensi vuoden almanakassa, Jedin yleistymiseen voi sen sijaan mennä pidempi aika. Lapsille halutaan antaa erikoisia nimiä, mutta maistraatti ei aina hyväksy niitä. Ongelmatapaukset käsittelee Oikeusministeriön nimilautakunta.

"Eräs nainen halusi toiseksi nimekseen "Jormanmuija", mutta se ei mennyt lautakunnassa läpi", Saarelma-Paukkala paljastaa.

Joulupäivä ja uudenvuodenpäivä ovat vuoden ainoat päivät, jolloin kukaan ei vietä nimipäiväänsä.

"Paikannimet syntyivät ennen ihmisten puheissa, ei niitä suunnitellut kukaan. Hyvät nimet vakiintuivat ja huonot unohtuivat pois", muistuttavat Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen nimistönsuunnittelija Kaija Mallat ja nimistöntutkija Sami Suviranta.

Nykyään uusia nimiä muodostettaessa pyritään hyödyntämään vanhaa paikannimistöä, jotta se säilyisi. Tärkein lähdeaineisto on kerätty paikallisia ihmisiä haastattelemalla.

Paikannimien laatimisessa on oltava tarkkana. Nimet voivat liittyä maastoon, asutukseen tai alueella vaikuttaneisiin ihmisiin. YK:n suositus on, ettei paikkoja kuitenkaan nimettäisi elossa olevien henkilöiden mukaan.

"Vaikka muualla Suomessa tästä on lipsuttu, Espoossa linja pitää", Mallat vakuuttaa.

"Sama kadunnimi ei voi toistua, ei mielellään edes naapurikunnassa. Kuntien rajat saattavat tulevaisuudessa siirtyä", huomauttaa Suviranta.

Nimet suunnitellaan asemakaavoihin, jolloin nimistä voi antaa palautetta. Suunnitelmaa voidaan muuttaa saatujen mielipiteiden perusteella, jos niissä on toteuttamiskelpoisia ehdotuksia.

Ihanat, kamalat örkit

Osoitteen muutosprosessi on hidas ja hankala, ja se johtuu yleensä uusista liikennejärjestelyistä. Muut syyt ovat harvinaisia.

"Vuonna 1974 Örkki-ukon tien asukkaat valittivat kaupunginhallitukselle osoitteensa olevan "ruma ja tuovan mieleen kuolonkorinan." Valitus meni läpi ja Örkki-ukon tie poistettiin nimistöstä vuonna 1986", kertoo Mallat.

Vastustus muuttuu ajan kanssa yleensä kiintymykseksi, eikä nimen sisältöä enää ajatella tai äänneasua maistella. Örkit ovatkin herättäneet päinvastaisia intohimoja viime vuosina, kun Örkkiniityntie on liikennejärjestelyiden takia katkaistava kahtia.

"Kotikatuunsa ihastuneet asukkaat keräsivät mielettömän määrän nimiä kansalaisadressiin, mutta toinen pätkä on silti nimettävä uudelleen. Örkkien uuteen suosioon oli ilmeisesti syynä suomentaja Kersti Juva, joka käänsi Tolkienin taruolentojen nimityksen orc sanalla örkki. Näin Örkki-nimetkin muuttuivat rumista tarunhohtoisiksi", naurahtaa Mallat.

Örkki-alkuiset nimet perustuvat jo 1700- ja 1800-luvuilla asiakirjoissa esiintyviin nimiin Örke ja Örkekärret. Nimien on arveltu liittyvän notkoa merkitsevään murresanaan orko.

"Nimipyyntöjä tulee vuosittain muutama sata ja enemmänkin, jos tekeillä on joku isompi kirjaprojekti", kertoo luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti ja Vanamon suomenkielisten kasvinimien toimikunnan jäsen Leo Junikka.

Nimiä muotoileva viisihenkinen toimikunta kuuluu Suomen biologian seura Vanamoon. Jäsenet ovat taustoiltaan biologeja, ja nimipyynnöt ohjautuvat heille erikoisalan mukaan. Junikka saa arvioitavakseen pääasiassa tropiikin kasveja. Kokouksia on vain pari kertaa vuodessa, mutta muutaman nimen päättämiseen ei tarvita kaikkia jäseniä.

"Nimeämistyötä tehdään muutenkin enemmän vapaa- kuin virka-ajalla", Junikka toteaa.

Haisuja vain harkiten

Kasvin suomenkielistä nimeä ryhdytään pohtimaan lähteiden avulla ensin tieteellisen nimen kautta.

"Yritämme keksiä sanan, joka kuvaisi jotain lajin ominaisuutta, kuten maantieteellistä levinneisyyttä, lehtien muotoa tai kukkien väriä. Koristekäyttöön tulevan kasvin nimeen ei voi liittää haisua tai rumilusta, vaikka se kuvaisi sitä, koska nimeä ei koskaan käytettäisi taimikaupassa", huomauttaa Junikka.

Suoria käännöksiä tehdään vain harvoin, sillä Junikan mukaan niistä ei tule toimivia.

"Markettien hedelmätiskeillä näkee joskus kahdesta kasvilajista risteytettyjä nimiä, jotka eivät ole lähelläkään toisiaan. "Banaanipassionin" tai muun keksityn nimen käytöstä ei tietenkään sakoteta."

Eteläamerikkalainen puusuku Liriosma sai suomenkieliseksi nimekseen vonkapuut, koska kuorista saatua uutetta on käytetty kansan keskuudessa seksuaaliseen stimulaatioon.

Jos kasville annettu nimi on ehtinyt vakiintua, nimitoimikunnan on turha lähteä muuttamaan käytäntöä. Näin kävi esimerkiksi stevian kanssa. Stevia on latinankielinen suvun nimi, joka käsittää kaikkiaan 240 kasvilajia.

"Nimi sopii suomalaiseen suuhun ja jää mieleen. Jos tropiikin vuoristoalueelta tulisi markkinoille toinenkin stevia, antaisimme sille etuliitteen erotukseksi nyt markkinoilla olevasta lajista. Nimeä voisi lähteä muodostamaan vaikkapa kasvin imelyyden pohjalta", miettii Junikka.

Nimiä uusitaan tai täydennetään joskus tieteellisten nimien luokittelusyistä. Toisinaan tulee nimipyyntö, jonka pitäisi olla valmiina jo seuraavana päivänä. Yleensä aikaa on paljon enemmän, mutta samanaikaisesti kehitettävänä voi olla jopa satoja uusia nimiä.

"Esimerkiksi kauniita punakukkaisia kasveja on suvussa todella paljon, joten joskus on vaikeuksia keksiä vielä yksi uusi ja luonteikas nimi. Yksittäisiin nimiin ei voi käyttää liikaa aikaa ja läpi pääsee joskus virheitä. Epäonnistuneen nimen tilalle pitää nöyrästi keksiä uusi", kertoo Junikka.

LISÄTIETOJA:

Helsingin yliopiston Almanakkatoimisto

Kasvien suomenkielisten nimien tietokanta