Pioneissa on valinnanvaraa. Ruohovartiset pionit viihtyvät lähes koko maassa, jos niillä on talvisin suojanaan lumipeite.
Pioneja voi istuttaa yksittäiskasveiksi tai omiksi ryhmikseen. Ne sopivat erinomaisesti myös suuriin kukkaryhmiin muiden rotevien kasvien joukkoon.
Menestymisvyöhykkeillä ei ole pionille suurta merkitystä, sillä viihtymisen ratkaisee paikan pienilmasto ja muut olosuhteet. Kaikkia pioneja kannattaa kokeilla vielä viidennellä vyöhykkeelläkin.
Esimerkiksi tillipioni ja puupionit viihtyvät paremmin Savossa kuin hyväksi kasvuvyöhykkeeksi luokitellussa Lounais-Suomessa.
Jalopionien tiedetään kasvavan hyvin Etelä-Lapin jokilaaksoissa, tillipioni menestyy Keski-Lapissa ja kestävä kuolanpioni Utsjoella asti.
Pionintaimet hankitaan ja istutetaan mieluummin keväällä, jolloin jaloilla kasveilla on koko kasvukausi aikaa juurtua uudelle paikalleen. Astiataimia voi kuitenkin istuttaa koko kesäkauden, maan eteläosissa aina syyskuun puoliväliin saakka.
Hyvärakenteinen puutarhamulta sopii kaikille pioneille, mutta jalopionit viihtyvät myös savimaassa. Tillipioni, kaukasianpioni ja tarhapionit hyötyvät, jos niiden kasvualustaan sekoitetaan karkeaa hiekkaa. Ohut hiekkakerros myös maan pinnalla suojaa sienitaudeilta.
Pionit istutetaan lähelle mullan pintaa. Juuren päällä saa olla vain pari senttiä multaa. Poikkeuksen tekevät jalopionit, sillä niihin kehittyy helposti silmuja myös maan alla. Jalopioneiden multakerroksen paksuus saa olla 3–5 senttimetriä. Puupionit voi istuttaa hiukan syvempään. Juurenniskan päälle voi laittaa 5–10 senttimetriä multaa.
Istutuksen jälkeisinä vuosina pioneja kastellaan kuivien jaksojen aikana, mutta maltillisesti. Tavoitteena on saada kasvi kehittämään voimakas ja syvälle työntyvä juuristo. Pionit ovat kotiseuduillaan tottuneet kasvukaudelle ajoittuvaan pitkään, kuivaan jaksoon.
Pionit menehtyvät useammin liikaan kosteuteen kuin kuivuuteen uusilla kasvupaikoillaan puutarhoissa.
Pioni voi kasvaa samalla paikalla jopa vuosikymmeniä. Viljelyohjeissa neuvotaan yleensä välttämään pionien siirtämistä ja jakamista. Viime vuosina kerätty tieto kumoaa kuitenkin väittämät siitä, että näistä toimenpiteistä olisi pioneille vahinkoa.
Jos juurakko nostetaan maasta kukinnan jälkeen elokuussa ja istutetaan välittömästi takaisin maahan, kasvi jatkaa kasvuaan ja kukkii seuraavana kesänä kuten ennenkin.
Elokuu on sopiva aika myös pionin jakamiseen. Kun jokaisessa jako-osassa on juuria ja silmuja, ja ne istutetaan oikeaan syvyyteen, kasvi odottaa tyytyväisenä seuraavaa kevättä. Juurtumisen jälkeen, kun kasvu on hyvässä vauhdissa, jakotaimet kastellaan vahvistavalla lantavedellä.
Eri ryhmiin kuuluvia pionilajikkeita on tuhansia, Suomessakin useita kymmeniä. Pionit jaetaan ruohovartisiin ja puuvartisiin lajikkeisiin. Luonnonlajien lisäksi tarjolla on paljon hybridejä eli risteymiä sekä risteyttämällä tuotettuja jalosteita.
Pionilajeja tunnetaan 33. Näistä kasvaa luontaisesti Euroopassa 10 ja Pohjois-Amerikassa kaksi. Loput 21 lajia ovat kotoisin Aasiasta. Aasialaisista lajeista neljä on puuvartisia eli pensaita.
Vielä muutama vuosi sitten pionien alkuperäislajeja oli vaikea löytää. Kiinnostus pioneihin on kuitenkin johtanut siihen, että jotkut taimistot ovat erikoistuneet pionien kasvatukseen ja taimia on nyt saatavana.
Levinnyt Kuolan niemimaalta aina Kiinaan asti. Meillä se menestyy mainiosti pohjoisinta Lappia myöden. Kuolanpioni on vajaan metrin korkuinen, jäykkävartinen, kaunislehtinen kasvi, joka kukkii ruusunpunaisin, hieman nuokkuvin kukin touko–kesäkuun vaihteessa.
Erikoinen, keltakukkainen, noin 80 senttimetriä korkea, jäykkävartinen pioni. Lehdet ovat sinivihreät ja suurilehdykkäiset. Kukinta-aika on noin kaksi viikkoa kesäkuussa.
Voi olla sekä kerrottukukkainen että yksinkertainen. Kerrotut risteytykset on erotettu omaksi ryhmäkseen nimellä Paeonia x festiva. Kaikille maatiais- eli talonpojanpioneille on yhteistä lehden alapuolen sinivihreä väri, noin puolen metrin korkeus sekä aikainen kukinta touko–kesäkuussa.
Alle 40 senttimetriä korkea. Sen lehdet ovat hienoliuskaiset ja kukat loistavan punaiset. Tillipioni kestää myös Pohjois-Suomen puutarhoissa. Kukinta-aika on touko–kesäkuun vaihteessa.
Matala, noin puolen metrin korkuinen pioni, jonka vuokkoa muistuttavat, punaiset kukat ovat yksinkertaisia, mutta hyvin koristeellisia.
Keski-Euroopassa viljellään noin 1 200 jalopionilajiketta. Jalopionien kukat voivat olla jopa 25 senttimetrin levyisiä. Usein ne ovat myös kerrottuja ja tuoksuvia. Kukinta-aika vaihtelee, mutta yleensä jalopionit kukkivat juhannuksesta heinäkuun alkuun.
Kukat puolikerrottuja. Pitkien terälehtien keskeltä kohoaa kukan tornimainen sisäosa. Kukan väri on voimakkaan punainen ja vaaleanpunainen. Kasvi on matala ja vahvavartinen. Hyvä leikkokukka.
Kukat yksinkertaiset, ruusunpunaiset. Kukan keskiosa on vaaleankeltainen. Myöhäinen kukinta-aika.
Kukka vaaleanpunainen ja kerrottu. Terälehdissä on hopeinen hohto. Kukinta on keskimyöhäinen.
Valkokukkainen, kerrottu pioni, jonka terälehdissä on karmiininpunaisia pilkkuja. Kukan tuoksu on voimakas. Kukkii kesäkuun lopulla.
Tumman karmiininpunainen. Kukka on kerrottu ja kukinta myöhäinen.
Kukat suuria, vaalean ruusunpunaisia ja tuoksuvia. Tämä voimakaskasvuinen lajike kukkii myöhään ja on erinomainen leikkokukka.
Lajike, jonka kukka on kerrottu ja terälehdet purppuranpunaiset. Kukan korkeat sisäosat ovat vaaleanpunaiset. Tanakka, kaksivärinen pioni, joka on pystykasvuinen ja noin metrin korkuinen. Kukkii myöhään.
Puuvartisia pioneja on risteytetty tuhansia lajikkeita, joita kutsutaan yhteisellä nimellä Paeonia x suffruticosa. Kauniit jalosteet kukkivat lajikkeesta riippuen kesäkuun alusta kuun loppuun.
Suurikukkainen, valkoinen lajike, jonka kukat ovat yksinkertaisia ja tuoksuvia. Kukinta on aikainen. Pensas on harvaversoinen, pystykasvuinen, korkeudeltaan yli kaksi metriä.
Noin 2 metriä korkea. Ylöspäin suuntautuvat kukkavarret kannattelevat purppuranpunaisia, suurikokoisia ja tuoksuvia kukkia, joiden kukkamuoto ruusu tai krysanteemi. Lajiketta suositellaan helppoutensa vuoksi puuvartisten pionien aloituslajikkeeksi.
Suurikukkainen, purppuranpunainen, voimakastuoksuinen ja korkea lajike. Kukkavarret suuntautuvat ylös ja sivuille. Pensaan kasvutapa on leviävä ja voimakas.
Pionien kukinta-aika on lyhyt, mutta upea. Yksittäiset lajikkeet kukkivat viikosta kolmeen. Sopivilla laji- ja lajikevalinnoilla pionipenkin kukinta-aikaa voidaan kuitenkin venyttää jopa kahteen kuukauteen.